"Vähän pelottavaa, kun kaikki avunsaanti vaikuttaisi vähenevän" - Ikääntyneet näkövammaiset haluavat elää aktiivista, itsenäistä ja osallistumista mahdollistavaa elämää
Sanna Piuva, oikeuksienvalvonnan asiantuntija, Näkövammaisten liitto 6.10.2026
Tiivistelmä
Hyvinvointialueiden taloudelliset haasteet, palvelurakenneuudistukset sekä sähköisen asioinnin kiihtyminen vaikuttavat yhä enemmän siihen, miten ikääntyneet näkövammaiset henkilöt voivat asioida, osallistua yhteiskuntaan ja elää itsenäistä arkeaan.
Näkövammaisten liiton oikeuksienvalvonnan yksikkö toteutti vuonna 2026 yli 65-vuotiaille näkövammaisille suunnatun kyselyn, jonka tavoitteena oli selvittää ikääntyneiden näkövammaisten arkea, käytössä olevia palveluita, palvelutarpeita sekä tulevaisuuden näkymiä. Kyselystä saatava tieto on tärkeää sekä palvelutarpeiden todentamiseksi että hyvinvointialueilla ja valtakunnallisesti tehtävän vaikuttamistyön tueksi. Tuloksia tarkasteltiin myös suhteessa vuonna 2024 toteutettuun ensimmäiseen valtakunnalliseen kyselyyn.
Kyselyyn vastasi 194 henkilöä, joista 68,6 % oli naisia. Yli puolet vastaajista (54,1 %) asui yksin. Vastaajista 42,3 % oli 65–74-vuotiaita, mutta lähes yhtä paljon vastauksia saatiin 75–84-vuotiailta (41,2 %).
Tulosten perusteella valtaosa vastaajista koki arkensa hyväksi, mutta hyvinvointi rakentui vahvasti toimivien vammaispalveluiden varaan. Erityisesti henkilökohtainen apu, kuljetuspalvelut, apuvälineet mahdollistivat itsenäisen asumisen, osallistumisen ja omannäköisen elämän. Yli kolmannes vastaajista arvioi tulevaisuudessa tarvitsevansa nykyistä enemmän palveluja, erityisesti henkilökohtaista apua, kuljetuspalveluja ja digiohjausta.
Vaikka yksinäisyys ei ollut yleistä, moni koki ajoittaista yksinäisyyttä näkövamman, liikkumisen vaikeuksien ja sosiaalisten verkostojen kaventumisen vuoksi. Sähköinen asiointi osoittautui merkittäväksi haasteeksi, sillä alle puolet vastaajista kykeni käyttämään sähköisiä palveluja itsenäisesti.
Vuoteen 2024 verrattuna vastausten perusteella korostui erityisesti lisääntynyt epävarmuus palveluiden ja oman taloustilanteen tulevaisuudesta, kuten eläkkeen riittävyydestä ja palvelujen kustannuksista. Huolta aiheuttivat lisäksi hyvinvointialueiden säästötoimet, palveluiden saatavuus, kuljetuspalveluiden ja henkilökohtaisen avun jatkuvuus sekä yhteiskunnan nopea digitalisoituminen.
Tulokset osoittavat, että ikääntyneiden näkövammaisten elämänlaatu on pääosin hyvä, mutta sen ylläpitäminen edellyttää riittäviä, saavutettavia ja yksilöllisiin tarpeisiin perustuvia palveluita, jotka tukevat yhdenvertaista osallistumista ja itsenäistä suoriutumista arjessa.
1. Johdanto
Suomessa on näkövammarekisterin mukaan arviolta 55 000 näkövammaista, joista noin 45 000 on yli 65-vuotiaita. Näköongelmaisia eli heikentyneen näön omaavia on noin 173 000. Väestötasolla määrä on yli 6 %.
Näkövammaisuus vaikuttaa merkittävästi henkilöiden mahdollisuuksiin liikkua, asioida, saada tietoa sekä osallistua yhteiskunnalliseen ja vapaa-ajan toimintaan. Oulun yliopistossa tehdyn väitöstutkimuksen mukaan jo lievätkin aistivajeet ovat yhteydessä toimintakyvyn heikkenemiseen ja tulokset korostavat näön heikkenemisen varhaisen tunnistamisen sekä riittävien palveluiden ja tukitoimien merkitystä ikääntyneiden toimintakyvyn ylläpitämisessä.
Viime vuosina hyvinvointialueiden palvelutarjonta on muuttunut merkittävästi lainsäädännön uudistumisen sekä säästöjen vuoksi. Näkövammaisten liiton oikeuksienvalvonnassa on noussut esiin huoli siitä, miten eri palvelut vastaavat ikääntyneiden näkövammaisten yksilöllisiin tarpeisiin ja kuinka yhdenvertainen osallistuminen yhteiskuntaan voidaan turvata myös tulevaisuudessa.
Näkövammaisten liiton 65 vuotta täyttäneille näkövammaisille henkilöille suunnatun kyselyn tulokset osoittavat, että oikea-aikaiset vammaispalvelut, apuvälineet ja muut toimintakykyä tukevat palvelut ovat keskeisiä itsenäisen elämän, osallisuuden, yhteiskuntaan osallistumisen ja kotona asumisen mahdollistajia.
Kyselystä saatu tieto on merkityksellistä ikääntyneiden näkövammaisten palvelujen, kuten vammaispalvelujen, tarpeen todentamisessa. Tulokset antavat tärkeää tietoa Näkövammaisten liiton hyvinvointialueilla ja valtakunnallisesti tehtävään vaikuttamistyöhön ja tuovat esiin ikääntyneiden näkövammaisten henkilöiden omia kokemuksia siitä, mitkä tekijät tukevat hyvää arkea ja millaisia haasteita he kohtaavat nykyisessä palvelujärjestelmässä.
2. Kyselyn toteutus
Kysely toteutettiin sähköisenä Webropol-kyselyllä 1.6.–4.9.2026 välisenä aikana. Kyselyyn voitiin vastata myös puhelimitse soittamalla Näkökulma-puhelimeen keskiviikkoisin ja torstaisin kello 10-14.
Kyselystä tiedotettiin Näkövammaisten liiton eri kanavissa valtakunnallisesti ja paikallisesti muun muassa oikeuksienvalvonnan Fokuksessa-tiedotteessa sekä alueyhdistysten verkko- ja äänijulkaisuissa. Koska tietoa kyselystä levitettiin pääsääntöisesti Näkövammaisten liiton ja alueyhdistysten eri kanavissa, voidaan olettaa, että suurin osa vastaajista oli linkittynyt näkövammaisyhdistysten toimintaan jollakin tavalla.
Kyselyssä kartoitettiin asumismuotoa, asuinaluetta, arjen kokemusta, ystäviä ja yksinäisyyden kokemusta, palveluita ja palveluntarpeita, apuvälineitä, sähköisten asiointikanavien käyttöä sekä tulevaisuuden palvelutarpeita.
Vastauksia saatiin 194. Vastauksia ei voida yleistää kaikkiin ikääntyneisiin näkövammaisiin, mutta tulokset ovat suuntaa antavia. Vastaajamäärä on valtakunnallisessa tarkastelussa melko pieni suhteessa koko kohdejoukkoon, mutta tarjoaa arvokasta tietoa vastaajien kokemuksista, palvelutarpeista ja arjessa selviytymisestä.
Tuloksia tulee tarkastella ennen kaikkea kuvailevina eikä tilastollisesti kaikkia ikääntyneitä näkövammaisia edustavina. Kysely perustuu vapaaehtoiseen osallistumiseen, minkä vuoksi aineistoon voi liittyä valikoitumisvaikutusta.
Aineiston vahvuutena on sen sisältämä laaja kokemustieto. Avovastaukset osoittavat, että vastaajien kokemukset ovat monimuotoisia, mutta samansuuntaisia erityisesti palvelujen saatavuuden, sähköisen asioinnin saavutettavuuden, yksinäisyyden, liikkumisen vaikeuksien sekä taloudellisen huolen osalta.
Koska kyselyä tiedotettiin ja toteutettiin pääosin sähköisesti, vastauksia on todennäköisesti saatu henkilöiltä, joilla on ollut kohtuulliset digitaidot, tarpeelliset apuvälineet ja osaamista niiden käyttämiseen.
Vastauksia on tarkasteltu sisällönanalyysillä, luokittelemalla vastauksia, raportoimalla määriä ja prosenttiosuuksia sekä avovastauksia analysoimalla. Avovastauksia on analysoitu ja ryhmitelty niistä nousseiden teemojen pohjalta. Vastaajien yksittäisiä lainauksia on nostettu teemojen tueksi.
3. Vastaajat
Suurin osa vastaajista oli iältään 65–84-vuotiaita (83,5 %). Vastaajista 68,6 % oli naisia.
Taulukko 1. Ikä
Ikä (n), prosentti
65-74 (82 kpl) 42,3 %
75-84 (80 kpl), 41,2 %
85-94 (30 kpl), 15,5 %
95-99 (1 kpl), 0,5 %
yli 100 (1 kpl), 0,5 %
Eniten vastauksia saatiin Pirkanmaalta (21 %), Lapista (11,3 %), Varsinais-Suomesta (10,8 %) ja Satakunnasta (8,8 %).
Vähän yli puolet vastaajista asui yksin (Taulukko 2). Puolison tai muun läheisen kanssa asui vajaa 24 % vastaajista. Palvelutalossa, tai vastaavassa asui 8 % vastaajista. Suurin osa vastaajista, 77 %, asui kaupungissa.
Taulukko 2. Asuminen
Asutko? (n), prosentti
Yksin (105 kpl), 54,1 %
Puolison/jonkun muun läheisen kanssa (81 kpl), 41,8 %
Palvelutalossa tai vastaavassa (8 kpl), 4,1 %
4. Tulokset
4.1 Arjen kokemus: ”Saan toteuttaa arkeani haluamallani tavalla ja tarvitsemillani vammaispalveluilla.”
Suurin osa vastaajista, 84,5 %, koki arkensa myönteisesti (Taulukko 3).
Taulukko 3. Arjen kokemus
Millaiseksi koet arkesi? (n), prosentti
Erittäin hyvä (26 kpl), 13,4 %
Melko hyvä (138 kpl), 71,1 %
Melko huono (27 kpl), 13,9 %
Erittäin huono (3 kpl), 1,5 %
Arjen kokemukseen avovastauksen antoi 79 vastaajaa. Arjen kokemuksia kuvaavissa avovastauksissa nousi esiin vahva sinnittelyn teema. Useat vastaajat kuvasivat arkeaan myönteiseksi tai kohtuulliseksi, mutta vastauksista välittyi samalla jatkuva tarve sopeutua näkövamman, toimintakyvyn muutosten sekä palvelujärjestelmän haasteiden aiheuttamiin rajoitteisiin.
"Sinnittelyn ansiosta selviän arjestani näkövammasta ja sairauksista huolimatta”
"Teen sen mitä pystyn, muu jää tekemättä”
Myönteisesti koetun arjen taustalla olivat avovastausten mukaan erityisesti palvelut kuten henkilökohtainen apu sekä puolison apu arjessa, lasten asuminen lähellä, ystävien tai muun läheisverkoston tuki.
”Avustajan kanssa arkeni sujuu”
”Saan toteuttaa arkeani haluamallani tavalla ja tarvitsemillani vammaispalveluilla”
Läheisverkosto toimii merkittävänä epävirallisena tukimuotona ja mahdollisti kotona asumisen monelle ikääntyneelle näkövammaiselle. Puolison ja läheisten tuella oli merkitystä ja se loi turvallisuutta.
”Elämän perusasiat ovat kunnossa. Saan apua ulkoiluun ja puolison kanssa pystymme hoitamaan arjen asiat yhdessä”.
” Arki sujuu. Olen tyytyväinen siihen, mitä itse pystyn tekemään. Lasten perheet asuvat lähellä ja suhde heihin on hyvä. Se tuo iloa ja turvallisuuden tunnetta”.
Omat harrastukset, kodin ulkopuoliseen toimintaan osallistuminen ja mahdollisuus tehdä asioita toivat itsenäisyyden tunnetta arkeen.
”Minulla on useita harrastuksia ja toimin vapaaehtoisvetäjänä ryhmässä.”
”Elämäni on melko hyvää ikääni nähden (102v). Pystyn liikkumaan ja lukemaan sanomalehdestä otsikot.”
Arkea heikentävinä tekijöinä mainittiin näkövamman eteneminen, muut sairaudet, puutteelliset palvelut, yksinäisyys ja yhteiskunnan digitalisoituminen.
”Viime vuonna vielä ajoin autoa, nyt en näe edes ruohonleikkurilla leikata.”
”Putkinäkö kaventaa elämää”.
”Sairaudet hiukan vaivaavat, mutta arki sujuu kuitenkin”.
Useat vastaajat mainitsivat tilanteita, joissa palveluiden puuttuminen tai riittämättömyys rajoitti arkea ratkaisevasti.
”Olen tällä hetkellä kotini vanki. En ole saanut hakemiani palveluita ja tällä hetkellä en saa mitään palveluita. Mieli on matala”
”En ole saanut näkövammaiselle tarkoitettuja palveluita esim. kuljetuspalvelu, avustaja”
Yksinäisyys mainittiin arkea heikentäväksi tekijäksi erityisesti silloin, kun vastaajalla ei ollut läheisiä ihmisiä tai riittäviä palveluja tukenaan. Tällöin yksinäisyys ilmeni kokemuksena ulkopuolelle jäämisestä, osallistumismahdollisuuksien kaventumisesta ja sosiaalisten suhteiden vähenemisestä.
"Arki tuntuu yksinäiseltä"
"Yksin olo on huonoa"
Yhä useampi vastaaja koki, että yhteiskunnan palvelut muuttuvat vaikeasti saavutettaviksi. Avovastauksissa kuvattiin sähköiseen asiointiin liittyviä vaikeuksia, saavutettavuuspuutteita sekä lisääntynyttä riippuvuutta muiden ihmisten avusta.
”Minulla haastaa arkea digitalisoitumisen aiheuttamat teknisten ratkaisujen ongelmat.”
”Vammaisella aisti ja liikuntasellaisella on erittäin vaikea päästä palvelujen äärelle. Digitaalisia palveluja tarjotaan, mutta ei oteta huomioon omien laitteistojen puhelimet, tietokoneet ja mahdolliset apuohjelmat kuten ruudunlukijat ja opetus välineiden käyttöön.”
4.2. Ystävät ja yksinäisyys: "Koen yksinäisyyttä, koska en pääse tapaamaan ystäviäni."
Valtaosalla vastaajista 79,4%, oli ystäviä, joiden kanssa he pitivät yhteyttä viikoittain.
Taulukko 4. Koetko itsesi yksinäiseksi?
Koetko itsesi yksinäiseksi? (n), prosentti
Kyllä (17 kpl), 8,8 %
En (104 kpl), 53,6 %
Toisinaan (73 kpl), 37,6 %
Ystävien olemassaolosta huolimatta lähes joka toinen vastaaja (46,4 %) koki yksinäisyyttä ainakin ajoittain. Toisaalta hieman yli puolet vastaajista (53,6 %) ei kokenut itseään yksinäiseksi (Taulukko 4).
Avovastausten mukaan (65 vastausta) yksinäisyyden kokemus ei selittynyt pelkästään esimerkiksi yksin asumisella, vaan siihen liittyivät erityisesti näkövamman aiheuttamat liikkumisen rajoitteet, kuten kuljetuspalveluiden puutteet, toimintakyvyn heikkeneminen, puolison tai ystävien menetys sekä vaikeus osallistua harrastuksiin ja vapaa-ajan toimintaan.
Yleisin yksinäisyyden tunnetta aiheuttava tekijä oli vaikeus lähteä kodin ulkopuolelle ja tavata muita ihmisiä. Näkövamma ja kuljetuspalvelujen puutteet rajoittivat osallistumista.
”Se, ettei pääse kotoaan kuin kerran viikossa kauppaan estää vapaa-ajan ja harrastamisen.”
”Koen yksinäisyyttä, koska en pääse tapaamaan ystäviäni.
Näkövamman koettiin vaikeuttavan myös ystävien tapaamista, uusien ihmissuhteiden muodostamista ja ihmisten tunnistamista.
”Näkövamman vuoksi en tunnista heitä, eivätkä he ymmärrä näkövammaisuuttani.”
”Vaikea löytää samanhenkistä seuraa, joka johtuu aistivammoistani.”
Vastauksissa yksinäisyyttä vähentäviksi tekijöiksi mainittiin sosiaaliset suhteet, yhdistystoiminta, henkilökohtainen apu ja opaskoira, jotka tukivat osallistumista ja yhteydenpitoa muihin ihmisiin.
”Yhdistystoiminnastani on minulle iloa ja tapaan ihmisiä myös niiden kautta.”
”Harrastukset ja ystävät pitävät virkeänä”
4.3. Käytössä olevat apuvälineet
Yleisimmät käytössä olevat apuvälineet olivat suurennuslasi tai suurennuslaite (59,8 %) ja valkoinen keppi (71,1 %). Tietokoneen tai puhelimen ruudunlukijaa käytti 59,3 % vastaajista. Rollaattori oli käytössä 19,1 % vastaajista. (Taulukko 5.)
Taulukko 5. Käytössäsi olevat apuvälineet
Käytössäsi olevat apuvälineet (voit valita useita) (n), prosentti
Suurennuslasi tai elektroninen suurennuslaite (116 kpl), 59,8 %
Tietokoneen/puhelimen ruudunlukija tai muu sovellus (115 kpl, 59,3 %)
Valkoinen keppi (merkkikeppi, tukikeppi tmv.) (138 kpl), 71,1 %
Daisysoitin (esim.Webbox, Victor) (114 kpl), 58,8 %
Rollaattori (37 kpl), 19,1 %
Muu, mikä (63 kpl), 32,5 %
Ei mitään (6 kpl), 3,1 %
Avoimissa vastauksissa (63 vastausta) mainittiin muina arjen apuvälineinä erityisesti puhuvat arjen apuvälineet, kuten puhuvat kellot, verenpainemittarit, vaa'at ja muut arjen mittausvälineet. Käytössä oli myös näkemistä tukevat apuvälineet kuten suodatinlasit, television katselulasit, kiikarit ja suurennusvalaisin sekä viestinnän, yhteydenpidon ja älyteknologian välineet kuten iPhone ja BlindShell puhelin ja älylasit. Lisäksi vastauksissa nousivat esiin kuulon apuvälineet ja kodin arjen turvallisuutta tukevat ratkaisut, kuten turvakaiteet turvaranneke, kylpyhuoneen apuvälineet sekä kodin hälytysjärjestelmät.
5. Palvelut ja palvelutarpeet
5.1. Käytössä olevat palvelut
Käytössä olevista palveluista merkittävimmiksi palveluiksi nousivat vammaispalvelut, kuten kuljetuspalvelut (63,4 %), henkilökohtainen apu (56,2 %), esteettömän asumisen tuki (24,2 %) ja siivouspalvelu (18,6 %). Vastaajista 10,8 % ei ollut mitään palveluita käytössä ja 6,2 % vastaajista kertoi hakeneensa palvelua sitä kuitenkaan saamatta (Taulukko 6).
Taulukko 6. Mitä palveluita sinulla on käytössäsi?
Mitä palveluita sinulla on käytössäsi? (voit valita useita) (n), prosentti
Ateriapalvelu (7 kpl), 3,6 %
Siivouspalvelu (36 kpl), 18,6 %
Asiointipalvelu (10 kpl), 5,2 %
Osallisuutta ja sosiaalista kanssakäymistä edistävä tai tukeva palvelu (esim. päivätoiminta) (7 kpl), 3,6 %
Kotihoito (10 kpl), 5,2 %
Kotisairaanhoito (7 kpl), 3,6 %
Omaishoidontuki (7 kpl), 3,6 %
Liikkumisen tuki (SHL kuljetuspalvelut, alle 18 matkaa) (16 kpl), 8,2 %
Liikkumisen tuki (VPL kuljetuspalvelut, 18 matkaa tai enemmän) (123 kpl), 63,4 %
Henkilökohtainen apu (109 kpl), 56,2 %
Esteettömän asumisen tuki (asunnon muutostyöt, esim. valaistus) (47 kpl), 24,2 %
Muu, mikä? (24 kpl), 12,4 %
Minulla ei ole mitään palveluita käytössä (21 kpl), 10,8 %
Olen hakenut, mutta en saanut hakemaani palvelua (12 kpl), 6,2 %
En ole tiennyt edellä mainituista palveluista (4 kpl), 2,1 %
5.2 Palvelutarpeet
Vastaajista 63,9 % ei kokenut tarvitsevansa vastaushetkellä lisää palveluita (Taulukko 7). Hieman yli kolmannes vastaajista, 36,1 %, koki tarvitsevansa lisää palveluja.
Taulukko 7. Koetko tarvitsevasi lisää palveluita?
Koetko tarvitsevasi lisää palveluita? (n), prosentti
En tarvitse palveluita, nykytilanne on hyvä (124 kpl), 63,9 %
Tarvitsisin seuraavia palveluita (70 kpl), 36,1 %
Vastaajat, jotka kokivat tarvitsevansa lisää palveluita, mainitsivat avovastauksissa (70 vastaajaa) erityisesti seuraavat palvelut: henkilökohtainen apu (34 %), kuljetuspalvelut (30 %). Konkreettista digiapua koki tarvitsevansa 11 % vastaajista, niin ikään, siivousapua kaipasi 11 % vastaajista. Kuntoutuksen, fysioterapian ja apuvälinetarpeen oli maininnut myös 11 % vastaajista. Muita mainittuja palvelutarpeita (3 %) oli mm. omaishoidon tuki, kotihoito ja erilaiset hyvinvointia ja osallisuutta tukevat palvelut.
6. Sähköisten asiointikanavien käyttö
Sähköisiä asiointikanavia, kuten OmaKantaa, pankin ja Kelan palveluita, käytti itsenäisesti apuvälineitä hyödyntäen 39,7 % vastaajista, mutta 45,5 % tarvitsi asioinnin sujumiseen toista henkilöä tuekseen. Vastaajista 14,9 % ei käyttänyt sähköisiä asiointikanavia lainkaan (Taulukko 8).
Taulukko 8. Käytätkö sähköisiä asiointikanavia?
Käytätkö sähköisiä asiointikanavia? (n), prosentti
Kyllä, itsenäisesti apuvälineitä hyödyntäen (77 kpl), 39,7 %
Kyllä, toisen henkilön avustuksella (88 kpl), 45,4 %
En käytä (29 kpl), 14,9 %
7. Tulevaisuus palveluiden suhteen: ”Kaikki menee nettiin ja appeihin.”
Tulevaisuuden ajatuksia palvelujen suhteen koskevissa avovastauksissa (173 vastaajaa) korostui epävarmuus. Vastauksista 77 % sisälsi huolia ja epävarmuutta, joissa vastaajat pohtivat erityisesti hyvinvointialueiden säästöjä, palvelujen heikkenemistä, nykyisten vammaispalveluiden säilymistä ja yhteiskunnan digitalisoitumista.
Avovastauksista nousi huolenaiheena erityisesti kolme teemaa: Huoli palvelujen heikkenemisestä tai leikkauksista, epävarmuus tulevaisuudesta sekä huoli digitalisaatiosta ja saavutettavuudesta. Myös oma taloudellinen tilanne huoletti osaa vastaajista.
”Pelottaa jos tilanteeseen tulee kuljetuspalvelun ja henkilökohtaisen avun kohdalle muutoksia.”
”Palvelut näyttävät jatkuvasti heikkenevän.”
Nopea digitalisaatiokehitys huoletti. Vastaajia mietitytti, ettei vaihtoehtoisia asiointitapoja enää ole saatavilla. He kokivat, että saavutettavuus on heikentynyt, omat digitaidot ovat riittämättömät ja että he syrjäytyvät palveluista.
”Kaikki menee nettiin ja appeihin.”
”Digi pelottaa.”
"Digitaalinen asiointi on minulle mahdotonta."
"Hirvittää kun kaikki menee digidigi.”
Osa vastaajista ei odota välttämättä palvelujen heikkenevän, mutta eivät myöskään luota niiden säilymiseen.
”Tällä hetkellä koen nykyisten palvelujen riittävän. Tulevaisuudesta en voi tietää. Pelkään, että palvelut huononevat, kun ikää karttuu. Palvelutarpeen arvioinnissa pitäisi huomioida ihmisen toimintakyky eikä tuijottaa pelkästään ikää.”
Osa vastaajista kantoi huolta eläkkeen riittävyydestä, kasvavista elinkustannuksista sekä siitä, mahdollistavatko omat taloudelliset resurssit tarvitsemien palveluiden, apuvälineiden ja digitaalisten ratkaisujen hankinnan myös tulevaisuudessa.
"Eläkkeeni on köyhyysrajan rajalla, se riittää juuri ja juuri, kun on oppinut pitämään raha-asiat tiukilla."
"Huolestuttaa toimeen tuleminen pienellä eläkkeellä ja huoli terveydestä ja sen myötä kauanko pärjää omillaan ja saako hoitoa ja apua arjessa."
Nykyisiin palveluihin, läheisten tukeen ja omaan toimintakykyynsä luottavat vastaajat suhtautuivat tulevaisuuteen pääosin myönteisesti. Yhteensä 23 prosenttia vastaajista arvioi saavansa tarvitsemansa tuen myös tulevaisuudessa ja luotti palvelujärjestelmän toimivuuteen. Luottavaisesti tulevaisuuteen suhtautuneet olivat pääosin tyytyväisiä nykyisiin palveluihinsa ja uskoivat niiden säilyvän myös tulevina vuosina
”Jos avustaja ja kuljetuspalvelu säilyvät, pärjään hyvin.”
"Päivä kerrallaan, kaikki on hyvin."
8. Johtopäätökset
Vuosien 2024 ja 2026 kyselyjen perusteella ikääntyneiden näkövammaisten hyvinvointi rakentuu edelleen toimivien vammaispalvelujen, läheisten ihmissuhteiden, harrastusten ja osallisuuden varaan. Molemmissa aineistoissa korostuvat erityisesti henkilökohtaisen avun ja kuljetuspalvelujen merkitys itsenäisen elämän mahdollistajina.
Vuoden 2026 aineistossa huoli palvelujen saatavuudesta oli kuitenkin aiempaa vahvempaa ja konkreettisempaa. Vuonna 2024 palvelujen tulevaisuutta koskevat huolet liittyivät pääasiassa digitalisaatioon ja yleiseen epävarmuuteen. Vuonna 2026 vastaajat kuvasivat jo toteutuneita palvelujen heikennyksiä, henkilökohtaisen avun vähentämistä, kuljetuspalvelujen rajoituksia sekä vaikeuksia saada tarvitsemiaan palveluja. Moni koki palvelujen saamisen epävarmaksi ja raskaaksi prosessiksi.
Merkittävä havainto vuonna 2026 oli palvelujen aiempaa vahvempi yhteys osallisuuteen. Henkilökohtainen apu ja liikkumisen tuki eivät näyttäytyneet ainoastaan arjen sujuvuutta tukevina palveluina, vaan mahdollistajina harrastamiselle, sosiaalisten suhteiden ylläpidolle ja yhteiskunnalliselle osallistumiselle. Vastaajat eivät ensisijaisesti hakeneet hoivaa, vaan mahdollisuutta jatkaa aktiivista ja omannäköistä elämää.
Yksinäisyyden kokemuksissa muutokset ovat määrällisesti pieniä, mutta sisällöllisesti merkittäviä. Vuonna 2024 yksinäisyyttä koki toisinaan 41,6 %:a vastaajista, kun vuonna 2026 vastaava osuus nousi 46,4 %:iin. Vuoden 2026 vastauksissa korostuvat aiempaa enemmän liikkumisen esteiden, puutteellisten kuljetuspalvelujen ja osallistumismahdollisuuksien vaikutukset yksinäisyyteen. Vuonna 2024 kuljetuspalvelut olivat käytössä 68,2 % vastaajista, kun taas vuonna 2026 63,4% vastaajilla oli kuljetuspalvelut. Yksinäisyys ei näyttäydy vain sosiaalisten suhteiden puutteena, vaan seurauksena siitä, ettei pääse osallistumaan haluamaansa toimintaan tai tapaamaan läheisiään.
Digitalisaatio nousi vuoden 2026 aineistossa konkreettiseksi arjen haasteeksi. Itsenäisesti sähköisesti asioivien osuus oli laskenut samalla kun toisen henkilön avun tarve sähköisen asioinnin mahdollistumiseksi oli kasvanut. Saavuttamattomat verkkopalvelut, puutteellinen ja epäsäännöllinen digituki ja sähköisen asioinnin vaikeudet nousivat esiin useissa avovastauksissa. Digituen säännöllinen tarve näyttäytyy uutena ja kasvavana palvelutarpeena.
Vuoden 2026 aineistossa korostui myös taloudellinen epävarmuus, joka ei vielä vuoden 2024 raportissa muodostanut merkittävää teemaa. Vastaajat kuvasivat huolta eläkkeen riittävyydestä, palvelujen omavastuuosuuksista, kuljetuskustannuksista sekä mahdollisuuksista hankkia tarvitsemiaan apuvälineitä ja digitaalisia ratkaisuja. Taloudellinen tilanne näyttäytyi yhä useammin osallisuuteen ja palvelujen saavutettavuuteen vaikuttavana tekijänä.
Myönteisenä kehityksenä henkilökohtaisen avun käyttö oli lisääntynyt vuodesta 2024 vuoteen 2026. Tämä kertoo henkilökohtaisen avun keskeisestä merkityksestä näkövammaisten ikäihmisten arjessa, hyvinvoinnissa ja osallistumismahdollisuuksissa.
Kokonaisuutena vuoden 2026 tulokset osoittavat, että ikääntyneiden näkövammaisten suurimmat haasteet eivät liity hoivan tarpeeseen vaan yhdenvertaiseen osallisuuteen.
Henkilökohtainen apu, liikkumisen tuki, saavutettavat digitaaliset palvelut, säännöllinen digituki ja tarpeenmukaiset apuvälineet ovat keskeisiä edellytyksiä itsenäiselle elämälle ja hyvälle elämänlaadulle. Samalla vastaajien kokemuksista välittyy aiempaa vahvempi epävarmuus siitä, kykeneekö palvelujärjestelmä vastaamaan näihin tarpeisiin tulevaisuudessa.
9. Lopuksi
Vuoden 2026 kyselyn tulokset osoittavat, että ikääntyneet näkövammaiset haluavat elää aktiivista ja itsenäistä elämää myös vanhuudessa. Tämä edellyttää oikea-aikaisia, riittäviä ja yksilöllisesti toteutettuja palveluja, jotka tukevat yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja hyvinvointia.
Erityisen tärkeässä asemassa ovat kuljetuspalvelut ja henkilökohtainen apu. Ilman niitä osa vastaajista kokee jäävänsä kotiinsa eristyksiin, mikä lisää yksinäisyyttä, turvattomuutta ja heikentää mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnan toimintaan. Tulokset osoittavat myös, että harrastukset, yhdistystoiminta ja liikkumismahdollisuudet tukevat hyvinvointia.
Kysely nostaa selvästi esiin huolen sähköisten palvelujen saavutettavuudesta. Moni vastaaja kokee digitaalisen asioinnin vaatimuksen jättävän heidät yhteiskunnan ulkopuolelle. Lisäksi vastaajat kertovat tilanteista, joissa näkövammasta johtuvat palvelutarpeet tulkitaan virheellisesti ikääntymisen seurauksiksi.
Tulokset vahvistavat vuoden 2024 raportin keskeisen havainnon: ikääntyneiden näkövammaisten hyvinvointi rakentuu toimivasta palvelujärjestelmästä, joka tunnistaa näkövamman vaikutukset yksilöllisesti myös vanhuudessa. Kysely tarjoaa vahvan perustan jatkaa vaikuttamistyötä sen varmistamiseksi, että ikääntyneet näkövammaiset voivat elää yhdenvertaisina yhteiskunnan jäseninä myös tulevaisuudessa.
Lämmin kiitos kaikille kyselyyn vastanneille. Vastauksenne ovat auttaneet muodostamaan ajantasaisen kuvan ikääntyneiden näkövammaisten käyttämistä palveluista, haasteista ja tulevaisuuden toiveista sekä arjesta Suomessa vuonna 2026.
10. Lähteet
Hannula, Ulla & Tolkkinen, Laura (2024). Näkövammarekisterin vuosikirja 2024- Ulkoinen linkki. Näkövammarekisteri.
Pesonen, Tiina (2026). Ikääntyneiden kotihoidon asiakkaiden aistivajeet ja niiden yhteys toimintakykyyn, kaatumisiin ja saatuun hoitoaikaan. Väitöskirja. Oulun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta.
Linkki edelliseen vuonna 2024 tehtyyn ikäihmisten kyselyyn.- Ulkoinen linkki