Vam­mais­pal­ve­lu­lain kou­lu­tus­ten diae­si­tyk­set tekstinä

Itse koulutusten videotallenteet ja näiden alla olevien tekstien alkuperäiset PDF-tiedostot löydät sivulta Vammaispalvelulain koulutukset.

Osa 1: Lain tarkoitus, elämänvaihe-käsite ja siirtymäsäädökset

Vammaispalvelulaki (675/2023), Koulutus 1, 15.4.2026

Sari Kokko, järjestöjohtaja
Taina Kölhi, juristi
Julia Puumalainen, juristi

Koulutusmateriaalissa käytettävät lyhenteet

• Vammaispalvelulaki VPL
• Sosiaalihuoltolaki SHL
• Sosiaali- ja terveysministeriö STM
• Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL
• Hallituksen esitys HE
• Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta StV, ja -valiokunnan mietintö StVM
• Eduskunnan perustuslakivaliokunta PeV, ja -valiokunnan lausunto PeVL

Vammaispalvelulain tarkoitus

VPL 1 § Lain tarkoitus

Tämän lain tarkoituksena on:

1. toteuttaa vammaisen henkilön yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja osallistumista yhteiskunnassa sekä ehkäistä ja poistaa niiden toteutumisen esteitä;
2. tukea vammaisen henkilön itsenäistä elämää ja itsemääräämisoikeuden toteutumista;
3. turvata vammaisen henkilön yksilöllisen tarpeen ja edun mukaiset, riittävät ja laadultaan hyvät palvelut.

Lain tarkoitussäännöksen merkitys

• Säännös on tarkoitettu ohjaamaan palvelutarpeen arviointia, palveluiden järjestämis- ja toteuttamistavan valintaa ja palvelupäätöksiä.
• Viittaukset perusoikeuksiin ja YK:n vammaissopimuksen yleisiin periaatteisiin ja sen asettamiin velvoitteisiin.
• VPL 2 §: Arvioitaessa oikeutta saada vammaispalveluita eri elämänvaiheissa tulee ottaa huomioon, mitä 1 §:ssä säädetään lain tarkoituksesta.
• VPL 5 §: Palveluiden järjestäjän on huolehdittava, että vammaisen henkilön eri lakeihin perustuvat palvelut muodostavat vammaispalvelulain tarkoitusta toteuttavan yhtenäisen kokonaisuuden.

VPL 2 §, Lain soveltamisala ja suhde muuhun lainsäädäntöön

Useaan kertaan muutettu säännös, viimeinen muutos voimaan 1.1.2026

VPL 2 §, 1-3 momentit

• Vammaisella henkilöllä tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, joka tarvitsee vamman tai sairauden aiheuttaman pitkäaikaisen fyysisen, kognitiivisen, psyykkisen, sosiaalisen tai aisteihin liittyvän toimintarajoitteen johdosta välttämättä apua tai tukea tavanomaisessa elämässä.
• Vammaispalvelulaissa säädetään vammaisille henkilöille järjestettävistä erityispalveluista eli vammaispalveluista.
• Vammaisen henkilön palvelut järjestetään ensisijaisesti muun lain, kuten sosiaalihuoltolain, terveydenhuoltolain, vanhuspalvelulain, varhaiskasvatuslain tai perusopetuslain perusteella.

Mitä tarkoittaa välttämätön tarve ja tavanomainen elämä?

• Avun tai tuen tarpeen välttämättömyys, ei toiminnon välttämättömyys. Kykeneekö suoriutumaan toiminnosta ilman apua tai tukea tai vaarantuuko turvallisuus tai terveys ilman apua ja tukea?
• Välttämätöntä voi olla myös vain vähäinen tai vain joissain tilanteissa tarvittava apu ja tuki.
• Tavanomaista elämää on itsestä, perheestä ja kodista huolehtiminen, liikkuminen, opiskelu, työ ja muu osallistuminen yhteiskuntaan, vuorovaikutus toisten kanssa, sosiaalinen elämä, vapaa-ajan vietto tai loma-ajan toiminta.
• Vertailu vammattomiin saman ikäryhmän samankaltaisessa elämäntilanteessa oleviin ihmisiin. Huomioitava monimuotoiset elämäntilanteet ja yksilölliset tarpeet ja vammaispalvelulain tarkoitus.

VPL 2 §, 4 momentti

• Vammaispalvelulain perusteella järjestetään palveluita niille vammaisille henkilöille, joiden toimintarajoitteesta johtuva välttämätön avun ja tuen tarve poikkeaa kyseessä olevaan elämänvaiheeseen tavanomaisesti kuuluvasta avun ja tuen tarpeesta.
• Elämänvaiheella tarkoitetaan yleiseen elämänkulkuun kuuluvaa ajanjaksoa, johon liittyy sille tyypillisiä kehitysvaiheita ja tehtäviä: lapsuus, nuoruus, aikuisuus ja vanhuus.
• Arvioitaessa oikeutta saada vammaispalveluita eri elämänvaiheissa tulee ottaa huomioon lain 1 § lain tarkoituksesta ja palveluiden jatkuvuus siirryttäessä elämänvaiheesta toiseen.
• Arviointi tulee tehdä yksilöllisesti osana palvelutarpeen arviointia.

VPL 2 §, 5 ja 6 momentit

• Vammaispalvelulain perusteella järjestetään palveluita vain, jos muussa laissa tarkoitetut palvelut eivät ole vammaisen henkilön yksilöllisen palvelutarpeen ja edun kannalta sopivia ja riittäviä. Asiakkaan edusta säädetään sosiaalihuoltolaissa.
• Muun lain mukaisista palveluista voidaan periä asiakasmaksulain mukainen maksu. Asiakasmaksulaissa säädetään myös maksun perimättä jättämisestä tai alentamisesta (11 §).
• Lisäksi muun lain mukaisista palveluista määrättävä maksu on jätettävä määräämättä tai perimättä tai sitä on alennettava, jos maksu estää vammaisen henkilön palveluiden yksilöllisen järjestämisen tai vaikeuttaa sitä olennaisesti tai jos siihen on syytä huollolliset näkökohdat huomioon ottaen.

Miten uutta soveltamisalasäännöstä tulee soveltaa?

Vammaisen henkilön palveluita voidaan järjestää ensisijaisen lainsäädännön, vammaispalvelulain tai molempien perusteella

STM:n ohje soveltamisalasäännöksen soveltamiseen

lähde STM:n koulutukset 23.1. ja 13.3.2026

1. Ensimmäisenä tulee ratkaista, onko kyse VPL:ssa tarkoitetusta vammaisesta henkilöstä (VPL 2.2 §).
2. Sitten tulee tarkastella, onko yleislakia, jota henkilön tilanteessa voisi soveltaa (VPL 2.3 §).
3. Seuraavaksi tulee arvioida, onko kyseessä sellainen avun ja tuen tarve, jota ei yleensä esiinny samassa elämänvaiheessa olevilla henkilöillä (VPL 2.4 §).
4. Sitten tulee arvioida, ovatko yleislaeissa tarkoitetut palvelut vammaisen henkilön yksilöllisen palvelutarpeen ja edun kannalta sopivia ja riittäviä (VPL 2.5 §).
5. Lopuksi on ratkaistava, onko sovellettava sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen perimättä jättämistä ja alentamista koskevaa suojasäännöstä, mikäli palvelut järjestetään yleislain perusteella (VPL 2.6 §).

Miten arvioidaan, onko kyseessä sellainen avun ja tuen tarve, jota ei yleensä ole samassa elämänvaiheessa olevilla henkilöillä?

• STM: Myös elämäntilanteella merkitystä kussakin elämänvaiheessa, mikä lisää yksilöllisen näkökulman tärkeyttä, poissulkien kategoriset linjaukset.
• StV: Yksittäinen asia, kuten pelkkä asiakkaan ikä, ei ratkaisisi sovellettavaa lakia.
• HE 92/2025 vp, s. 11. ”Vammaispalvelulain perusteella tulee muiden edellytysten täyttyessä myöntää palveluita myös iäkkäänä tapaturmaisesti vammautuneille henkilöille sekä henkilöille, joiden aiemmasta pitkäaikaisesta vammasta tai sairaudesta johtuva avun ja tuen tarve ilmenee tai pahenee vasta vanhuuden elämänvaiheessa. Lisäksi yksilöllisen palvelutarpeen arvioinnin perusteella voidaan myöntää vammaispalveluita tilanteissa, joissa henkilö on vammautunut pitkäaikaisen sairauden vuoksi vanhuuden elämänvaiheessa.”

Miten arvioidaan, ovatko yleislaeissa tarkoitetut palvelut vammaisen henkilön yksilöllisen palvelutarpeen ja edun kannalta sopivia ja riittäviä?

• VPL 4 §: Vammaisen henkilön yksilölliseen palvelutarpeen arviointiin on sisällytettävä arvio siitä, voidaanko hänen tarpeisiinsa vastata yleislain mukaisilla palveluilla.
• VPL 5 §: Palveluiden järjestäjän on huolehdittava, että vammaisen henkilön eri lakeihin perustuvat palvelut muodostavat vammaispalvelulain tarkoitusta toteuttavan yhtenäisen kokonaisuuden.
• SHL 36 §: Vammaisen henkilön palvelutarvetta arvioitaessa on lisäksi noudatettava vammaispalvelulakia.

Muuta palvelujen sopivuuden ja riittävyyden arvioimisessa olennaista sääntelyä ja ohjeistusta

• STM: Palvelujen saatavuuden ei tulisi olla ohjaava tekijä arvioitaessa, minkä lain mukaisia palveluita henkilölle myönnetään.
• STM: Hyvinvointialueen sisäinen eri tahojen yhteistyö on tärkeää sen varmistamiseen, ettei henkilö jää ilman palvelua (SHL 41 § monialaisesta yhteistyöstä). Tulee huolehtia siitä, että asiakas saa riittävät palvelut siten, kuin perustuslain 19 § edellyttää.
• VPL 2 §: Arvioinnissa tulee ottaa huomioon palveluiden jatkuvuus elämänvaiheesta toiseen.
• SHL 2 §: Jos henkilöllä on muun lain nojalla oikeus sosiaalihuollon saamiseen, on sovellettava niitä säännöksiä, jotka parhaiten toteuttavat asiakkaan etua siten kuin 4 ja 5 §:ssä säädetään.

SHL 4 § Asiakkaan etu

Asiakkaan etua arvioitaessa on huomioitava se, miten eri toimintatavat ja ratkaisut parhaiten turvaavat:

• 1)asiakkaan ja hänen läheistensä hyvinvoinnin;
• 2)asiakkaan itsenäisen suoriutumisen ja omatoimisuuden vahvistumisen sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet;
• 3)tarpeisiin nähden oikea-aikaisen, oikeanlaisen ja riittävän tuen;
• 4)mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan;
• 6)toivomuksia, taipumuksia ja muita valmiuksia vastaavan koulutuksen, väylän työelämään sekä osallisuutta edistävän toiminnan;
• 7)asiakassuhteen luottamuksellisuuden ja yhteistoiminnan asiakkaan kanssa.

Muuta huomioitavaa

• PeVL 44/2025 ja StVM 26/2025: Lain soveltamisalaa ja palvelujen myöntämistä koskevia säännöksiä sovelletaan lain tarkoituksen mukaisesti perus- ja ihmisoikeusmyönteisesti, mikä ehkäisee syrjivien käytäntöjen muodostumista.
• YK:n vammaisyleissopimuksen velvoitteita voi tarvittaessa korostaa aiheen mukaan, esim. artikla 5 yhdenvertaisuus, artikla 19 eläminen itsenäisesti ja osallisuus yhteisössä (“mukaan lukien henkilökohtainen apu, jota tarvitaan tukemaan elämistä ja osallisuutta yhteisössä”), artikla 20 henkilökohtainen liikkuminen jne.
• Vammaisyleissopimus on Suomessa voimassa olevaa lakia.

Vammaispalvelulain soveltamista ohjaava materiaali

Erityisesti moneen kertaan muuttunut soveltamisalasäännös

STM:n ja THL:n toimeenpanon ohjaus

• STM:n verkkosivut- Ulkoinen linkki, koulutukset ja ohjausmateriaalit:
  • STM:n toimeenpanon tuki: vammaispalvelulain soveltamisalan muutos ja elämänvaiheeseen liittyvä arviointi osa 1 23.1.2026- Ulkoinen linkki ja osa 2 13.3.2026- Ulkoinen linkki
• THL:n Vammaispalvelujen ohjeet- Ulkoinen linkki ja Verkostoituvat vammaispalvelut -tilaisuudet- Ulkoinen linkki
• Vammaispalveluiden ammattilaisohjeiden soveltamisalasäännöstä ja elämänvaiheen käsitettä koskeva verkkosivu- Ulkoinen linkki

HUOM! THL:n verkkosivu-uudistuksen jälkeen tässä diassa olevat linkit eivät enää toimi.

Vammaispalvelulain soveltamista ohjaava lain ja sen muutosten runsas valmisteluaineisto

• Alkuperäinen lakiesitys HE 191/2022 vp ja siitä annetut sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö StVM 52/2022 ja perustuslakivaliokunnan lausunnot PeVL 79/2022 ja PeVL 100/2022.
  • PeV edellytti ikääntymisrajauksen poistoa ja StV teki lakiin säännösmuutoksia ja lisäsi 4 uutta säännöstä.
• Lain soveltamisalasäännöksen viimeisin muutosesitys HE 92/2025 vp ja siitä annetut sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö StVM 26/2025 ja perustuslakivaliokunnan lausunto PeVL 44/2025.
  • Laki vammaispalvelulain 2 § ja 4 §:n muuttamisesta (1399/2025): soveltamisalasäännöstä (2 §) ja palvelutarpeen arviointia (4 §) koskevat, 1.1.2026 voimaan tulleet muutokset.

Vammaispalvelulain soveltamista ohjaava muu lainsäädäntö ja muu materiaali

• Vammaispalvelulain soveltamista ohjaa muukin lainsäädäntö, kuten perustuslaki, hallintolaki, yhdenvertaisuuslaki, sosiaalihuoltolaki ja sosiaalihuollon asiakaslaki.
• Oikeuskirjallisuus:
  • Räty Tapio, Uusi vammaispalvelulaki 2025.
  • Lehti ym. Vammaispalvelujen lainsäädäntö käytännössä 2025.
• Tuomioistuinratkaisut
• Laillisuusvalvontaratkaisut

Siirtymäsäännökset

Yleistä vammaispalvelulain siirtymäajoista

Kolmen vuoden siirtymäaika 1.1.2025-31.12.2027, jonka aikana voi olla voimassa sekä uuden että aiemman vammaispalvelulain mukaisia päätöksiä. Kaikkia aiemman lain mukaisia päätöksiä ei tarvitse muuttaa uuden lain mukaiseksi samalla kertaa, ellei palvelutarve sitä edellytä tai ellei vammainen henkilö sitä itse halua.

1. Ennen vuotta 2025 tehdyt päätökset ovat voimassa päätökseen merkityn ajan, kuitenkin enintään vuoden 2027 loppuun.
2. Vuonna 2025 tehdyt päätökset voimassa päätökseen merkityn ajan.
3. Vuonna 2026 tehdyt päätökset voimassa päätökseen merkityn ajan.

Osa 2: Asiakasprosessi ja liikkumisen tuki

Vammaispalvelulaki (675/2023) Koulutus 2, 23.4.2026

Sari Kokko, järjestöjohtaja
Taina Kölhi, juristi
Julia Puumalainen, juristi

Materiaalissa käytetyt lyhenteet:

• Vammaispalvelulaki, VPL
• Sosiaalihuoltolaki, SHL
• Hallintolaki, HL
• Hyvinvointialuelaki, HVAL
• Hallituksen esitys, HE
• Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista, Asiakaslaki

Vammaispalveluiden asiakasprosessi

Vammaispalvelulain uudistamisen yhteydessä asiakkaan osallisuuden ja ennakollisen oikeusturvan vahvistamiseen pyrittiin sekä SHL:iin että VPL:iin lisätyllä menettelyllisellä sääntelyllä. Asiakasprosessin vaiheet

1. Ohjaus, neuvonta ja palvelujen hakeminen
2. Palvelutarpeen arviointi
3. Asiakassuunnitelma
4. Palveluja koskeva päätös
5. Palvelujen toimeenpano

Oikaisuvaatimus ja muutoksenhaku (nämä aiheet 6.5. koulutuksessa)

Osallisuuden tukeminen (VPL 3 §, SHL 4 §, asiakaslaki 1, 4, 8 ja 9 §, HL 34 §)

• Vammaisella henkilöllä on oltava mahdollisuus olla osallisena asiakasprosessin kaikissa vaiheissa.
• Vammaisen henkilön osallisuutta on tuettava toimintakyvyn, iän ja elämäntilanteen edellyttämällä tavalla ja on tuettava tiedon saannissa, mielipiteen muodostamisessa ja ilmaisemisessa.
• Erityistä huomiota on kiinnitettävä vammaisen lapsen osallisuuden tukemiseen asiakasprosessissa.
• SHL ja asiakaslaki velvoittavat myös asiakaslähtöisyyteen, asiakassuhteen luottamuksellisuuteen, yhteistoimintaan asiakkaan kanssa, asiakkaan mahdollisuuteen osallistua ja vaikuttaa palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen, asiakkaan toivomusten ja mielipiteen ensisijaiseen huomioimiseen ja itsemääräämisoikeuden kunnioittamiseen ja hallintolaki velvoittaa asiakkaan kuulemiseen.

Näkövammaisten liiton ohjeita asiakasprosessista

• Hakemuksessa on olennaista toimintakyvyn kuvaus
  • Toimintakyvyn kuvaus hakemuksessa | Näkövammaisten liitto- Ulkoinen linkki
• Lisäohjeita palvelujen hakemiseen ja asiakasprosessiin löytyy linkeistä:
  • Liikkumisen tuen hakeminen | Näkövammaisten liitto- Ulkoinen linkki
  • Henkilökohtaisen avun hakeminen | Näkövammaisten liitto- Ulkoinen linkki
  • Palvelutarpeen arviointi ja asiakassuunnitelma | Näkövammaisten liitto- Ulkoinen linkki
• Lisäksi neuvontaa antavat liiton oikeuksienvalvonnan työntekijät- Ulkoinen linkki

Kohta 1: Ohjaus, neuvonta ja palvelujen hakeminen (HL 8 §, SHL 6 ja 36 §, asiakaslaki 5 §, HVAL 34 §)

• Hyvinvointialueella on velvollisuus neuvoa ja antaa tietoa palveluista saavutettavasti ja ymmärrettävästi.
• Asiakkaalle on selvitettävä ymmärrettävästi hänen oikeutensa ja velvollisuutensa, erilaiset vaihtoehdot vaikutuksineen ja muut asiassa merkitykselliset seikat.
• Palveluita haetaan pääsääntöisesti kirjallisesti, mutta hakea voi myös suullisesti ja myös yhteydenotto voidaan tulkita hakemukseksi. Hakemus voi olla myös vapaamuotoinen.
• Hakemuksessa on olennaista toimintakyvyn ja sen rajoitteiden sekä oman elämäntilanteen ja tarpeiden kuvaaminen.

Kohta 2: Palvelutarpeen arvioinnista sosiaalihuoltolaissa (SHL 36, 37 ja 41 §)

• Palvelutarpeen arviointi on tehtävä yhteistyössä asiakkaan kanssa ja ilman aiheetonta viivytystä.
• Vammaisten henkilöiden palvelutarvetta arvioitaessa on noudatettava myös vammaispalvelulakia, aloitettava arvioinnin tekeminen viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä, ja kiinnitettävä erityistä huomiota itsemääräämisoikeuden kunnioittamiseen.
• Palvelutarpeen arviointiin tulee sisällyttää myös asiakkaan mielipide ja näkemys palvelutarpeestaan ja tarpeestaan omatyöntekijään.
• Palvelutarpeen arvioimisessa, päätösten tekemisessä ja toimeenpanossa on huolehdittava siitä, että käytettävissä on henkilön yksilöllisiin tarpeisiin nähden riittävästi asiantuntemusta ja osaamista.

Kohta 2: Palvelutarpeen arvioinnista vammaispalvelulaissa (VPL 4 §)

• Vammaisen henkilön palvelutarpeen arvioinnista vastaa aina virkasuhteessa oleva sosiaalihuollon ammattihenkilö.
• Palvelutarpeen arvioinnissa on arvioitava yksilöllisesti se, milloin on kyse vammaisen henkilön elämänvaiheeseen tavanomaisesti kuuluvasta avun ja tuen tarpeesta ja milloin siitä poikkeavasta tarpeesta.
• Vammaisen henkilön palvelutarpeen arviointiin on sisällytettävä arvio siitä, voidaanko hänen tarpeisiinsa vastata yleislain mukaisilla palveluilla.

Kohta 3: Asiakassuunnitelma (SHL 39 §, VPL 4 ja 5 §)

• Palvelutarpeen arviointia on täydennettävä yhteistyössä asiakkaan kanssa laadittavalla asiakassuunnitelmalla, jollei sen laatiminen ole ilmeisen tarpeetonta.
• Vammaisen henkilön asiakassuunnitelman tekemisestä vastaa aina virkasuhteessa oleva sosiaalialan ammattihenkilö.
• Palveluiden järjestäjän on huolehdittava, että vammaisen henkilön eri lakeihin perustuvat palvelut muodostavat vammaispalvelulain tarkoitusta toteuttavan yhtenäisen kokonaisuuden.

Kohta 3: Asiakassuunnitelman tulee sisältää asiakkaan palvelutarpeen edellyttämässä laajuudessa esimerkiksi:

• selvitys asiakkaan elämäntilanteen ja toimintaympäristön vaikutuksesta toimintakykyyn ja asiakkaan ja työntekijän arviot asiakkaan vahvuuksista ja voimavaroista,
• asiakkaan ja työntekijän arviot tuen tarpeesta ja tarvittavista palveluista, ja työntekijän arvio asiakkaan terveyden tai kehityksen kannalta välttämättömistä sosiaalipalveluista,
• asiakkaan ehdotus hänelle parhaasta palveluiden tuottamis- ja toteuttamistavasta,
• asiakkaan ja työtekijän yhdessä asettamat tavoitteet ja arvio asiakkuuden kestosta,
• yhteistyötahot, jotka osallistuvat asiakkaan tarpeisiin vastaamiseen,
• tieto miten palveluita ja tavoitteita seurataan ja milloin tarpeita arvioidaan uudelleen.

Kohta 4: Palveluja koskeva päätös (HL luku 7, SHL 30 ja 45 §, VPL 5 §, asiakaslaki 8 §)

• Päätös on oikeus saada ilman aiheetonta viivytystä, kirjallisena ja kaikista haetuista palveluista.
• Päätöksessä on oltava perustelut ja oikaisuvaatimusohje.
• Vammaisen henkilön palveluita koskevat päätökset on tehtävä virkasuhteessa olevan sosiaalihuollon ammattihenkilön.
• Viranhaltijalla on erityinen perusteluvelvollisuus, jos päätös poikkeaa asiakassuunnitelmasta.
• Vammaispalvelulain mukaisten päätösten on oltava voimassa toistaiseksi, ellei henkilön oma etu, yksilöllinen tilanne tai palvelun luonne edellytä määräaikaista päätöstä.
• Päätöksiä tehtäessä on ensisijaisesti otettava huomioon asiakkaan etu.

Kohta 5: Palvelujen toimeenpano ja seuranta (SHL 42 ja 45 §, VPL 3 ja 5 §)

• Päätös on pantava toimeen ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään 3 kk kuluessa vireilletulosta.
• Asiakkaalle on pääsääntöisesti nimettävä omatyöntekijä.
• Palvelut on toteutettava sisällöltään, laadultaan, määrältään ja tuottamistavaltaan vammaisen henkilön yksilöllisen tarpeen ja edun mukaisina.
• Vammaisen henkilön eri lakeihin perustuvien palveluiden on muodostettava vammaispalvelulain tarkoitusta toteuttava yhtenäinen kokonaisuus.
• Palveluiden toteuttaminen ja seuranta on tehtävä yhteistyössä vammaisen henkilön kanssa niin, että hänellä on mahdollisuus olla osallisena asiakasprosessin kaikissa vaiheissa.

Kohta 5: Palvelujen toteuttamisessa huomioitavaa (asiakaslaki 4 §, SHL 4, 5 ja 30 §, VPL 5 §)

• Asiakkaalla on oikeus laadultaan hyvään sosiaalihuoltoon ja hyvään kohteluun, siihen, ettei hänen ihmisarvoaan loukata eikä häntä syrjitä ja että hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan.
• Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon asiakkaan etu ja otettava huomioon asiakkaan toivomukset, mielipide, yksilölliset tarpeet sekä äidinkieli ja kulttuuritausta.
• Vammaisen henkilön palveluiden toteuttamisessa on otettava huomioon mm. tämän mielipide sekä osallisuus ja toimintamahdollisuudet omassa toimintaympäristössä.
• Palvelut on toteutettava siten, että ne turvaavat vammaisen henkilön hyvinvoinnin ja kehityksen tukien hänen voimavarojaan ja vahvuuksiaan.

Vammaispalvelulain mukaiset palvelut

Liikkumisen tuki, sen toteuttamistavat, määrä ja laajuus

Liikkumisen tuen keskeiset muutokset 

• Kuljetuspalvelun lisäksi useita muita tapoja toteuttaa liikkumisen tuki.
• Mahdollisuus perustaa matkamäärä euromäärään tai kilometri- ja euromäärään sekä jaksottaa liikkumisen tuki korkeintaan vuoden ajalle.
• Muita kuin työ- ja opiskelumatkoja mahdollista saada asuinkunnan ja toiminnallisten lähikuntien sekä asuinkunnan ja oman elämän kannalta merkittävien kuntien välille.
• Euromäärään sekä kilometri- ja euromäärään perustuvia matkoja mahdollista tehdä koko maan alueella.

Liikkumisen tuki VPL 28 §

• Vammaisella henkilöllä on oikeus saada tarvitsemansa kohtuullinen liikkumisen tuki, jos hänellä on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa eikä hän pysty itsenäisesti käyttämään julkista joukkoliikennettä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia.
• Liikkumisen tukea on järjestettävä työ- ja opiskelumatkoihin ja muun tavanomaisen elämän matkoihin sekä esimerkiksi työllistymistä tukevan toiminnan ja valmennuksen matkoihin.
• Toteuttamistapaa, määrää ja alueellista laajuutta arvioitaessa on huomioitava asiakassuunnitelmaan kirjattu liikkumisen tuen tarve, muut käytettävissä olevat palvelut ja toimintaympäristön esteettömyys. Toteuttamistapa, määrä ja alueellinen laajuus on kirjattava päätökseen.

Liikkumisen tuen toteuttamistavat VPL 29 § 1/2

Vammaisen henkilön liikkumisen tuki voidaan toteuttaa yhdellä tai useammalla tavalla:

1. kuljetuspalveluna;
2. henkilökohtaisen avun avulla;
3. saattajan avulla;
4. antamalla taloudellisena tukena henkilön käyttöön auto tai muu hänelle soveltuva kulkuneuvo;
5. myöntämällä auton tai muun kulkuneuvon hankintaan taloudellista tukea;
6. muulla soveltuvalla tavalla.

Liikkumisen tuen toteuttamistavat VPL 29 § 2/2

• Hyvinvointialueella on oltava käytettävissä toteuttamistavoista vähintään henkilökohtainen apu sekä kuljetuspalvelu ja siihen tarvittaessa liitettävä saattajan apu tai tuki.
• Hyvinvointialue voi antaa käyttöön auton tai muun kulkuneuvon taikka myöntää sellaisen hankintaan tukea, jos vammaisen henkilön liikkumisen tuen tarve on runsasta.
  • Tällöin on lisäksi oikeus saada 24 yhdensuuntaista matkaa vuodessa, ellei hae pienempää määrää.
• Kuljetuspalvelumatkoja voidaan yhdistellä toteutettavaksi samalla kulkuvälineellä, jollei siitä aiheudu matkustusajan kohtuutonta pitenemistä tai muuta kohtuutonta haittaa vammaiselle henkilölle.

Liikkumisen tuen määrä VPL 30 § 1/2

• Vammaisella henkilöllä on oikeus saada liikkumisen tukea työ- ja opiskelumatkoihin sekä esimerkiksi työllistymistä tukevan toiminnan ja valmennuksen matkoihin välttämättä tarvitsemansa määrä.
• Muun tavanomaisen elämän matkoihin on oikeus saada liikkumisen tukea vähintään 18 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa, ellei vammainen henkilö hae tätä pienempää määrää.
• Matkan aikana on oikeus tehdä kohtuullinen pysähdys tai poikkeama asiointia varten.
• Vammaisen henkilön hakemuksesta hyvinvointialue voi päättää liikkumisen tuen jaksottamisesta korkeintaan yhden vuoden ajalle.

Liikkumisen tuen määrä VPL 30 § 2/2

• Hyvinvointialue voi vammaisen henkilön hakemuksesta toteuttaa liikkumisen tuen kokonaan tai osittain matkojen määrän sijaan euromäärään tai kilometri- ja euromäärään perustuvana.
• Euromäärää tai kilometri- ja euromäärää määriteltäessä on mahdollisuuksien mukaan huomioitava vammaisen henkilön aiemmin liikkumiseen käyttämä kilometri- tai euromäärä ja se, miten tämä määrä vastaa vammaisen henkilön tarpeisiin. Vammaisella henkilöllä on hakemuksesta oikeus siirtyä matkojen määrään perustuvaan liikkumisen tukeen.
• Hyvinvointialueen on huolehdittava siitä, että vammaisen henkilön oikeus liikkumisen tukeen toteutuu toteuttamistavasta riippumatta.

Liikkumisen tuen laajuus VPL 31 § 1/2

• Työ- ja opiskelumatkojen laajuutta arvioitaessa on huomioitava vammaisen henkilön yhdenvertainen oikeus työntekoon ja opiskeluun sekä vammaisen henkilön yksilöllinen liikkumisen tuen tarve.
• Muita kuin työ- ja opiskelumatkoja voi tehdä oman asuinkunnan alueella, oman asuinkunnan ja toiminnallisten lähikuntien välillä sekä oman asuinkunnan ja oman elämän kannalta merkittävien kuntien välillä.

Liikkumisen tuen laajuus VPL 31 § 2/2

• Toiminnallisella lähikunnalla tarkoitetaan lähintä mahdollista kuntaa, josta vammaisen henkilön tarvitsema palvelu on saatavissa.
• Oman elämän kannalta merkittävällä kunnalla tarkoitetaan kuntaa, jossa vammaisella henkilöllä on tarve käydä toistuvasti perhe- tai ystävyyssuhteen, vapaa-ajan asunnon tai muun vastaavan syyn vuoksi.
• Erityisestä syystä kertaluonteisia muita kuin työ- ja opiskelumatkoja voi tehdä myös muiden kuntien alueelle.
• Euromäärään sekä kilometri- ja euromäärään perustuvia matkoja voi tehdä koko maan alueella.

Asiakasmaksulain 7 f § Liikkumisen tuki kuljetuspalveluna

• Hyvinvointialue voi periä vammaispalvelulain mukaisesta liikkumisen tuesta enintään julkisen liikenteen maksua vastaavan maksun tai muun siihen verrattavan kohtuullisen maksun silloin, kun liikkumisen tuki järjestetään kuljetuspalveluna.
• Säännöksen perustelut: ”Maksua määrättäessä olisi lisäksi otettava huomioon julkisessa liikenteessä käytössä oleva kausi-, sarja- tai alennuslippujärjestelmä. Jos asiakkaalla olisi oikeus esimerkiksi opiskelija- tai eläkeläisalennukseen, se olisi otettava huomioon määrättäessä maksua ehdotetun pykälän nojalla. Jos asiakkaan tarve kuljetuspalveluun on säännöllinen siten, että hänellä julkista liikennettä käyttäessään olisi esimerkiksi 30 päivän kausi- tai sarjalippu, myös se olisi otettava huomioon.”

Sosiaalihuoltolain mukaiset liikkumista tukevat palvelut

Liikkumista tukevat palvelut SHL 23 § 1/2

• Ensisijainen tapa on esteetön ja toimiva julkinen joukkoliikenne ja kutsu- ja palveluliikenne.
• Liikkumista tukevia palveluja järjestetään henkilöille, jotka eivät kykene itsenäisesti käyttämään julkisia liikennevälineitä sairauden, vamman tai muun toimintakykyä alentavan syyn takia ja tarvitsevat palvelua asioimisen tai muun jokapäiväiseen elämään kuuluvan tarpeen vuoksi.
• Liikkumisen tukea voidaan järjestää
  • julkisten liikennevälineiden käytön ohjauksella ja ohjatulla harjoittelulla;
  • saattajapalveluna ja ryhmäkuljetuksina tai muulla soveltuvalla tavalla;
  • korvaamalla taksilla tai vastaavalla ajoneuvolla tapahtuvasta kuljetuksesta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset.

Liikkumista tukevat palvelut SHL 23 § 2/2

• Määrärahasidonnainen palvelu, jonka myöntäminen ei ole kokonaan harkinnanvaraista.
• Palvelua voidaan kohdentaa sitä eniten tarvitseville, mutta mitään asiakasryhmää ei voi sulkea palvelun ulkopuolelle, vaan palveluntarve on arvioitava yksilöllisesti.
• Liikkumisen tuen määrästä ei ole säännöksiä, vaan esitöiden mukaan järjestämisen laajuus riippuisi asiakkaan arvioidusta yksilöllisestä palvelutarpeesta.
• Henkilön tuloja ei ole laissa säädetty ainoaksi perusteeksi arvioida palvelun tarvetta. Hyvinvointialueiden ohjeissa on kuitenkin tulo- ja varallisuusrajoja, matkamäärien ylärajoja ja palvelun rajaamista vain asiointiin.

Sosiaalihuoltolain mukaisia palveluita koskevat ohjeet

• STM:n Sosiaalihuoltolain soveltamisopas 2024- Ulkoinen linkki.
• Hyvinvointialueiden SHL:n mukaisia palveluita koskevat soveltamisohjeet.
• Luonnos SHL:n muutosesityksistä tuli lausuntokierrokselle 17.4.2026.

Osa 3: Valmennus ja henkilökohtainen apu

Vammaispalvelulaki (675/2023)
Koulutus 3, 29.4.2026

Sari Kokko, järjestöjohtaja
Taina Kölhi, juristi
Julia Puumalainen, juristi

Materiaalissa käytetyt lyhenteet:

• VPL = vammaispalvelulaki
• SHL = sosiaalihuoltolaki

Valmennus

Valmennus VPL 7 §
Valmennuksen toteuttaminen VPL 8 §

Valmennus VPL 7 §

• Vammaisella henkilöllä on oikeus saada valmennusta, jos hän tarvitsee tukea
• oppiakseen uusia itsenäisessä elämässä tarvittavia taitoja tai vahvistaakseen niitä, tai
• toimiakseen elämänmuutostilanteessa tai valmistautuakseen muutostilanteeseen.
• Lisäedellytys on, ettei vastaavaa valmennusta voi saada lääkinnällisenä kuntoutuksena.
• Itsenäisessä elämässä tarvittavat taidot ovat taitoja, joita henkilö tarvitsee kommunikaatiossa ja vuorovaikutuksessa, teknisten laitteiden ja digisovellusten käytössä, ympäristön hahmottamisessa ja liikkumisessa erilaisissa toimintaympäristöissä, ajan hahmottamisessa, kodinhoidon suunnittelussa ja toteutuksessa, asioinnissa, rahankäytössä tai muissa vastaavissa toiminnoissa.
• Valmennus on tavoitteellinen ja määräaikainen palvelu, johon sisältyy:
  1. tiedollisten ja toiminnallisten taitojen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen harjoittelu;
  2. viittomakielen opetus tai puhetta tukevien ja korvaavien kommunikaatiokeinojen käytön ohjaus;
  3. vammaisen henkilön toimintakyvyn, toimintaympäristön tai perhetilanteen muuttuessa taikka muissa vastaavissa elämän muutostilanteissa annettava tuki.
• Osana vammaisen henkilön valmennusta hänen perheelleen ja läheisilleen on järjestettävä viittomakielen opetusta, kommunikointikeinojen käytön ohjausta ja valmennusta muutostilanteisiin, jos se on tarpeen vammaisen henkilön valmennuksen tavoitteiden toteutumiseksi. Lisäksi perheelle ja läheisille voidaan järjestää myös muuta valmennusta.

Valmennuksen toteuttaminen VPL 8 §

• Valmennuksen tavoitteet, sisältö, tarvittava määrä ja toteutustapa on arvioitava yhdessä vammaisen henkilön ja tarvittaessa hänen läheistensä kanssa.
• Valmennus on tarvittaessa suunniteltava ja toteutettava yhteistyössä sosiaali- ja terveydenhuollon erityisesti kuntoutuksen, sekä opetuksen ammattilaisten kanssa (SHL:n 41 §).
• Valmennuksen sisältö, määrä ja toteutustapa on kirjattava päätökseen huomioiden henkilön asiakassuunnitelmaan kirjatut yksilölliset tarpeet ja oma näkemys tarvittavasta valmennuksesta ja sen tavoitteista. Palvelun järjestäjän ja tuottajan on seurattava tavoitteiden toteutumista.
• Valmennusta voi toteuttaa henkilökohtaisena tai ryhmämuotoisena tai osana muuta palvelua.

Esimerkki valmennuksesta: liikkumistaidon ohjaus 

• Tavoitteena on, että näkövammainen ihminen oppii liikkumaan itsenäisesti ja turvallisesti arjen toimintaympäristöissään Liik­ku­mis­tai­do­n oh­jauk­sen jär­jes­tä­mis­pe­ri­aat­teet Näkövammaisten liitto- Ulkoinen linkki.
• Sisältää mm. liikkumisen ja suunnistautumisen perustaitojen, valkoisen kepin, sisä- ja ulkoreittien, julkisten kulkuvälineiden, optisten ja tietoteknisten apuvälineiden (esim. navigointisovellus Blindsquare), liikkumistaidon karttojen käytön harjoittelua ja muiden aistien kautta saatavan tiedon hyödyntämistä liikkumisessa ja ympäristön hahmottamisessa.
• VPL:n mukainen valmennuksen palvelu, kun tarve liittyy esimerkiksi liikkumisympäristön laajentamiseen, asuin-, työ- tai opiskelupaikan vaihdokseen tai näkötilanteen muuttumiseen.
• Liikkumistaidon perustaitojen opettamisesta ja välttämättömien lähiympäristön reittien ohjauksesta vastaavat keskussairaaloiden näönkuntoutusyksiköt. 

Esimerkki valmennuksesta: pistekirjoituksen opetus 

• Valmennuksen palvelu voi näkövammaisille olla myös pistekirjoituksen opetusta silloin, kun sitä ei ole mahdollista saada lääkinnällisenä kuntoutuksena.
• Pistekirjoituksen opetusta voi siten eri alueilla saada keskussairaalan tai vammaispalvelun kautta
• Pistekirjoituksen opetus sisältää ohjaussuunnitelman, opetuksen toteuttamisen sekä tarvittavan materiaalin ja apuvälineiden hankkimisen.
• Opetuksen määrä määritellään yksilöllisesti.

Henkilökohtainen apu 

Henkilökohtainen apu VPL 9 §
Henkilökohtaisen avun toteuttaminen VPL 10 §
Henkilökohtaisen avun työnantajamalli VPL 11 §

Henkilökohtaisen avun keskeiset muutokset aiempaan vammaispalvelulakiin verrattuna

• Sääntelyä on tarkennettu soveltamiskäytännössä ilmenneiden ongelmien korjaamiseksi.
• Ikääntymisrajaus poistui ja voimavaraedellytys lieventyi.
• Hyvinvointialueen on toteutettava henkilökohtaista apua ainakin kolmella eri järjestämistavalla.
• Työnantajamallin käyttö edellyttää vammaisen henkilön nimenomaista, tietoon perustuvaa suostumusta.
• Sijaisjärjestelyjen tuottamis- ja toteuttamistavat avustajan poissaolon varalta on kirjattava asiakassuunnitelmaan ja palvelupäätökseen.

Henkilökohtainen apu VPL 9 §

• Vammaisella henkilöllä on oikeus saada henkilökohtaista apua, jos tarvitsee toisen henkilön apua:
  1. päivittäisissä toimissa;
  2. työssä tai opiskelussa; tai
  3. vuorovaikutuksessa, vapaa-ajan toiminnassa tai yhteiskunnallisessa osallistumisessa.
• Palvelun tarkoituksena on vammaisen henkilön itsemääräämisoikeuden toteutuminen yhdenvertaisesti muiden kanssa niissäkin tilanteissa, joissa tarvitsee toisen henkilön apua.
• Palvelun myöntämisen edellytyksenä on, että vammainen henkilö kykenee itsenäisesti tai tuettuna muodostamaan ja ilmaisemaan tahtonsa avun sisällöstä.
• Vammaisella henkilöllä on oikeus saada henkilökohtaista apua päivittäisissä toimissa, työssä ja opiskelussa sen verran kuin hän välttämättä tarvitsee.
• Vuorovaikutuksessa, vapaa-ajan toiminnassa ja yhteiskunnallisessa osallistumisessa on oikeus saada henkilökohtaista apua yhteensä vähintään 30 tuntia kuukaudessa, jollei pienempi tuntimäärä riitä turvaamaan vammaisen henkilön välttämätöntä avuntarvetta.
• Palveluun voi kuulua avustajan toteuttamia terveyden ylläpitoon ja pitkäaikaisen sairauden ohjeiden mukaiseen hoitoon liittyviä itsehoitoa vastaavia toimenpiteitä. Hyvinvointialueen on järjestettävä vammaiselle henkilölle ja tarvittaessa avustajalle näiden toimenpiteiden edellyttämää ohjausta.

Henkilökohtaisen avun toteuttaminen VPL 10 §

• Henkilökohtaista apua on toteutettava vähintään omana toimintana tai ostopalveluna sekä palvelusetelillä ja työnantajamallilla. Palvelusetelin arvon on oltava riittävä, jotta vammainen henkilö voi hankkia myönnetyn henkilökohtaisen avun.
• Päättäessään palvelun toteuttamistavasta hyvinvointialueen on otettava huomioon vammaisen henkilön oma mielipide, elämäntilanne ja asiakassuunnitelmaan kirjattu avun tarve.
• Henkilökohtaisen avun sijaisjärjestelyjen tuottamis- ja toteuttamistavat avustajan poissaolotilanteiden varalta on kirjattava asiakassuunnitelmaan ja palvelua koskevaan päätökseen.
• Erityisestä syystä avustajana voi toimia vammaisen henkilön perheenjäsen, jos se on vammaisen henkilön edun mukaista.

Henkilökohtaisen avun työnantajamalli VPL 11 §

• Työnantajamallissa vammainen henkilö palkkaa henkilökohtaisen avustajan työsopimuslain mukaiseen työsuhteeseen ja toimii työnantajana. Hyvinvointialue korvaa avustajan palkkaamisesta aiheutuvat kustannukset.
• Työnantajamallin käytön edellytyksenä on, että vammainen henkilö kykenee vastaamaan työnantajan velvollisuuksista.
• Lisäksi edellytyksenä on, että vammainen henkilö antaa asiakassuunnitelmaan kirjattavan suostumuksensa työnantajana toimimiseen. Sitä ennen hyvinvointialueen on annettava vammaiselle henkilölle riittävä selvitys työnantajan vastuista ja velvollisuuksista.
• Alaikäisen huoltaja tai vammaisen henkilön edunvalvoja voi toimia henkilökohtaisen avustajan työnantajana vastaavin edellytyksin kuin vammainen henkilö itse.
• Hyvinvointialueen on korvattava vammaiselle henkilölle kohtuullinen avustajan palkka, työnantajan lakisääteiset maksut ja korvaukset ja muut työnantajana toimimisesta aiheutuvat välttämättömät ja kohtuulliset kustannukset, ml. palkkahallinnon kustannukset. Avustajan palkan sekä työnantajan kulujen perusteet ja korvaamistapa on kirjattava asiakassuunnitelmaan ja päätökseen.
• Hyvinvointialueen on annettava yksilöllistä neuvontaa ja tukea työnantajamalliin liittyvissä käytännön asioissa.

Henkilökohtaisen avun tilalle tarjottavat SHL:n palvelut

Sosiaalihuoltolain mukaiset sosiaalipalvelut 

• Henkilökohtaisen avun palvelun tilalle tai osaksi palveluita saatetaan tarjota esimerkiksi
  • kotiin tuotavia tukipalveluja (ateria-, vaatehuolto-,  siivous- tai asiointipalvelu sekä osallisuutta ja sosiaalista kanssakäymistä edistävä tai tukeva palvelu),
  • kotihoitoa jokapäiväiseen elämään kuuluvista toiminnoista suoriutumiseksi (hoito ja huolenpito, toimintakykyä ja vuorovaikutusta edistävä ja ylläpitävä toiminta, muu suoriutumista tukeva toiminta ja kotisairaanhoito),
  • sosiaalihuoltolain mukaisia liikkumista tukevia palveluja ja
  • sosiaalihuoltolain mukaisia asumisen palveluja.
• Nämä palvelut ovat määrärahasidonnaisia, harkinnanvaraisia ja maksullisia.

Omaishoidon tuki ja perhehoito

• Yhtenä vaihtoehtona saatetaan tarjota myös omaishoidon tukea.
• Omaishoidon tuki muodostuu hoidettavalle annettavista palveluista sekä hoitajalle annettavasta hoitopalkkiosta, omaishoitajan vapaapäivistä ja omaishoitoa tukevista palveluista.
• Vammaisen henkilön omainen tai läheinen tekee hyvinvointialueen kanssa sopimuksen omaishoitajana toimimisesta. Omaishoitoon ei voida velvoittaa.
• Joillain hyvinvointialueilla tarjotaan myös perhehoitoa, joka voi tarkoittaa asiakkaan kotiin tulevaan kiertävää perhehoitajaa tai perhehoitajan kotona tapahtuvaa hoitoa.
• Näistä palveluista kerromme tarkemmin kevään viimeisessä 20.5. olevassa koulutuksessa.

Muuta huomioitavaa

• Sekä VPL:n että SHL:n mukaisia palveluita voi olla samaan aikaan.
• SHL:n mukaiset palvelut eivät aina vastaa kaikkiin palvelutarpeisiin esimerkiksi osallisuuden näkökulmasta.
• Tästä syystä on tärkeä tuoda konkreettisesti esille omat toimintarajoitteensa ja tarpeensa sekä se, mihin tekemiseen kotona ja kodin ulkopuolella palvelua tarvitsee. 

Osa 4: Esteettömän asumisen tuki, taloudellinen tuki ja muutoksenhaku

Vammaispalvelulaki (675/2023)Koulutus 4, 6.5.2026

Sari Kokko, järjestö- ja yhteiskuntasuhdejohtaja
Taina Kölhi, juristi
Julia Puumalainen, juristi

Lyhenteet

• Vammaispalvelulaki, VPL
• Sosiaalihuoltolaki, SHL
• Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista, Asiakaslaki
• Hallintolaki, HL
• Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa, HOL
• Korkein hallinto-oikeus, KHO

Esteettömän asumisen tuki

VPL 22 § Esteettömän asumisen tuki 
VPL 23 § Esteettömän asumisen tuen toteuttaminen

Esteettömän asumisen tuki, VPL 22 §

• Vammaisella henkilöllä on oikeus saada kohtuullinen tuki esteettömään asumiseen voidakseen asua vakituisessa asunnossaan.
• Tukea on järjestettävä:
  1. asunnon muutostöihin;
  2. esteiden poistamiseen asunnon välittömästä lähiympäristöstä;
  3. esteettömän asumisen mahdollistaviin välineisiin ja muihin teknisiin ratkaisuihin;
  4. esteettömän asumisen suunnitteluun.
• Näkövammaiselle tämä voi tarkoittaa esimerkiksi valaistukseen liittyviä muutoksia.
• Hyvinvointialue voi myös antaa välineitä ja teknisiä ratkaisuja käyttöön korvauksetta.

Esteettömän asumisen tuen toteuttaminen VPL 23 §

• Vuoroasumistilanteissa esteettömän asumisen tukea on järjestettävä lapsen virallisen asuinpaikan lisäksi toisen vanhemman asuntoon.
• Erityisen painavasta syystä tukea on järjestettävä myös palveluyksikössä olevaan asuntoon.
• Hyvinvointialue voi tuottaa esteettömän asumisen tuen omana tuotantona tai ostopalveluna tai myöntää vammaiselle henkilölle kohtuullisen korvauksen esteettömän asumisen toteuttamisesta.
• Jos vammainen henkilö haluaa itse toteuttaa esteettömän asumisen, hyvinvointialueen on suunnitelman saatuaan pyynnöstä annettava ilman aiheetonta viivytystä arvio korvattavista kohtuullisista kustannuksista.
• Korvausta esteettömän asumisen toteuttamisesta aiheutuviin kustannuksiin on haettava hyvinvointialueelta kuuden kuukauden kuluessa ensimmäisen kustannuserän syntymisestä.
• Määräajasta on kuitenkin poikettava, jos hakemuksen viivästymiselle on hyväksyttävä syy.
• Esteettömän asumisen tuen sisältö ja toteutustapa on kirjattava päätökseen.
• Vammaisen henkilön hakiessa korvausta esteettömän asumisen toteuttamisesta päätökseen on kirjattava myös korvattavat kustannukset.

Taloudellinen tuki ja  Muut palvelut ja tukitoimet

VPL 32 § Taloudellinen tuki
VPL 34 § Muut palvelut ja tukitoimet

Taloudellinen tuki VPL 32 §

• Hyvinvointialue voi korvata puolet teknisten ratkaisujen ja muiden kuin lääkinnällisen kuntoutuksen välineiden hankkimisesta aiheutuvista kohtuullisista kustannuksista, jos vammainen henkilö tarvitsee niitä:
  • 1) päivittäisissä toimissa; 2) liikkumisessa; 3) vuorovaikutuksessa; tai 4) vapaa-ajan toiminnoissa.
• Hyvinvointialue korvaa kokonaan toimintarajoitteen edellyttämät välttämättömät ja kohtuulliset muutostyöt, jotka tehdään vakiomalliseen välineeseen, tekniseen ratkaisuun, autoon tai muuhun kulkuvälineeseen.
• Taloudellista tukea on haettava kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun vammainen henkilö on saanut auton tai muun välineen tai teknisen ratkaisun haltuunsa.
• Määräajasta on kuitenkin poikettava, jos hakemuksen viivästymiselle on hyväksyttävä syy.
• Hyvinvointialue voi myös antaa taloudellisena tukena korvauksetta vammaisen henkilön käyttöön teknisiä ratkaisuja ja muita kuin lääkinnällisen kuntoutuksen välineitä.

Muut palvelut ja tukitoimet VPL 34 §

• Hyvinvointialue voi järjestää vammaispalvelulain perusteella myös muita lain tarkoituksen toteuttamiseksi tarvittavia palveluita ja taloudellisia tukitoimia.

Palvelupäätöstä koskeva oikaisuvaatimus

Vammaispalvelulaki, VPL
Sosiaalihuoltolaki, SHL
Hallintolaki, HL

Päätöksen saaminen tiedoksi HL 50 ja 60 §

• Päätöksen voi saada tiedoksi:
  • postissa tavallisena tiedoksiantona tai
  • todisteellisesti saantitodistusta vastaan tai
  • sähköisenä tiedoksiantona.
• Oikaisuvaatimusaika lasketaan alkavaksi päätöksen saamisesta tiedoksi:
  • seitsemäntenä päivänä tavallisen tiedoksiannon lähettämisestä,
  • todisteellisen tiedoksiannon vastaanottopäivänä, ja
  • kolmantena päivänä sähköisen viestin lähettämisestä.

Oikaisuvaatimus HL 49 § 

• Palvelua koskevassa päätöksessä on oikaisuvaatimusohje, josta löytyvät
  • ohjeet oikaisuvaatimuksen tekemiseen ja
  • tieto siitä, että oikaisuvaatimus tulee jättää 30 päivän päästä päätöksen tiedoksisaamisesta.
• Oikaisuvaatimus tehdään kirjallisesti päätöksen tehneelle viranomaiselle.
• Oikaisuvaatimuksessa tulee ilmoittaa
  • päätös, johon hakee oikaisua, ja
  • millaista oikaisua vaatii ja millä perusteilla, ja
  • oikaisuvaatimuksen tekijän nimi ja yhteystiedot.

Oikaisuvaatimusajan laskeminen

• Oikaisuvaatimuksen tekemisen 30 päivän määräaika alkaa kulua päätöksen tiedoksisaamisesta:
  • tiedoksisaantipäivää, josta muutoksenhakuaika lasketaan alkavaksi, ei lueta määräaikaan.
  • oikaisuvaatimus on tehtävä viimeistään määräajan viimeisenä päivänä ennen virastoajan päättymistä, eli määräaika on ehdoton.
  • Jos määräajan viimeinen päivä on muu kuin arkipäivä, oikaisuvaatimuksen saa tehdä ensimmäisenä arkipäivänä määräajan päättymisen jälkeen
    • Laki säädettyjen määräaikain laskemisesta 2 §, 5§ ja 6§.
• Jos on epävarma määräajan viimeisestä päivästä, niin oikaisuvaatimus kannattaa lähettää mieluummin hyvissä ajoin ja sitä voi tarvittaessa myöhemmin täydentää.

Oikaisuvaatimuksen käsittely ja ratkaiseminen HL 49 e §

• Viranomaisen on käsiteltävä oikaisuvaatimus kiireellisenä.
• Käsittelijänä voi olla hyvinvointialueen toimielin tai viranhaltija.
• Viranomainen voi muuttaa päätöstä tai kumota sen taikka hylätä oikaisuvaatimuksen.
• Oikaisuvaatimusta koskevassa päätöksessä on annettava perusteltu ratkaisu esitettyihin vaatimuksiin.

Muutoksenhaku oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen 

Hallintolaki, HL
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa, HOL

Muutoksenhaku oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen HL 6 §, HOL 6 ja 13 §

• Oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen päätöksen lainvastaisuuden perusteella.
• Oikeuskirjallisuuden perusteella lainvastaisuudella tarkoitetaan:
  • virheellinen lainsoveltaminen tai menettelyvirhe asian käsittelyssä
  • toimivallan ylittäminen tai harkintavallan käyttäminen vastoin hallinnon oikeusperiaatteita
  • puutteellinen tai virheellinen selvitys, tosiseikkojen tai selvityksen virheellinen arviointi.
• Hallintovalituksen määräaika ja muoto- ja sisältövaatimukset ovat samat kuin oikaisuvaatimuksessa.

Valituksen käsittely hallinto-oikeudessa HOL 36 ja 37 §

• Hallinto-oikeudessa ei ole asiamiespakkoa.
• Valitus käsitellään tuomioistuimessa pääsääntöisesti kirjallisesti
• Sosiaali- ja terveyspalveluja koskevien yksityishenkilön hallintovalitusten käsittely on pääsääntöisesti maksutonta.
• Hallinto-oikeus pyytää valitusta koskevasta asiasta selvityksen päätöksen tehneeltä viranomaiselta ja valittajalla on oikeus antaa vastine viranomaisen selvitykseen.
• Tuomioistuimella on selvitysvastuu, eli velvollisuus hankkia oma-aloitteisestikin selvitystä.  

Hallinto-oikeuden valitukseen antama päätös ja sen toimeenpano HOL 6 luku

• Hallinto-oikeus voi hyväksyä tai hylätä valituksen tai jättää sen tutkimatta kokonaan tai osittain.
• Päätöksessään hallinto-oikeus voi pitää ennallaan valituksen kohteena olevan päätöksen tai kumota sen tai muuttaa sitä.
• Hallinto-oikeus voi myös päättää palauttaa asian uudelleen käsiteltäväksi tai siirtää valituksen toimivaltaiseen viranomaiseen tai tuomioistuimeen.
• Hallintolain vaatimus viivytyksettömästä asian käsittelystä koskee myös sitä, että viranomaisen on ryhdyttävä oma-aloitteisesti ja viivyttelemättä tuomioistuimen päätöksen täytäntöönpanoon, vaikka se hakisi asiassa valituslupaa (EOAK/6213/2018; EOAK/4937/2021).

Asian palauttaminen uuteen käsittelyyn

• Hallinto-oikeus usein palauttaa asian uuteen käsittelyyn päätöksen tehneelle viranomaiselle.
• Valittajan kannalta palauttamispäätös aiheuttaa viivästystä ja mahdollisen uuden muutoksenhaun, jos viranomainen palautuksen jälkeenkin kieltäytyy myöntämästä palvelua.
• Hallinto-oikeuden kumotessa viranhaltijan ja toimielimen päätöksen ja palauttaessa asian uudelleen käsiteltäväksi, asia on tutkittava alkuperäisen hakemuksen mukaisesti ja sen vireille tulosta alkaen (EOAK/6213/2018; EOAK/4937/2021).

Hallinto-oikeuden päätöksestä valittaminen HOL 111 §

• Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta korkeimmasta hallinto-oikeudesta (KHO), jos se myöntää valitusluvan.
• Valituslupa on myönnettävä, jos:
  1. lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia KHO:n ratkaistavaksi;
  2. asian saattamiseen KHO:n ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi;
  3. tai valitusluvan myöntämiseen on muu painava syy.
• Jos KHO myöntää valitusluvan, valitus ratkaistaan yleensä samalla kun valituslupa myönnetään.

Muuta huomioitavaa muutoksenhaussa

• Muutoksenhaun yhteydessä voi viranomaiselta tai hallinto-oikeudelta hakea myös päätöksen täytäntöönpanokieltoa, jos esimerkiksi päätöksessä on vähennetty palvelun määrää tai muutettu järjestämistapaa.
• Viranomainen voi itseoikaisuna poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen, jos päätös on tehty virheellisen tai puutteellisen selvityksen tai väärän lain soveltamisen perusteella tai jos asiaan on tullut olennaista uutta selvitystä.

Muistutus 

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista, Asiakaslaki

Muistutus asiakaslaki 23 §

• Palvelun laatuun tai kohteluunsa tyytymättömällä asiakkaalla on oikeus tehdä muistutus toimintayksikön vastuuhenkilölle tai sosiaalihuollon johtavalle viranhaltijalle.
• Muistutuksen voi tehdä myös asiakkaan laillinen edustaja, omainen tai läheinen.
• Muistutus voi olla vapaamuotoinen, mutta pääsääntöisesti kirjallinen. Erityisestä syystä sen voi tehdä suullisesti.
• Muistutusoikeudesta on tiedotettava asiakkaille riittävällä tavalla ja järjestettävä muistutuksen tekeminen mahdollisimman vaivattomaksi.
• Potilas- ja sosiaaliasiavastaavien tehtäviin kuuluu neuvoa ja tarvittaessa avustaa muistutuksen tekemisessä.
• Palveluyksikön tai johtavan viranhaltijan on kirjattava muistutus, käsiteltävä se asianmukaisesti ja annettava kirjallinen, perusteltu vastaus kohtuullisessa ajassa (ratkaisukäytännössä noin 1 kk).
• Muistutusvastaukseen ei saa hakea muutosta valittamalla.
• Samasta asiasta voi kuitenkin tehdä kantelun sosiaalihuoltoa valvoville viranomaisille, jos ei ole tyytyväinen muistutukseen saamaansa vastaukseen.
• Sosiaalihuoltoa valvovat viranomaiset ovat lupa- ja valvontavirasto, oikeusasiamies ja oikeuskansleri.

Kantelu

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista, Asiakaslaki
Hallintolaki, HL
Laki lupa- ja valvontavirastosta
Laki eduskunnan oikeusasiamiehestä

Kantelun tekeminen asiakaslaki 23 a § ja HL 53 c § 

• Viranomaisen lainvastaisesta menettelystä tai velvollisuuden täyttämättä jättämisestä voi tehdä kantelun toimintaa valvovalle viranomaiselle.
• Palvelua koskevaan päätökseen ei kuitenkaan voi hakea muutosta valvovalta viranomaiselta.
• Kantelu tehdään kirjallisesti, mutta valvovan viranomaisen suostumuksella sen saa tehdä suullisesti.
• Kantelussa tulee olla kantelijan nimi, yhteystiedot sekä tarpeelliset tiedot kantelussa tarkoitetusta asiasta, ainakin se millä perusteilla pitää menettelyä virheellisenä ja tieto menettelyn ajankohdasta.

Kantelun käsittely HL 53 b §

• Valvova viranomainen ratkaisee, ottaako kantelun tutkittavakseen ja hankkii tarpeelliseksi katsomaansa selvitystä kantelun kohteena olevalta viranomaiselta.
• Kantelijalla on mahdollisuus antaa vastine viranomaisen antamaan selvitykseen.
• Valvova viranomainen ei aina ryhdy tutkimaan kantelua, esimerkiksi jos asia on vanhentunut tai se on vireillä muussa viranomaisessa tai asiaan voidaan vielä hakea muutosta.
  • Kahta vuotta vanhemmasta asiasta tehtyä kantelua ei tutkita, ellei siihen ole erityistä syytä.
• Valvova viranomainen voi myös siirtää kantelun käsittelyn muulle toimivaltaiselle viranomaiselle.

Kantelun ratkaisu HL 53 c §

• Antaessaan kanteluun ratkaisun valvova viranomainen voi
  • kiinnittää valvottavan huomiota hyvän hallinnon vaatimuksiin ja perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen,
  • saattaa valvottavan tietoon käsityksensä lain mukaisesta menettelystä,
  • antaa valvottavalle huomautuksen, tai
  • jos kantelun kohteena ollut teko on vakava, ryhtyä toimenpiteisiin muussa laissa säädetyn menettelyn, esimerkiksi rikostutkinnan käynnistämiseksi.
• Oikeusasiamies voi myös tehdä viranomaiselle esityksen tapahtuneen virheen oikaisemiseksi tai epäkohdan korjaamiseksi taikka hyvitysesityksen.
• Kanteluun annettuun ratkaisuun ei saa hakea muutosta.

Osa 5: Sosiaalihuoltolain ja muiden yleislakien mukaiset palvelut

Koulutus 20.5.2026

Sari Kokko, järjestö- ja yhteiskuntasuhdejohtaja
Taina Kölhi, juristi
Julia Puumalainen, juristi

Lyhenteet

• Vammaispalvelulaki, VPL
• Sosiaalihuoltolaki, SHL
• Sosiaali- ja terveysministeriö, STM

Palvelujen järjestäminen vammaispalvelulain tai sosiaalihuoltolain perusteella

Vammaispalvelulain pääsääntö ja muuta lainvalinnassa huomioitavaa

• Vammaispalvelulain perusteella järjestetään palveluita vain, jos muussa laissa tarkoitetut palvelut eivät ole vammaisen henkilön yksilöllisen palvelutarpeen ja edun kannalta sopivia ja riittäviä (VPL 2.5 §). Asiakkaan etu, josta säädetään SHL:ssa (4 ja 5 §), on siis huomioitava.
• Arviointi tulee tehdä yksilöllisesti osana palvelutarpeen arviointia. (VPL 2 §)
• Palveluiden järjestäjän on huolehdittava, että vammaisen henkilön eri lakeihin perustuvat palvelut muodostavat vammaispalvelulain tarkoitusta toteuttavan yhtenäisen kokonaisuuden (VPL 5.3 §)
• Hyvinvointialueen sisäinen eri tahojen yhteistyö on tärkeää, jotta varmistetaan että henkilö ei jää ilman palvelua. (STM koulutusmateriaali 13.3.2026, Verkostoituvat vammaispalvelut)

STM:n ohje VPL:n soveltamisalasäännöksen soveltamiseen (lähde: STM:n koulutukset 23.1. ja 13.3.2026)

1. Ensimmäisenä tulee ratkaista, onko kyse VPL:ssa tarkoitetusta vammaisesta henkilöstä (VPL 2.2 §).
2. Sitten tulee tarkastella, onko yleislakia, jota henkilön tilanteessa voisi soveltaa (VPL 2.3 §).
3. Seuraavaksi tulee arvioida, onko kyseessä sellainen avun ja tuen tarve, jota ei yleensä esiinny samassa elämänvaiheessa olevilla henkilöillä (VPL 2.4 §).
4. Sitten tulee arvioida, ovatko yleislaeissa tarkoitetut palvelut vammaisen henkilön yksilöllisen palvelutarpeen ja edun kannalta sopivia ja riittäviä (VPL 2.5 §).
5. Lopuksi on ratkaistava, onko sovellettava sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen perimättä jättämistä ja alentamista koskevaa suojasäännöstä, mikäli palvelut järjestetään yleislain perusteella (VPL 2.6 §).

Vammaispalvelulain ja sosiaalihuoltolain erilaiset tarkoitukset

• VPL:n tarkoitus on toteuttaa yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja osallistumista, tukea vammaisen henkilön itsenäistä elämää ja itsemääräämisoikeuden toteutumista ja turvata vammaisen henkilön yksilöllisen tarpeen ja edun mukaiset, riittävät ja laadultaan hyvät palvelut (VPL 1 §).
• SHL:n tarkoitus on mm. edistää ja ylläpitää hyvinvointia jaturvata yhdenvertaisin perustein tarpeenmukaiset, riittävät ja laadukkaat sosiaalipalvelut (SHL 1 §).
• SHL:n mukaan sosiaalipalveluja on järjestettävä mm. tueksi jokapäiväisestä elämästä selviytymiseen, syrjäytymisen torjumiseksi ja osallisuuden edistämiseksi sekä mm. sairaudesta, vammasta ja ikääntymisestä aiheutuvaan tuen tarpeeseen (SHL 11 §).

Eri lakien mukaisten palveluiden erot huomioitava palveluja hakiessa ja palvelutarpeen arvioinnissa

• SHL:n mukaiset palvelut eivät vastaa kaikkiin palvelutarpeisiin. Ne painottuvat hoivaan ja huolen-pitoon jokapäiväisestä elämästä selviytymiseksi ja niitä toteutetaan pääasiassa asiakkaan kotona.
• VPL:n palvelut mahdollistavat yhdenvertaisen tekemisen ja osallistumisen kotona ja kodin ulkopuolella niissä asioissa, joissa on avuntarve näkövamman vuoksi.
• Tästä syystä on tärkeä tuoda konkreettisesti esille omat toimintarajoitteensa ja tarpeensa sekä se, mihin tekemisiin ja kuinka paljon kotona ja kodin ulkopuolella palvelua tarvitsee.
• Asiakkaalla voi olla sekä VPL:n että SHL:n mukaisia palveluita käytössä samaan aikaan.

Yleislakien mukaisten palveluiden maksullisuus

• Muiden lakien, kuten SHL:n, mukaisista palveluista voidaan periä asiakasmaksulain mukainen maksu.
• Asiakasmaksulain 11 §:ssä säädetään maksun perimättä jättämisestä tai alentamisesta.
• Lisäksi vammaisen henkilön osalta muun lain mukaisista palveluista määrättävä maksu on jätettävä määräämättä tai perimättä tai sitä on alennettava, jos maksu estää vammaisen henkilön palveluiden yksilöllisen järjestämisen tai vaikeuttaa sitä olennaisesti tai jos siihen on syytä huollolliset näkökohdat huomioon ottaen (VPL 2.5 §).

Sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut

Sosiaalihuoltolain mukaiset sosiaalipalvelut

• Henkilökohtaisen avun palvelun tilalle tai osaksi palveluita saatetaan tarjota esimerkiksi
  • kotiin tuotavia tukipalveluja (ateria-, vaatehuolto-, siivous- tai asiointipalvelu sekä osallisuutta ja sosiaalista kanssakäymistä edistävä tai tukeva palvelu),
  • kotihoitoa jokapäiväiseen elämään kuuluvista toiminnoista suoriutumiseksi (hoito ja huolenpito, toimintakykyä ja vuorovaikutusta edistävä ja ylläpitävä toiminta, muu suoriutumista tukeva toiminta ja kotisairaanhoito),
  • sosiaalihuoltolain mukaisia liikkumista tukevia palveluja ja
  • lapsiperheelle kotipalvelua.
• Nämä palvelut ovat määrärahasidonnaisia, harkinnanvaraisia ja maksullisia.

Tukipalveluista

• SHL:n esitöiden mukaan tukipalveluilla luodaan ja ylläpidetään henkilön kodissa olosuhteita, joissa hän voi suoriutua jokapäiväiseen elämään kuuluvista toiminnoista mahdollisimman itsenäisesti ja tuodaan elämään hyvinvointia tuottavaa sisältöä.
• SHL:n esitöiden mukaan tukipalveluna järjestettävä sosiaalista kanssakäymistä edistävä palvelu tarkoittaa erilaisia yhteisöllisen toiminnan muotoja (päivätoiminta, yhteiset retket, kulttuuriharrastukset), jotka voivat vahvistaa osallisuuden tunnetta ja myös yksittäisen henkilön yhteiskunnallista osallistumista.
  • Käytännössä palvelu on hyvinvointialueilla paljolti kutistunut etäpäivätoiminnaksi.

Kotihoidosta

• SHL:n esitöiden mukaan kotihoito painottuu hoitoon ja huolenpitoon: mm. ravinnon saanti, peseytyminen, hygienia, pukeutuminen, lääkehuolto ja terveydentilan havainnointi.
• Asuinympäristö tarkoittaa kotia, vaikka se lain esitöiden mukaan voi ulottua kodin ympäristöön.
• Vuorovaikutus tarkoittaa lain esitöiden mukaan kotihoidon työntekijän ja asiakkaan kohtaamista, esim. kotiaskareiden tekoa yhdessä.
• Muu suoriutumista tukeva toiminta tarkoittaa esim. avustamista ulkoilussa, asioinnissa kodin ulkopuolella tai sähköisessä asioinnissa.
  • Käytännössä kotihoidon resurssit eivät riitä esimerkiksi ulkoilussa avustamiseen.

SHL:n liikkumista tukevat palvelut, SHL 23 §

• Tarkoitettu henkilöille, jotka eivät kykene itsenäisesti käyttämään julkisia liikennevälineitä sairauden, vamman tai muun vastaavanlaisen toimintakykyä alentavan syyn takia ja jotka tarvitsevat palvelua asioimisen tai muun jokapäiväiseen elämään kuuluvan tarpeen vuoksi.
• Esteetön ja toimiva julkinen joukkoliikenne on ensisijainen tapa järjestää kaikille soveltuva liikkuminen.
• Liikkumisen tukea voidaan järjestää seuraavilla toteuttamistavoilla tai niiden yhdistelmillä:
  1. julkisten liikennevälineiden käytön ohjauksella ja ohjatulla harjoittelulla;
  2. saattajapalveluna
  3. ryhmäkuljetuksina
  4. korvaamalla taksilla tms. tapahtuvasta kuljetuksesta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset
  5. muulla soveltuvalla tavalla.

SHL:n liikkumista tukevista palveluista

• SHL:n liikkumisen tuen määrästä ei ole tarkempia säännöksiä, vaan lain perustelujen mukaan se riippuisi asiakkaan arvioidusta yksilöllisestä palvelutarpeesta.
• Henkilön tuloja ei ole laissa säädetty ainoaksi perusteeksi arvioida palvelun tarvetta.
  • Hyvinvointialueiden ohjeissa on kuitenkin tulo- ja varallisuusrajoja, matkamäärien ylärajoja ja palvelun rajaamista vain asiointiin.
• SHL:n perustelujen mukaan asiakkaiden tarpeen mukaisesti järjestetty liikkumisen tuki toteuttaisi lain tarkoitusta hyvinvoinnin edistämisestä ja ylläpitämisestä sekä eriarvoisuuden ja syrjäytymisen torjumisesta ja vähentämisestä ja tukisi osaltaan myös ikääntyneiden henkilöiden suoriutumista, omatoimisuutta, osallisuutta yhteiskuntaan ja kotona asumista.

Lapsiperheen oikeus kotipalveluun, SHL 18 a §

• Lapsiperheellä on oikeus saada välttämätön kotipalvelu, jos lapsen hyvinvoinnin turvaaminen ilman niitä ei ole mahdollista synnytyksen, sairauden, vamman tai muun vastaavan toimintakykyä alentavan syyn taikka erityisen perhe- tai elämäntilanteen vuoksi.
• Kotipalvelu tarkoittaa perheen arjen toimintakykyä turvaavaa ja vahvistavaa palvelua, johon sisältyy perheen yksilöllisen tarpeen mukaan:
  • hoito ja huolenpito
  • lapsen hoidon ja kasvatuksen tukeminen
  • aterioiden valmistamiseen, vaatteiden huoltamiseen ja kodin siisteydestä huolehtimiseen liittyvät tehtävät
  • muiden jokapäiväiseen elämään kuuluvien tehtävien ja toimintojen suorittaminen tai niissä avustaminen.

Lapsiperheiden kotipalvelusta

• SHL:n perustelujen mukaan palvelujen keskeisenä tavoitteena on perheen omien voimavarojen vahvistaminen opastamalla perhettä lasten- ja kodinhoidossa ja vahvistamalla arjen hallintaa.
• Lisäksi kotipalvelun apua voidaan tarvita kodin päivittäisissä tehtävissä, jotka lähtökohtaisesti kuuluvat perheen aikuisten vastuulle: aterioiden valmistamiseen, vaatteiden huoltamiseen ja kodin siisteydestä huolehtimiseen liittyvät ja muut jokapäiväiseen elämään ja asioiden hoitamiseen kuuluvat tehtävät, ja niihin liittyvä tuki ja ohjaus.
• Kuitenkin perustelujen mukaan kysymys on perheen arjen toimintakykyä turvaavasta ja vahvistavasta palvelukokonaisuudesta, jonka sisältö ja tavoitteet määräytyisivät perheen yksilöllisen tarpeen mukaan.

Muuta huomioitavaa sosiaalihuoltolaista

• Hyvinvointialue voi lisäksi järjestää muita lain 11 §:n mukaisiin tarpeisiin vastaavia sosiaalipalveluja (SHL 14 §).
• ”…eikä (tuen)tarpeeseen voida jättää vastaamatta sillä perusteella, ettei asiakas sovellu tiettyyn hyvinvointialueella tarjolla olevaan palveluun tai ettei palvelua ole saatavilla. Asiakkaita ei voida myöskään ilman laissa säädettyä perustetta kokonaan rajata tietyn palvelun ulkopuolelle, jos heillä on tuen tarvetta. (SHL-soveltamisopas 2024, s. 43).
• Hyvinvointialueen soveltamisohjeet voivat kuitenkin olla rajaavia, esimerkiksi:
  • Kotihoidon palvelutarpeisiin vastataan ensisijaisesti teknologisilla ratkaisuilla ja etäpalveluilla kotikäyntien tukena: etähoiva, lääkejakelu, etäpäivätoiminta.
  • Jos avuntarve on vähäinen tai tilapäinen niin asiakas ohjataan ensisijaisesti omaisten tai yksityisten tai kolmannen sektorin palveluiden piiriin.

Omaishoidon tuki ja perhehoito

Laki omaishoidon tuesta - SHL 27 b § ja Perhehoitolaki

Omaishoidon tuki

• Yhtenä vaihtoehtona esimerkiksi henkilökohtaiselle avulle saatetaan tarjota omaishoidon tukea, joka tarkoittaa vanhuksen, vammaisen tai sairaan henkilön hoidon ja huolenpidon järjestämistä kotioloissa omaisen tai muun hoidettavalle läheisen henkilön avulla.
• Omaishoitoon ei voida velvoittaa.
• Omaishoitajan tehtävänä ei ole huolehtia osallisuuden toteutumisesta ja kodin ulkopuolisesta osallistumisesta.
• Hyvinvointialueen on huolehdittava myös omaishoidettavana olevan vammaisen henkilön mahdollisuudesta saada henkilökohtaista apua tai muuta osallisuutta tukevaa palvelua.

Omaishoidon tuen myöntämisedellytykset

• Hyvinvointialue voi myöntää omaishoidon tukea, jos
  • henkilö tarvitsee kotioloissa hoitoa tai huolenpitoa alentuneen toimintakyvyn, sairauden, vamman tai muun vastaavanlaisen syyn vuoksi, ja,
  • omainen tai läheinen on valmis vastaamaan hoidosta ja huolenpidosta tarpeellisten palveluiden avulla.
• Päätöstä tehtäessä tarkastellaan omaishoidettavan etua, omaishoitajan terveydentilaa ja toimintakykyä sekä hoidettavan henkilön kodin sopivuutta omaishoitoon.

Omaishoitosopimus ja tuen sisältö

• Vammaisen henkilön omainen tai läheinen tekee hyvinvointialueen kanssa toimeksiantosopimuksen omaishoitajana toimimisesta. Sopimus ei ole työsopimus.
• Hyvinvointialue tekee omaishoitajan ja hoidettavan kanssa hoito- ja palvelusuunnitelman.
• Omaishoidon tuki muodostuu hoidettavalle annettavista palveluista sekä hoitajalle hoidon sitovuuden ja vaativuuden mukaan maksettavasta hoitopalkkiosta, joka on pääsääntöisesti vähintään 530 €/kk. Hoitopalkkiosta kertyy työeläkettä.
• Lisäksi omaishoitolaissa säädetään omaishoitajan vapaapäivistä (2-3 vrk/kk), omaishoitoa tukevista palveluista ja omaishoitajalle tarvittaessa järjestettävästä valmennuksesta, terveystarkastuksista ja palveluista.

Omaistaan tai läheistään hoitavan henkilön vapaa, SHL 27 b §

• Myös henkilöllä, joka ei ole tehneet omaishoitosopimusta, mutta joka vastaavalla tavalla huolehtii omaisestaan on mahdollisuus vapaapäiviin.
• SHL:n mukaan hyvinvointialue voi tarvittaessa järjestää tuen tarpeessa olevan henkilön päivittäin sitovaa hoitoa ja huolenpitoa antavalle omaiselle tai läheiselle vapaapäiviä sekä alle vuorokauden pituisia virkistysvapaita.
• Edellytyksenä on lisäksi se, että omaisen tai läheisen antama hoito ja huolenpito on kirjattu hoidettavan hoito- ja palvelusuunnitelmaan.
• Hyvinvointialueen on huolehdittava myös hoidettavana olevan henkilön hoidon tarkoituksenmukaisesta järjestämisestä vapaan aikana.

Perhehoito

• Osalla hyvinvointialueista tarjotaan vammaisille henkilöille myös perhehoitoa, joka tarkoittaa osa- tai ympärivuorokautisen hoidon ja huolenpidon järjestämistä perhehoitajan yksityiskodissa tai kiertävän perhehoitajan avulla hoidettavan kotona.
• Tarkoituksena on turvata hoidettavan tarpeiden mukainen perheen- ja kodinomainen hoito ja läheiset ihmissuhteet ja edistää hänen perusturvallisuuttaan ja sosiaalisia suhteitaan.
• Hyvinvointialue tekee perhehoitajan kanssa perhehoitolain mukaisen toimeksiantosopimuksen tai sopimuksen perhehoidon järjestämisestä yksityisen perhehoidon tuottajan kanssa.
• Perhehoitolaissa säädetään mm. perhehoitajan kelpoisuudesta ja ennakkovalmennuksesta, perhekodin olosuhteista ja hoidettavien määrästä.

Vanhuspalvelulaki

Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista

Vanhuspalvelulain tarkoitus, 1 §

• Lain tarkoituksena on tukea ja parantaa ikääntyneen väestön
  • hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista;
  • mahdollisuutta osallistua elinoloihinsa vaikuttavien päätösten valmisteluun ja tarvitsemiensa palvelujen kehittämiseen kunnassa ja hyvinvointialueella
• ja parantaa ja vahvistaa iäkkään henkilön mahdollisuutta
  • saada laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluja sekä ohjausta muiden tarjolla olevien palvelujen käyttöön yksilöllisten tarpeittensa mukaisesti ja riittävän ajoissa silloin, kun hänen heikentynyt toimintakykynsä sitä edellyttää; sekä
  • vaikuttaa hänelle järjestettävien sosiaali- ja terveyspalvelujen sisältöön ja toteuttamistapaan sekä osaltaan päättää niitä koskevista valinnoista.

Vanhuspalvelulain käsitteitä, 2 §

• Ikääntynyt väestö: henkilöt, joilla on ikänsä puolesta oikeus vanhuuseläkkeeseen.
• Iäkäs henkilö: henkilöä, jonka fyysinen, kognitiivinen, psyykkinen tai sosiaalinen toimintakyky on heikentynyt korkean iän myötä alkaneiden, lisääntyneiden tai pahentuneiden sairauksien tai vammojen vuoksi taikka korkeaan ikään liittyvän rappeutumisen johdosta;
• Vanhuspalvelulaki täydentää muuta sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöä - ei sisällä säännöksiä palveluista, mutta sisältää sosiaalihuoltolakia täsmentäviä säännöksiä menettelyistä, kuten palvelutarpeen ja toimintakyvyn arvioinnista, asiakassuunnitelman tekemisestä ja omatyöntekijän tehtävistä.

Iäkkäiden palvelutarpeen selvittäminen ja toimintakyvyn arviointi, vanhuspalvelulaki 15 §

• iäkkään henkilön sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen ja muiden hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista tukevien palvelujen tarve selvitetään kokonaisvaltaisesti yhdessä iäkkään henkilön ja tarvittaessa omaisen, läheisen tai edunvalvojan ja muiden asiantuntijoiden kanssa
• palveluntarpeiden selvittämisen yhteydessä on arvioitava iäkkään henkilön toimintakyky monipuolisesti ja luotettavia arviointivälineitä käyttäen
• toimintakykyä arvioitaessa on selvitettävä, miltä osin iäkäs henkilö pystyy suoriutumaan tavanomaisista elämän toiminnoista asuin- ja toimintaympäristössään, ja missä asioissa tarvitsee tukea ja apua ja on otettava huomioon iäkkään henkilön fyysinen, kognitiivinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky sekä ympäristön esteettömyyteen, asumisen turvallisuuteen ja lähipalvelujen saatavuuteen liittyvät tekijät.

RAI-arviointi, vanhuspalvelulaki 15 a §

• RAI-arviointivälineistö on yksi vanhuspalvelulain 15 §:ssä tarkoitetuista luotettavista toimintakyvyn arviointivälineistä. Hyvinvointialueilla on velvollisuus käyttää iäkkään henkilön toimintakyvyn arvioinnissa RAI-arviointivälineistöä, jos
  • Iäkäs henkilö ammattihenkilön alustavan arvion mukaan tarvitsee säännöllisesti annettavia sosiaalipalveluja hoitonsa ja huolenpitonsa turvaamiseksi sekä silloin, kun
  • iäkäs henkilö saa em. palveluja ja hänen olosuhteissaan tapahtuu olennaisia muutoksia.
• 15 §:ssä velvoitetaan kuitenkin monipuoliseen toimintakyvyn selvittämiseen, eli asiakkaan edun turvaamiseksi tulee kokonaisarvioinnissa käyttää muitakin arviointikeinoja kuin RAI:ta.

Asiakassuunnitelma, vanhuspalvelulaki 16 §

• Iäkkäälle henkilölle tulee ilman aiheetonta viivytystä pääsääntöisesti laatia asiakassuunnitelma sen jälkeen, kun hänen palveluntarpeensa on selvitetty.
• Iäkkään henkilön hoitoa ja huolenpitoa sekä toimintakyvyn ylläpitämistä turvaavat palvelut on suunniteltava niin, että ne vastaavat määrältään, sisällöltään ja ajoitukseltaan hänen tarpeitaan.
• Iäkkään henkilön näkemykset palvelukokonaisuuden muodostamisen vaihtoehdoista on kirjattava suunnitelmaan.
• Asiakassuunnitelma on tarkistettava ilman aiheetonta viivytystä aina kun iäkkään henkilön toimintakyvyssä tapahtuu hänen palveluntarpeeseensa vaikuttavia olennaisia muutoksia.

Omatyöntekijä, vanhuspalvelulaki 17 §

• Omatyöntekijän (SHL 42 §) on iäkkään henkilön yksilöllisten tarpeiden mukaisesti:
• neuvottava ja tuettava iäkästä henkilöä hänen tarvitsemiensa sosiaali- ja terveyspalvelujen saantiin ja toteuttamiseen liittyvissä asioissa;
• seurattava yhdessä iäkkään henkilön ja tarvittaessa hänen omaisensa tai läheisensä kanssa asiakassuunnitelman toteutumista sekä iäkkään henkilön palveluntarpeiden muutoksia;
• oltava iäkkään henkilön suostumuksella tarvittaessa yhteydessä hänen sosiaali- ja terveyspalvelujensa järjestämisestä ja tuottamisesta vastaaviin tahoihin, jotta palvelut vastaisivat mahdollisimman hyvin iäkkään henkilön tarpeita.

Sosiaaliasiavastaava ja potilasasiavastaava

Laki potilasasiavastaavista ja sosiaaliasiavastaavista

Sosiaaliasiavastaavan ja potilasasiavastaavan tehtävät

• Sosiaaliasiavastaavat ja potilasasiavastaavat toimivat hyvinvointialueilla ja hoitavat myös yksityisen sosiaalihuollon ja terveydenhuollon sosiaaliasiavastaavan ja potilasasiavastaavan tehtäviä, mm.:
  • edistää potilaan ja sosiaalihuollon ja varhaiskasvatuksen asiakkaan oikeuksien ja oikeusturvan toteutumista,
  • tiedottaa ja neuvoa asiakkaan ja potilaan asemasta ja oikeuksista,
  • avustaa muistutuksen tekemisessä,
  • neuvoa kantelun, oikaisuvaatimuksen, valituksen, vahingonkorvausvaatimuksen, lääkevahinkoa koskeva korvausvaatimuksen tai muun oikeusturvaan liittyvä asian vireillepanossa,
  • koota vuosittain selvitys aluehallitukselle potilaiden ja asiakkaiden oikeuksien ja aseman kehityksestä.