Siirry pääsisältöön
Näkövammaisten liiton logo.
Näkövammaisten liiton logo.

Kuuma peruna -podcast: Minun polkuni, vieraana Jyrki Hänninen

Tältä sivulta voit lukea Kuuma peruna -podcast -sarjan Minun polkuni, vieraana Jyrki Hänninen -jakson tekstivastineen. Tekstiä on muokattu äänitteeseen verrattuna kohdissa, joissa muokkaaminen parantaa merkittävästi luettavuutta.

Tällä sivulla

Kuuntele

Voit kuunnella Kuuma peruna -podcastia haluamastasi palvelusta.

Kuuntele jakso Soundcloudista.- Ulkoinen linkki

Kuuntele jakso Spotifysta.- Ulkoinen linkki

Kuuntele jakso Apple podcasteista.- Ulkoinen linkki

Kuuntele jakso Suplasta.- Ulkoinen linkki

Lue

Näkövammaisten liiton jingle:
Näkövammaisten liitto. Yhdessä näemme enemmän

Minun Polkuni -intro:
Minun polkuni (eri henkilöiden sanomana, eri äänimaisemissa)
Inhimillisiä kertomuksia ihmisistä näkövamman kanssa ja siitä huolimatta työelämän tuulissa ja vähän muuallakin. Tökkää napit korviin ja kuuntele! Kuuntele! Kuuntele! 
Kuuma peruna. Minun Polkuni.
Soundcloudissa, Spotifyssa, suplassa, Apple Podcastissa ja Näkövammaisten liiton sivuilla. 
No niin Mikael, rupeaa olemaan valmista 
Minun polkuni (naurua)

Mikael
Terve ja tervetuloa tämänkertaisen kuuman perunan äärelle. Annosteluvahtimestarina toimii Mikael Mustonen. Sori vaan ja terveisiä äidille. Vuorossa on siis Minun polkunisarjan viides jakso. Ei sitä kyllä millään uskoisi, että meikäläinen pystyy näinkin pitkäjänteiseen työskentelyyn, mutta elimäki on näköjään yllätyskiä täynnä. 
Yllätyskistä puheen ollen, tiedättekö miten sitä joskus yön unettomina hetkinä miettii, että mitähän järkeä tässä kaikessa puhostelussa on ja mikä siinä on, että aina väsyttää ja haluaisi vain maata sängyssä ja syödä suklaata ja sipsejä. Ja sitten miettii katkerana, että mikä siinä on, kun toisella tuntuu olevan virtaa niin paljon, että tavallista ihmistä alkaa ihan heikottaa? Niinpä niin. 
Tällä kertaa minun polkuni onkin täynnä virtaa ja hengenpaloa tuolta Oulun suunnalta. Kuulemme tarinan, jossa ammatteja yhden ihmisen elämän varrelle on kertynyt varsin moniaita ja jostain niihin kaikkiin on löytynyt myös innostus. Minä kun taas en nykyään ole oikeastaan ennostunut juuri mistään. Että mistäkö hanasta sitä innostusta oikein tulee? Kertokee se mullen! Väliaikamusiikista tällä kertaa huolehtii Ebo Krtum kappaleellaan Train to West, joka suomeksi tarkoittaa, että Datsunin nokka-akseli on sökö. Anna palaa, Ebo. 

Mikael
Tänään Minun polkunisarjassa me kuullaan taas yhden ihmisen kertomus hänen polustaan. Tässä on nyt sitten tarina, jossa elämänmuutokset, uudelleenrakentaminen, ennakkoluulojen rikkominen ja uteliaisuus elämän moottorina on keskiössä. Vieraanani on siis oululainen Jyrki Hänninen. Tervetuloa tähän epäsuoraan lähetykseen Jyrki.

Jyrki

Kiitos Mikael.

Mikael
Tässä nyt tosiaan sitten ollaan avat portti tuntemattomaan, eli vieraana on ihan oikeasti oululainen ihmishenkilö. Saa nähdä, mitä tästä tulee.

Jyrki
Alunperin mä oon muuten sieltä Lohjalta kotoisin. En muista oliko meillä puhetta, mutta joo, pidempään asunut täällä Oulun seudulla.

Mikael
Joo, että voit sanoa puolustukseksesi, että olet asunut alunperin muualla. No, mutta asiaan. Miten sä Kuvailisit tai kertoisit lyhyesti, että mikä mies sä oot. Onko sulla semmoista niin sanottua hissipuhe-esittelyä itsestäsi takataskussa valmiina?

Jyrki
Se taisi tuo levitä se hissipuhe aika laajalle, mutta vähän tämmöinen pöliä Oulusta. Asun lähellä Oulun keskustaa. Työpaikka on puolentoista kilometrin päässä oma yritys. Tällä hetkellä markkinointinimi on Osteopatiaklinikka Omena ja Oulunomena.fi. Ja teen tällä hetkellä osteopatiaa työkseni. En ole osteopaatti, koska mä en ole saanut loppututkintoa, näyttötutkintoa suoritettua läpi. Kaikki opinnot on kyllä tehty ja tota nautin työstäni ja tota oon nauttanut aikaisemmista työstöistänikin ja mä oon alunperin C-kanttori eli alimman asteen kanttoriksi puhutaan eli oon käynyt täällä Oulussa Oulun konservatoriossa opiskelin kanttoriksi ja. On siis pienen ikäinen soittanut sinne, ei ihan noin vaan päässyt, soittanut pianoa harrastukseksi. Ja täältä kun valmistuin, niin muutin Vihantin, jossa mä sain kanttoriviran. Siellä olin pari vuotta kanttorivirassa ja vähän kyllästyin siellä. Tulin takaisin Ouluun ja olin viisi vuotta sitten musiikkiliikkeessä töissä myyjänä. Klassisia nuotteja ja levyjä ja tämmöisiä myyjiä. Ja tuota sen jälkeen olin pari vuotta eläkkeellä, kun tai kuntoutustuella. Mietiskelin, että mitäs mä tekisin seuraavaksi. Ja mulla oli harrastuksena ollut jo tietokoneet kanttoriajasta lähtien ja vakuutusyhtiö VKK:n, kun on totuuskeskus, niin heidän kanssaan sitten mietittiin, että mikäs jos mä lähtisin opiskelemaan tietotekniikkaa ja sitä kautta uusiin töihin. Ja he maksoi sitten tuon Merikosken aikuiskoulutuksen mikrotokihenkilön kurssin, josta Suurimman osan aikaa en istunut tunnilla ollenkaan, että sain olla sitten työharjoittelussa läännehallituksessa ja Oulun kaupungilla. Tietokoneita korjata ja opastaa ihmisiä ja näin edespäin ja nautin kovasti siellä ja sitten jonkun ajan päästä pääsin työkokeiluun Oulun yliopistolle, fysikaalisten tieteiden laitokselle ja siellä puoli vuotta rakentelin koneita ja näin edespäin ja Oulun normaalikoulussa tulin vanhemman ATK-suunnittelijan paikka auki, niin hain sinne ja tulin valituksi ja pari vuotta olin siinä ja sen jälkeen siirryin luonnontieteellisen tiedekunnan ATK-suunnittelijaksi sekä biokemian laitoksen Unix-verkon ylläpitäjäksi ja biokemian laitokselle rakensin supertietokoneen, jota käytettiin molekyylimallinnuksessa. Mä olin siellä tosiaan 4 vuotta, kun mä olin siellä Oulun yliopistolla ja sitten kansanterveyslaitos haki tuota niin supertietokoneen ylläpitäjää Helsinkiin ja Leena Palotien pienitutkija Leena Palotien ryhmään ja muutettiin sitten mun työn perässä sinne. Me oltiin peräti kolme kuukautta siellä eikä viihdytty ja palattiin äkkiä takaisin Ouluun.

Mikael
Ette vihtyneet Helsingissä.

Jyrki
Ei ei ja asuttiin Espoon keskuksen lähellä.

Mikael
Nyt tuli helsinkiläisten vihat teidän kanssa.

Jyrki
Ai ai ai. Tultiin kipin kapin takaisin Ouluun ja ja ja Tähän aikaan jätiin töitä ja sitten mä olin pari vuotta kodenomicon Oy:ssä tietoturvayhtiössä asiakastukija, customer support plus sitten sen yrityksen tietotekniikkatyyppi rakenteli ja autoin ihmisiä tietotekniikassa ja autoin ihmisiä niissä kysymyksissä niissä sovelluksissa mitä rakennettiin niin ihmisten kysymyksissä tahti oli välillä sitä, että 2000 sähköpostia viikossa piti vähentää lukea ja moneen vastata, kun sitten kaikki muut työt. Aika kiire tahti oli. Sitten tuli tämä huono talous ja sieltä pistettiin porukkaa pois, mutta ehdin kaksi viikkoa olla työttömänä, niin pääsin Heavlet Packardille ylläpitämään Nokia ja Nokia Networksin taustajärjestelmiä. Ja tota siinä ehdin olemaan vuoden, kunnes taas pistet vaiheltivat porukkaa ja Nokia Networks sitten halusi ottaa minusta kopin ja sitten yhden konsulttiyhtiön kautta palkkasivat mut sinne töihin projektipäällikkö. kautta IT-arkkitehti, jotakin sinne päin olevaa. Siihen sitä voisi verrata sitä mun työtä, mitä se oli. Supertietokoneita, grid-ympäristöjä, tiimien ohjauksia ympäri maapalloa. 2013 loppui ne työt sitten, kun intialaiset vei työt sitten ja pari vuotta etsinyt kiivaasti töitä ja IT-alan töitä, mutta en saanut, ei millään. Yli 400 työhakemusta tein parin vuoden aikana ja tuota kyllästyin jatkuvaan työnhakuun. ja päätin että mä teen jotakin ihan muuta. Mä sitten mut hyväksyttiin koulutetun herjan tutkintoon täällä Oulussa. Kävin sen ja vielä sitten erikoisammattitutkinnon päälle. Mulle oli jo siinä 2015 mulle oli myönnetty työeläke.

Mikael
Okei.

Jyrki
Mulle silmälääkäri tai annettiin ymmärtää jo 90-luvulla, että voisin ottaa eläkkeen vastaan vastaan, mutta mä en sitä ottanut, kunnes tuntuu että nyt on ehkä 2015 on järkevää ottaa se eläke vastaan, ettei jää puille paljaille. Ja otin sen ja tiesin, että mä voin tehdä töitä ja opiskella sen eläkkeen rinnalla. Opiskelin työeläkelaitos, en sano, minkä niminen työeläkelaitos, sanotaan vaikka piip, niin ei myöntänyt opiskelun rahaa. Mä maksoin sitten itse nämä opiskelut sen pari vuotta erikoisammatitutkinnonkin. Ja samalla silloin perustin oman yrityksen. Jyrkin neuvonta ja palvelut on mun toi virallinen toiminimi ja työskentelin siinä samaan aikaan ja sitten kun siinä on mennyt vuosi niin sitten mä kuulin että että muutama näkövammainen aikoo hakea opiskelemaan osteopatiaa ja lyöttäydyin ville ja niinan ja arjan porukkaan ja ville ja niina kävi sitten neuvottelemassa koululla osteopatiakoulun atlaksessa, että hei että hyväksyisittekö te meidät näkövammaiset opiskelijoiksi ja siinä neuvoteltiin ja. Vähän jännitti ilmeisesti koulua, kun meinasivat aluksi, että ei, että otettaisiko me vaan muutama kerralla. Ja ne otti sitten meidät kokonaan ja me oltiin siis ensimmäiset näkövammaiset ikinä osteopatiaa opiskelleet. Ja loppujen lopuksi Nina ja Villehän valmistui saivat näyttökokeen läpi. Arja musta lopetti kesken ja mä kävin ihan loppuun asti, mutta en vielä saanut näyttökoetta läpi. Mutta se onnellinen asia, että mä saan tehdä osteopatiaa, koska mä oon käynyt viralliset kurssit. On hierontatyön jättänyt kokonaan pois, että mä tein pelkästään osteopatia.

Mikael
Ilmeisesti näyttökoe on sitten vaikea.

Jyrki
On se. Ja on siinä omat vaikeat, kun osteopatia lukee näkövammaisena, kun pitää anatomiaa hallita syvemmin. Eli näkökyvystä olisi kyllä paljon hyötyä.

Mikael
No niin, sä sä nyt onnistuit murskaamaan mun mun koko käsikirjoituksen tässä, joka varmaan oli sun perusajatuskin jo lähtökohta.

Jyrki
Kyllä. On on, näin oli.

Mikael
Tää on tää on se on mukavaa, että että tekee toisen ihmisen rankan työn ihan turhaksi.

Jyrki
Täällä tekoälyn kanssa suunnittelin tätä oikein ja karkotuksella.

Mikael
Aa, tekoäly sanoi, että että teetpä Mustoselle tällainen temppu.

Jyrki
Joo, sä sanoit, että pian hissipuhe. Mä yritin lyhentää asiaa, mutta se nyt kävi näin.

Mikael
Joo, siinä en tiedä mihinkä kerroksessa siinä hississä mentiin, mutta korkealle joka tapauksessa. Se mitä sä et tuossa nyt kauheasti puhunut, niin tuosta näkemisestä ja silmäsairaudesta. Mä jotenkin, koska sä nyt tässä podcastissa oot mukana, niin oletan, että sulla joku silmäsairaus on, eikö niin? Mua kyllä monesti sanotaan, että mä oon fiksu ihminen.

Jyrki
Joo, mutta joo, mutta ihan tosissaan puhein, tosiaan mulla on semmoinen koroidereemia, harvinainen silmäsairaus, silmänpohjan rappeuma kuuluu tähän retinitis pigmentosa silmäsairauksien sukuun. Olisiko pari sataa ihmistä rekisteröity Suomessa, joilla tämä silmäsairaus on, ja se todettiin. 70-luvulla, kun täällä Oulussa, Ousissa tehtiin tutkimusta, oliko tämä professori Forsius ja mitähän näitä oli näitä lääkäreitä täällä, niin piti kivät tutkimusta ja 70-luvulla joku olin pikkupoikanen ja täällä kävin myös saamassa semmoista kokeillista näkö tämmöistä hoitoa, laitettiin semmoinen kuppi silmään ja Ultraääntä laitettiin silmään ja OK.

Mikael
No mistä ne ties sinua ruveta tutkimaan? Oliko sulla jotain oireita ollut?

Jyrki
Ei, mutta se oli suku. Ne tutki sukua suvun kautta.

Mikael
Oliko sulla sitten niin kun sanotaan kouluikäisenä minkäänlaisia näkemisen ongelmia?

Jyrki
En mä itse huomannut niitä niitä tota näköongelmia että vanhemmat tuota olisi halunnut että mä käytän lamppua pulpetin päällä.

Mikael
OK

Jyrki
Koulut koulutunnin aikana, mutta tuota enpä mä sitä hirveästi käyttänyt, koska oikeastaan se oli semmoinen luukkaa kaverille vähän semmoinen kiusaamisen aihe aihe ja tota se jätin jätin sen sitten pois ja ja tota en oikeastaan hirveästi sitä huomannut ja enkä antanut estää.

Mikael
Joo jossain vaiheessa se ilmeisesti rupesi heikkenemään, mutta mutta missä vaiheessa tää sitten tapahtui?

Jyrki
No oikeastaan siinä vaiheessa se tuli niin kun iholle kun piti luopua moottoripyörästä.

Mikael
No niin tässä me päästään moottoripyöristä puhumaan.

Jyrki
Nyt tuli tuli hyvä aasinsilta. Mä sain mä sain lääkäriltä KT kortin kevytmoottoripyörä ja trakteikortin säkin sä muistat varmasti 2 sen kortin ja tuota autokorttia en saanut ja tota ajelin erilaisilla moottoripyörillä 90 90 suunnilleen kun tuli joku lakimuutos että jos sä olit. Säättänyt 18 ja sulla oli KT-kortti niin sä saat ajaa tuota isoa pyörää. Mähän menin silloin suoraan kauppaan heti mulla oli mulla oli 125 kuutioosia muutama siinä ennen ja mä menin välittömästi moottoripyöräkauppaan ostamaan seiska puolikkaan pyörän isompia ja ja sitten sillä ajelin vuoden kun mä ajoin sillä ja sitten sen jälkeen tulikin sitten jo se tonninen. kavassakin ZX10 150 heppainen pyörä, jolla oli mun viimeinen pyörä ja semmoinen se on niinku semmoinen leppoisa. Niin leppoisa sen aikaan se oli kauheimpia pyöriä mitä oli. 95 vuonna lopetin pyöräilyn, kun silmälääkäri muistaakseni sanoi, että pitäisi alkaa valkoista kippiä käyttämään tai suositteli, niin se oli ihan järkevää vapaaehtoisesti luopua pyörästä.

Mikael
Sillä lailla pikkuisen niinku tuli tuli ilmi, että että ehkä tää pyöräily ei nyt enää ole hyvä juttu.

Jyrki
Kyllä mä huomasin itsekin, että näkökyvyssä oli vähän vaikeuksia.

Mikael
Joo oliko se minkälainen se sun näkö siinä vaiheessa oli?

Jyrki
En muista mitä se silloin oli, mutta olisiko ollut 10 astetta tai enemmän se näkökenttä en ole varma, mutta että huomasin itsekin, että nyt on ehkä järkevää lopettaa.

Mikael
Joo, miltä se tuntui se hetki, kun se lääkäri sanoi, että nyt olisi aika lopettaa toi homma ja siirtyä tähän valkoiseen keppiin? Oliko se kova paikka?

Jyrki
Mä en ehkä jotenkin sitä tiesi, että se tulee se hetki.

Mikael
Niin.

Jyrki
Että tuota tämä on, niin kuin tuossa puhuttiin sun kanssa aikaisemmin, että tämä hitaasti etenevä näkövamma, se on aika raskasta aikaa, kun siihen havahtuu, että hei mulla on näkövamma ja se heikkenee pikkuhiljaa. Siellä on niinku koko ajan vähän semmoinen kriisi ja koko ajan. Niin niin joo kyllä hyvin sanottu. Se on se on vähän niinku mulla mulla nyt mulla on suunnilleen semmoinen näkökyky että ja paksu paksua sumua että tuota vaikka mulla on kaihileikattu pois niin silti on semmoista paksua sumua että kännykkää kännykkää pystyn ehkä vähän näkemään kun on käänteiset värit päällä musta tausta ja valkoinen teksti ja käytän apuvälineenä valkoisen kepin lisäksi opaskoiraa.

Mikael
No niin, okei. Onko sulla pitkään ollut opaskoiraa?

Jyrki
Nyt tulee kohta kymmenen vuotta. Mulla on kolmas koira nyt menossa ja ensimmäinen koira nukkui tuossa pois keväällä eläkekodissa, joka oli kahdeksan vuotta mulla ja sitten puolitoista vuotta oli toinen koira tuossa, joka ei ihan jaksanut tehdä töitä tarpeeksi. Ja nyt on sitten kolmas koira Bruno tässä.

Mikael
Tässä sun kanssa niinku Se ei tarvitse erikseen rakennella mitään aasinsiltoja, kun nämä tulee ihan itsekseen.

Jyrki
En mä ole aika konnako.

Mikael
Sä oot kyllä ihan hirveä ihminen. Kiitos kohteliaisuudesta niinkään.

Jyrki
Mä oon aina toivonut tätä kuulemani.

Mikael
Joo. Mä kiitän aina, kun mulle sanotaan, että sä oot kyllä outo tyyppi. Mä sanon, että kiitos noista lämpimistä sanoistasi.

Jyrki
Mennään takaisin asiaan.

Mikael
Leikataan tuo pois sitten jälkikäteen. Ehkä.
Joo, no mutta okei, siis avustaja on käytössä. Kuinka pitkään se on ollut?

Jyrki
Se on ollut kanssa suunnilleen saman verran. Pikkasen ehkä puoli vuotta kauemmin kuin opaskoira, 2015 vai 2016. Ensimmäisen kerran sain avustajan ja avustajat tahtoo vaihtua ikävä kyllä, kun se on heikosti korvattua työtä. Ja tuota monesti on opiskelijoita, nuoria ihmisiä, niin vaihtuu usein, mutta on ollut onni, että on mahtavia tyyppejä on löytänyt avustamaan. Ja useimmiten joudun itse kouluttamaan ihmiset näkövammaiseen avustamiseen ja opaskoiran peesaamiseen, mutta että on suurta apua vaikkapa lomakkeiden täyttämisessä tämmöisessä ja missä tarvitaan oudoissa paikoissa apua, niin kaupassa käymisessä tämmöisessä, niin on suuri suuri apu.

Mikael
Onko se avustaja sulle niinku vapaa-ajan juttuihin vai onko se myös työkuvioihin?

Jyrki
Sekä että vapaa-aikaan että työhön. Töissä yleensä mä käytän avustajaa niinku paperitöissä, kun mä teen paperisena muistiinpanot. Mun on valverannut, kun mä oon terveydenhuollon ammattilainen, niin mun on tehtävä muistiinpanoja asiakaskäynneistä, niin mä tiedän paperisena, että mun ei tarvitse kanta-palveluun liittyä, koska se sitten maksaisi liikaa. Tällä hetkellä niin mä pysyn paperilinjalla, joka on laillinen. Joo, sitten näissä kun pitää arkistoida, niin siinä käytän avustajaa monesti.

Mikael
Koska sä nyt vedit ton hissipuheen tonne tappiin asti, niin mä vähän hyppelen tässä nyt sitten takaisin sinne. Sä kerroit siitä. Siitä, että että se keppi tuli käyttöön tai sitähän kerroin, että kun 95, eikö se ollut 95, kun se lääkäri sanoi tän.

Jyrki
Joo ja lopetin.

Mikael
Joo ja sit sä otit kepin kuitenkin vasta käyttöön 2000 met.

Jyrki
Joo suunnilleen niillä mä joo.

Mikael
Miksi? Minkä takia siinä meni niin kauan?

Jyrki
Se on se paine, että ei halua erottua joukosta. 2005 mä otin ehkä sen siinä vaiheessa käyttöön, kun mä lähdin sinne töihin sinne Etelä-Suomeen kansanterveyslaitokselle, niin siinä otin sen käyttöön. Ja se tuli sitten siinä käyttöön, mä käytin ehkä puolikkaana sitä keppinä, mutta otin käyttöön ja sitten huomasin, että no eihän ihmiset ole. Se tuli niin kuin automaattisesti siinä käyttöön. Mutta sitä jännittää sitä, sitä ei halua myöntää sitä näkövammaisuutta, ei halua myöntää heikkoutta. Mut nyt kun miettii et menee kauppaan vaikka opaskoraan valkoisen kepin kanssa, niin kyllä on helppo pyytää apua. Ihmiset ei ihmettele sitä, että jos törmäilisin siellä niin ne ymmärtää sen että ahaa toi on näkövammainen ja mä hyppään tonne työhaastatteluihin niin niin niin mä ymmärrän että siellä on semmoisia syviä ennakkoluuloja ihmisillä että eihän vammainen voi. Eihän se valkoista keppiä. ja käyttävä voi pystyä työhön. Sitten kun mä kerron omasta taustastani, että mitä mä oon tehnyt näkövammaisena, niin se saattaa jopa, se herättää varmasti kummastusta ja saattaa olla, että ihmiset ei voi käsittää sitä, että miten ihmeessä. Niin mä voin ymmärtää vaikka työhaastattelussa, että jos mulla on valkoinen keppi mukana ja CV:ssä lukee reittipäällikkö, tietoturvaa, suurtietokoneympäristöjä, niin siinä jäädään hämmennyksiä, että eihän tämä ole mahdollista. Mutta kyllä vammainen pystyy, näkövammainenkin pystyy työhön.

Mikael
Niinpä niin. Sitähän me tässä yritetään tälläkin podcastilla vähän niin kuin tuoda esiin, että näkövammainenkin pystyy työhön. Että tästä nyt sitten, kun sä kerran hyppäät tolleen luontevasti aiheesta toiseen, niin mäkin hyppään nyt. Eli tota siihen eläkkeeseen. Sä sanoit, että sä sait sen työkyvyttömyyseläkkeen, sä et niin kuin halunnut sitten jäädä istumaan kotiin sohvalle ja tyytymään siihen, että sä oot eläkettä.

Jyrki
Joo, ei missään tapauksessa. Mä oon ollut aina semmoinen, että mä haluan tehdä jotakin. Mä en halua olla toimeton silleen, että jotenkin on semmoinen tunne, että haluaa tehdä, haluaa löytää, haluaa oppia ja tota ei vaan jaksa istua paikallaan. Niin niin, se on jotenkin siellä sisällä ja mä en kun jos mä teen jotakin, niin mä en halua halua sitä niinku tehdä sitä, että no nyt ne on toiset on kateellisia tai että nostaa. käden lippaan, ei mitään tapauksessa, vaan mä teen sitä itseni takia, että mä haluan tehdä. Ja ihan kiva, jos joku muukin saa sitä innostusta, että voi tehdä ja pystyy tekemään ja innostuu lähtemään opiskelemaan, innostuu hakemaan töitä. Ihan mahtava juttu, mutta itseni takia mä oon tehnyt.

Mikael
Joo, että se sellainen sisäinen motivaatio asioihin on kuitenkin vahva. Ja tää on jännä, että sä oot kuitenkin sieltä konttorin hommista lähtenyt ja tullut niin kun useamman alan kautta tähän mitä sä oot nyt tekemässä ja ja sä löydät kiinnostuksen näihin miten se on mahdollista.

Jyrki
En mä tiedä tosiaan siinä on jotakin samaa vaikka niinku ihan erilaisia työtehtäviä, mutta siinä ollaan kuitenkin ihmisten kanssa tekemisissä myös siellä ATK IT tehtävissäkin. Mä olin ihmisten kanssa tekemisissä ohjasin ryhmiä, ohjasin ihmisiä, ohjasin tietysti myös tietokoneita, niin en mä tiedä se on siellä on se joku. valo tehdä. En mä jaksa ruveta miettimään, että mä oon jo tämän ikäinen, että no ei mun kannata enää opiskella niin edetään vaan kerran täällä ja

Mikael
Niin se on ihan ihan totta.

Jyrki
Suomessahan ei pysty opiskelemaan osteopaatiksi kun 3 paikassa ja ja tuota ainoa julkinen taho on metropolia ammattikorkeakoulu. Siinä on ihan älyttömästi hakijoita ja tuota ottaako ne 20 ihmistä kerrallaan ei sinne ei sinne näkövammainen pääsisi niistä haku. Hakukokeesta läpi millään ja sitten on tuo osteopatiakoulu Atlas, joka edustaa klassisen osteopatian linjaa, jossa me siis me näkövammaiset oltiin, niin se ei ole mikään salaisuus. Se on kallis koulu, yksityinen koulu. Mutta tässä tullaan taas siihen, että Käärilinjassa ei ole taskuja. Mä sain tukea. Muutamalta näkevammaissäätiöltä sain sain on nöyrä. Sain pienen osan sain opin opinnoista heiltä apurahana, mutta tuota itse maksoin säästöillä ja omalla työllä suurimman osan kustannuksista ja ja tuota olihan se melkoinen haaste, kun täältä piti lähteä aina sinne Espooseen lähipäiviksi. So what mä oon saanut hirveän määrän tietoa ja uutta oppia mielenkiintoista kuinka ihmistä pystyy hoitamaan. Ilman, että runtataan tai käytetään voimaa. Kun pikkuhiljaa opiskelin lisää ja omassa yrityksessä piti harjoitella aina sitten väliaikoina sitä, niin kun alkoi huomaamaan, että hei, ei tarvitsekään käyttää voimaa, vaan pienillä asioilla vaikkapa nilkasta pyörittelemällä saattaa olla, että hartiakipu lähtee asiakkaalta tai tai tai. Joku tietty nivelen kohta selkärangassa, kun sitä kevyesti vaikuttaa, niin taas kummaan vatsa saattaa toimia paremmin tai lähtee se selkäkipu kokonaan pois.

Mikael
Se on noita hyviä vinkkejä mulle, mä nyt hieron. Niplaan mun nilkkaa ja pikkuisen tuosta jotakin selkännikammaa, koska aivoja on.

Jyrki
Älä nyt, älä keskenään.

Mikael
Älä nyt rupee tämän jälkeen.

Jyrki
Joo, kyllä. Eikun me tosteopaatilla käymään siellä. Pitääkö me muuten tuossa, mehän unohdetaan tässä podcastista puhua myös tekoälystä, jota mä ohjaan nyt haastattelijaa oikeaan suuntaan.

Mikael
Sä voit haastatella mua välillä taikka johdattaa puhetta ihan miten vaan. Puhutaan tekoälystä. Mitä sä haluat siitä kertoa?

Jyrki
Tekoäly on ollut kyllä semmoinen käänteentekevä muutos nyt näkövammaiselle minulle. Ja uskon, että se tulee olemaan aivan mahdoton muutos meillä näkövammaisille, että sen verran niitä ilmaisia sovelluksia mitä on käyttänyt käytän ja on käyttänyt muun muassa vaikkapa ulkomailla, niin tuntuu, että ihan käsittämättömältä mihin tekoäly pystyy auttamaan meitä näkövammaisia, että vaikka jos mulla olisi. No mulla on tuossa yksi hyvä esimerkki. Mulla oli yksi kiinankielinen riisikeitin tommoinen muovikuppi, jossa oli vain jos joksikin kiinan kieleksi ohjeet. Mä näytin sitä tekoälylle. Ikas kummaa, se käänsi sen suureksi. Tai mä voin kysyä siltä, mitä on vaikka tarjoukset Lidl-lehissä ilman, että mä näen sitä Lidl-lehteä. Ja käytiin, Kroatiassa käytiin sitä simultaanitulkkiin, kun yksi naapurirouva, ei ole saanut ollenkaan englantia ja oli niin mukava koira sillä ihmisellä. Ja siellä se, että saataisiin sitä opetukseen enemmän ja enemmän. Muillekin näkövammaisille se olisi aivan mahtava asia. Ja toivon mukaan ainakin täällä Oulun seudulla nyt aiotaan ehkä, jos säätäisiin syksyllä jo kokeiltua tekoälykoulutusta näkövammaisille, niin se olisi kyllä aivan mahtava.

Mikael
Onko semmoinen suunnitteilla?

Jyrki
No mä oon nyt liittymässä mukaan tuohon IT-ryhmään tuossa Pohjois-Pohjanmaan näkövammaisissa. Ja kun mulla on kuitenkin tuota IT-taustaa 13 vuotta, niin... niin miksi ei käytettäisi. Ja mä oon jo ehdottanut, että tehtäisiin IT-strategiaa tälle alueelle.

Mikael
Ruvetaan nyt ehkä hiljalleen lopettelemaan, mutta mulla on ollut tapana tässä kysyä, että onko sulla jotain viestiä sanoa kuulijoille tai jotain riisauden sanoja tai kannustuksia tai jotain. Mitä sä haluaisit sanoa toisille näkövammaisille ja vaikka muillekin?

Jyrki
Ykshän tota mitä mä jo tuossa sanoin aikaisemmin, että käärinliinnossa ei ole taskuja. Tarkoittaa sitä, että jos on mahdollista opiskella vaikka joku kallis koulutus tai joku hyödyllinen, niin me ei omaisuutta saada mukaan me sitten kun tulee se aika. Mutta se mitä mä haluan sanoa, että kenelle tahansa, että lähde ulos neljäsenä sisältä, ideoi, anna ajatusten lentää, lähde opiskelemaan, älä anna iän tai muun rajoittaa, jos vain mahdollista, että aika kuluu paljon kivemmin, jos ei pyörittele peukalo.

Mikael
Se on totta, ja kaiken lisäksi siinä pysyy vireessä. Mä käytän tätä sanaa, että pysyy vireessä, kun välillä jopa haastaa itseään vähän pidemmälle kuin kuvittelikaan.

Jyrki
Ja tätä mä oon tehnyt itse ja se varmaan jo toi mitä mä silloin kerroin alussa ja sulle tuli hiki sitä kuunnellessa niin niin niin oon haastanut itseäni todella paljon, mutta se on kannattava.

Mikael
Niin joo se on jännä jännä tämä itsensä haastaminen, että että vaikka sitä todella voisi olla etukäteen ajatellut, että en mitenkään tule selviämään tämmöisestä tai toi on ihan liian vaativaa mun aivoille, mutta kun lähtee tekemään sitä päättää, että mä pystyn tähän niin yllättäen sitä vaan sitten pystyykin siihen, että eihän se välttämättä helppoa ole. Sitä ei voi sanoa, mutta että että juuri sen oman työstämisen kautta sitten ihan niinku on se ihan perus opiskelua tai tai työssä jonkun jonkun jutun. haltuun ottamista, että sä joudut vaivaamaan sitä omaa päätä ja laittamaan ne hammasrattaat liikkeelle, niin yleensä se tuottaa jotain hyvää.

Jyrki
Niin on, eikä tota mun työhistoriaa ei tarvitse kenenkään kopioida, ei missään tapauksessa. Voi olla, että hiki tulee kenellä tahansa kun kuuntelee, mutta mä oon tehnyt sen vain itseni takia. Mä en halua siitä mitään lakkia päääni tai mitään kehua, vaan kiva jos sitä joku jotakuta kannustaisi, että hei kyllä sitä pystyy, kun vaan haluaa. Ja kyselee.

Mikael
Niin sulla olisi ollut hyvä tilaisuus jäädä tosiaan sinne sohvalle istumaan katsomaan ostos TV:tä. Joo, mutta tota sä et sitten siihen kuitenkaan alistunut. Ei niin tota sillä sillä tavalla tää on niinku kiva esimerkki siitä, että että että tavallaan se se oma semmoinen innostus ja uteliaisuus asioita kohtaan saattaa olla monesti se moottori mikä vie eteenpäin sinua ja muitakin ihmisiä. Ja se, mitä nyt vielä toistan tässä, että pitää uskaltaa lähteä liikkeelle.

Jyrki
Kyllä, kysy vain teiltä, eikö?

Mikael
Näinpä. Päätämme tähän. Kiitoksia paljon, Jyrki, tästä tuokiosta ja ei muuta kuin moi moi.

Jyrki
Moi.

Mikael
No niin, onpas ollut melko vivahteikas polku Jyrkillä. Kiitos Jyrkille tämän jakamisesta. On se vaan velho homma tuo miten elämä meitä kuljettaa ja kyllä se taitaa olla niin, että ihminen voi löytää innostuksen monestakin suunnasta ja monenkinlaisesta hommasta. Jyrkin tarina on siitä oiva esimerkki. Minäkin innostuin yhden kerran kahdeksanvuotiaana liittymään paikalliseen judoseuraan. Nopeasti kuitenkin ymmärsin, ettei ihan joka hommassa pidä antaa innostukselle pikkusormea. Sittemmin en ole innostunutkaan paljon mistään. 
Jyrkin sivuille sitten siis se osoite oli www.oulunomena.fi- Ulkoinen linkki. 
Mutta Tuo Jyrki oli muuten ensimmäinen, joka ilmoittautui vapaaehtoiseksi uhriksi tähän podcastiin. Muut on siis pakotettu mukaan. Edelleenkin, jos siellä kuulijahenkilösi Suskaluissa tuntuu semmoista tutinaa, että haluaisit jakaa oman tarinasi tässä sarjassa, laita minulle viestiä osoitteella mikael.mustonen@nakovammaistenliitto.fi 
Jyrki on tekoälyn kanssa tehnyt sellaisen opaskoira aiheeseen viisun, jonka hän toivoi soitettavan tässä podcastissa. Ja lupasin näiden loputtomalta tuntuvien höpinöideni lopuksi sen soittaa. Ihan vain, koska olen niin mukava ja kiltti ihminen. Kyseinen kappale on kai vähän kieli poskessa tehty ja yritän siihen itsekin niin suhtautua. Mutta ottakee vielä vähäsen aikaa, kun minä höpisen nämä loputkin asiat. Sitten vasta tulee tämä Lurppa-laulu. 
Sitten semmoinen juttuhommeli, että jälleen kerran me täällä pyydämme teitä antamaan palautetta. Se on ihan oikeasti tärkeämpää kuin osaatte kuvitellakaan. Nyt tosin viime jakson julkaisun jälkeen eräs kuulija lähetti sähköpostia ja kertoi ettei hän pääse palautelinkkiin käsiksi. Tässä jakson yhteydessä jossain päin ruutua siis useimmissa jakelualustoissa on semmoinen jakson esittelyteksti, jonka seasta palautelinkki yleensä löytyy. Mutta asetettuamme tutkimuskomission selvittämään, miten tämä asia oikeasti on ja miten tämä ruudunlukuohjelman kanssa sitten onnistuu, jouduimme toteamaan, että ei se ihan takuuvarmasti onnistukaan. Voi jehna, ei ole saavutettavia meidän linkkimme. 
Vaan hätä ei ole tämän näköinen. Se on ihan erinäköinen. Sillä on pitkä parta ja punainen nenä. Tutkimuskomission perustaman selvitystyöryhmän ratkaisukeskeinen ratkaisujaoksemme keksi ratkaisun. Eli nyt meidän omilta sivuiltamme löytyy linkki palautteen antamiseen. Hip hei tätä onnenpäivää. Toisin sanoen, kun kirjoitat hakukoneeseen, näkövammaisten liitto ja työ, päädyt meidän sivuillemme, josta sitten helpohkosti löydät kohdan podcastit ja tuon kohdan alta löytyy myös linkki, jossa lukee "Anna meille palautetta kuuma peruna podcastista". Siitä sitten vaan klikkaamaan kaikki sankoin joukoin ja antamaan palautetta...hyvää ja ylistävää palautetta tietysti. No saa vähän haukkuakin. (Koira haukkuu) No, oletkos siinä? Ja tosiaan se palautelinkki on edelleen myös siinä tämän jakson infotekstissäkin, jos siihen nyt joku vaikka ylettyisi jollakin vehkeellä. En tiedä mahtaisikohan näistä ohjeistuksista jollakin tempulla saada vielä vähän sekavampaa. Täytyy yrittää ensi kerralla. 
Ja sitten vielä niille, jotka eivät halua puhelimitse tai sähköposteitse meidän kanssamme asioida, on tämän syksyn aikana tiistaisin kello neljästä kuuteen mahdollisuus myös keskustella chatissa. Siihenkin löytyy linkki tuosta jakson infotekstistä, mutta jos sitä ei nyt edelleenkään tavoita, niin kannattaa lennähtää näkövammaisten liiton etusivulle ja sieltä etsiä semmoinen otsikko kuin tulevat tapahtumat ja noista tulevista tapahtumista sitten löytyy kohta työelämäpalvelujen chat ja Johan alkaa Lyyki kirjoittaa ja ylipäätänsä jos siellä työelämähommeleissa tai opiskelussa tuntuu olevan niin sanottua troplea eli ongelmakohtaa näkemisjuttujen kautta niin olkaa meihin yhteydessä Sitä varten me täällä ollaan että näitä sitten ratkotaan Viestiä kannattaa tyrkätä osoitteeseen tyoelamapalvelut@nakovammaistenliitto.fi
Me sitten palajamme vauhdikkaasti asiaan. Nyt minä taidan lähteä tästä syömään jotakin. Ai niin se laulu. Tässä siis tulee lurppalaulu. Palajamme asiaan siis marraskuussa. Terve.

Lurppalaulu

Minun Polkuni-tunnus

Näkövammaisten liiton tunnus

 

Anna palautetta:
https://link.webropolsurveys.com/S/35B3CDC14285572A- Ulkoinen linkki

Työelämäpalveluiden Chat tiistaisin 16.00 - 18.00 (syksyllä 2026):
https://keskusteluhuone-dpfzb4gjb3crd5ev.northeurope-01.azurewebsites.net/- Ulkoinen linkki


Musiikki:
Ebo Krdum - Train To West / Epidemic Sound

Jakson tuotanto:
Näkövammaisten liitto, Työelämäpalvelut / Mikael Mustonen

Suunnittelu:
Mikael Mustonen ja Jyrki Hänninen

Käsikirjoitus:
Mikael Mustonen

Äänitys, miksaus ja editointi:
Mikael Mustonen, BlackTone Productions / Liability-Escape Room Studios 
yhteistyössä: You're Not Gonna Get It - audio

Tekstivastine: Mikael Mustonen

Kaikki oikeudet pidätetään
All rights reserved