Näkövammaisten liitto vastustaa kaavailuja avustusta antavien linja-autoterminaalien vähentämistä
Avustusta antavien terminaalien määrän vähentäminen nykyisestä kahdeksasta terminaalista yhteen terminaaliin estää tosiasiallisesti linja-autoterminaalien ja kaukoliikenteen linja-autojen itsenäisen ja yhdenvertaisen käytön ja on näin ollen Suomen ratifioiman YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimuksen (27/2016) vastainen toimenpide.
Avustusta antavien linja-autoterminaalien määrän vähentämisen sijaan Näkövammaisten liitto katsoo, että avustusta antavien terminaalien määrää tulisi lisätä ja palvelua laajentaa, jotta näkövammaisten sekä kuulonäkövammaisten henkilöiden yhdenvertainen oikeus hyödyntää monimuotoisia matkaketjuja toteutuisi.
Perustelumuistiossa esitetyt perustelut nimettyjen terminaalien vähentämisestä ovat riittämättömät. Asiaa ei lähestytä vammaisten henkilöiden, vaan palveluntarjoajien, näkökulmasta.
Lisäksi määrän vähentäminen on ristiriidassa sekä liikenne- ja viestintäministeriön uuden esteettömyysvision että Liikenne 12 -suunnitelman kanssa.
Näkövammaisten liitto katsoo, että vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden tarpeet on jätetty perustelumuistiossa selvittämättä ja kuvaamatta. Näin ollen myöskään esityksen vaikutuksia vammaisten henkilöiden elämään ei ole arvioitu asianmukaisesti.
Muistiossa nimettyjen terminaalien vähentämistä perustellaan muun muassa käytön vähäisyydellä, mutta ei yksityiskohtaisesti selvitetä matalan käyttöasteen syitä. Kun syyt eivät ole tiedossa, ei seurauksista eli matalasta käyttöasteesta, voi tehdä perusteltuja johtopäätöksiä. Näkövammaisten liitto edellyttää, että linja-autoterminaalien vähäisen käytön todelliset syyt selvitetään huolellisesti.
Näkövammaisten liitto esittää, että ennen avustuspalveluita tarjoavien terminaalien määrän supistamista laaditaan kattava selvitys keinoista, joilla vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden yhdenvertaiset mahdollisuudet hyödyntää joukkoliikennettä turvataan. Selvityksen tulee kattaa kaikki joukkoliikenteen muodot, myös paikallinen ja seudullinen, sillä ilman niitä matkaketjut eivät tosiasiassa voi toteutua. Yksittäisten liikenne- ja palvelumuotojen mahdolliset muutokset tulee ratkaista siten, että toimet parantavat kokonaisuuden toimivuutta ja vastaavat erityisryhmien tarpeita.
Sivu päivitetty