Minun näköinen elämä: Toimintakertomus
Kuuntele
Kuuntele Minun näköinen elämä: Toimintakertomus -tallenne SoundCloudissa.- Ulkoinen linkki
Lue
[Alkutunnus: Pianomusiikkia ja naisääni laulaa: ”Pieniä tekoja, suuria tunteita. Ne kanssasi jaan ja niin paljon saan, kun uskallan sanoa sen, minkä tunnen. Keräilen rohkeutta. Voin vihdoinkin sanoa pystypäin, tämä on, tämä on - Minun näköinen elämä.” Naisääni sanoo: "Näkövammaisten liitto."]
Harri Ivonen: Tervetuloa kuuntelemaan Minun näköinen elämä -toiminnan podcastia. Tänään aiheenamme on Minun näköinen elämä -toiminnan kolmivuotinen taival. Keskustelijoina ovat Minun näköinen mieli -projektikoordinaattori, filosofian maisteri Jutta Saanila sekä Minun näköinen elämä -koordinaatioklusterin jäsen Päivi Vigg. Minun nimeni on Harri Ivonen. Tervetuloa keskustelemaan, Jutta ja Päivi.
Jutta Saanila: Kiitos.
Päivi Vigg: Kiitoksia.
Ivonen: Haluatko Päivi ottaa ohjat omiin käsiisi ja ohjaat keskustelua tästä?
Vigg: Joo. Minun näköinen elämä -toiminta sai alkunsa, kun Jutta, sä olit Näkövammaisten liitossa ensin vetänyt projektia Minun näköinen mieli. Tämä on jatkoa sille. Kerrotko vähän siitä, että kun Minun näköinen mieli päättyi, niin mitkä oli silloin sun fiilikset 2023?
Saanila: Ensinnäkin oli ollut semmoinen suruprosessi ennen sitä. Mähän olen semmoinen ennakkosurija. Niin mä olin jo noin kolme, neljä kuukautta ennen aloittanut sen suruprosessin. Ja muun muassa muistan yhden teatteriesityksen, minkä aikana mä itkin mun vieressä istuvan olkapään aivan märäksi. Ei se ollut niin surullinen se teatterikappale, mutta mä surin siinä sitä, että Minun näköinen mieli -hanke loppuu. Eli se oli surullista, mutta sitten samalla myöskin oli iloinen uusi alku alkamassa liittyen kuolemaan. Vaikka paradoksaalista, mutta se oli hyvin hienoa olla semmoisessa muutoksessa siinä kohtaa. Ja sillein mä tavallaan tiesin, että ei nämä ihmiset minulta häippäise. Tämä yhteistyö kun loppui, mutta sitten alkoi toisenlainen yhteistyö. Että olen ihmisiä tapaillut ja nytkin taas olen tässä, ja ihanaa olla juttelemassa teidän kanssa.
Vigg: Kiva, että sä olet meidän kanssa. Kun Minun näköinen mieli haudattiin, niin Minun näköinen elämä sai uuden alun. Harri, sä olet ollut mukana sekä Minun näköinen mieli -toiminnassa että Minun näköinen elämä -toiminnassa. Miten sä kuvailisit? Huomasitko itse toiminnassa minkälaisen nivelkohdan?
Ivonen: Siihen alkoi ilmeisesti vähän tottumaan siihen Minun näköinen mieli -ajatuksiin. Ja mehän saatiin koulutusta aika tavalla erilaisiin asioihin. Täytyy sanoa, että se oli aika täyteinen kolmivuotiskausi. Sitten Minun näköinen elämä -toimintaan alkoi sitä ajatuksesta myöskin todennäköisesti. Jutta ajatteli, tai niin kuin STEA:kin mielellään ajattelisi, että jos jotain hankkeita ja projekteja on, niin sitten se yritettäisiin juurruttaa ja siitä tulisi tavallaan vakio. Ja tämähän sitten hienosti onnistui Jutan sitkeydellä ja siitä, että oli innokkaita vapaaehtoisia. Onhan tämä sillä tavalla muuttunut. Erilaiset toimintatavat on uusilla ihmisillä, mutta muutenhan perusasiat on siellä. Sen mä olen nyt huomannut, kun tässä nyt olen siinä viisi vuotta ollut, että tähän alkaa sillä tavalla olemaan jopa valmis paketti. Tosin ainahan pitää uudistua. Mutta sillä tavalla valmispaketti, että on helppo puhua tästä asiasta, kun se on koko ajan muuntunut hyvään suuntaan.
Vigg: Mä olen itse saanut olla myöskin Jutan projektissa jo mukana siellä Minun näköinen mieli -hankkeessa, ja minusta on tosi hienoa, että nämä puhelinringit tuli osaksi Näkövammaisten liiton toimintaa Minun näköinen elämä -toiminnan kautta. Me ollaan Jutta Harrin kanssa pyydetty sua lukemaan Minun näköinen elämä -toiminnan kahden vuoden toimintakertomusta ja tekemään sieltä nostoja. Nyt mä toivoisin, että sä lukisit meille sieltä, että mitä sä olet nostanut sieltä toimintakertomuksesta. Ja sitten voitaisiin ihan vapaasti keskustella niistä nostoista, jotka sä olet kokenut sellaisiksi, että ne on saanut sut jostain syystä nostamaan ne asiat esiin. Ole hyvä, Jutta.
Saanila: Kiitoksia.
3.2 Toimintaan osallistaminen.
On tärkeää tuntea kuuluvansa osaksi yhteiskuntaa. Minun näköinen elämä järjestötoimintana mahdollistaa mielekkään yhteisöllisen tekemisen ja samassa tilanteessa olevien ihmisten tukemisen. Vapaaehtoisten tavoite ei ole auttaa osallistujaa avuttomaksi, vaan tukea häntä omassa prosessissa kohti oman näköistä elämää. Kaikki toiminnassa mukana olevat vapaaehtoiset ovat itsekin näkövammaisia ja siksi heidän on helpompaa tukea osanottajia ja kannustaa heitä mukaan yhteisölliseen vertaistukeen.
Minusta tämä on hieno kohta tässä toimintakertomuksessa, koska tuo ensimmäinen lause on niin totta. On tärkeää tuntea kuuluvansa osaksi yhteiskuntaa. Kun olen näkövammaisiin tutustunut, niin tietenkin olen tutustunut aika paljon niihin näkövammaisiin, jotka ovat järjestötöissä aktiivisia, mutta minun mielestä on todella hienoa, että on niin paljon ihmisiä, jotka välittävät muistakin näkövammaisista ja siitä, että miten ylipäätään asiat etenevät tuolla päättävällä taholla ja ihan ruohonjuuritasolla. Tämä on todella upeaa toimintaa, mitä olen saanut todistaa tässä ihan vierellä kulkijana.
Vigg: Näinhän se on, että meillä on Suomessa noin 55000 näkövammaista ja ne sijoittuu eri puolille Suomea. Meillä on kyllä alueyhdistyksiä, jotka järjestää toimintaa, on paikallisia kerhoja, paikallisia yhdistyksiä, paljon kaikenlaista, mutta silloin kun se näkövammautuminen tapahtuu, niin voi olla vaikea löytää niitä näkövammaisia. Minusta tämä oli hieno nosto siitä, että myös näkövammainen ihminen on osa yhteiskuntaa. Meidän pitäisi myöskin kuulla ja nähdä. Sen takia minusta on tosi hienoa just tämä toiminta, koska tämä kokoaa meitä näkövammaisia ympäri Suomen yhteen.
Saanila: Kyllä. Tämä on semmoista matalan kynnyksen toimintaa ja tähän on helppo tulla mukaan, kun tiedän, että on tosi iso kynnys vaikkapa semmoisella, jolla näkö vähitellen heikkenee ja tavallaan tietää, että hei, on siellä jotain apua saatavilla, mutta ei millään kehtaa lähteä liikkeelle. Niin just tämä, että voi kuulla jonkun podcastin vahingossa ja lähteä sitten sitä kautta lähestymään ja tulla mukaan vapaaehtoisten toimintaan, niin se on ihan mahtava asia. Että se kynnys laskee siitä.
Ivonen: Mä voisin ottaa tuohon heti kiinni myöskin siitä, että tämäkin Jutan aikaansaama asia, niin me kutsutaan sitä kuntoutusinfoksi, joka toimii sillä tavalla, että Mira on tuolla Iiriksessä ja mä olen etänä. Ja kuntoutuville pidetään tästä Minun näköinen elämä -toiminnan asioista kiinni. Tänäänkin siinä olin ja siellä oli taas todella mielenkiintoisia ihmisiä. Sitten vielä toisena asiana, että nyt kun toimitaan vapaaehtoisena, niin tietysti tähän hakeutuu myös niitä ihmisiä, jotka haluaa toisille hyvää. Mutta tämä on siinä mielessä myöskin hyvä asia, että meidän ei tarvitse kilpailla siitä, että kuka saa eniten näkövammaisia omaan piiriinsä, vaan pyritään auttamaan, avustamaan, tukemaan.
Vigg: Tämä on myöskin mahdollisuus näkövammaiselle tehdä vapaaehtoistyötä. Samalla tämä on mahdollisuus kaikille eri tavalla näkövammaisille, olit sitten näkövammautunut eilen tai monta kymmentä vuotta sitten. Niin on mahdollisuus tulla osaksi puhelinrinkiä ja päästä vaihtamaan ajatuksia ja niitä arjen niksejä. Kiitos, Jutta, kun nostit tämän asian esille. Mikä sulla on seuraavana nostona siellä?
Saanila: Täällä on vertaistuelliset puhelinringit. Eli hyvän sillan tuossa rakensit juuri. Minun näköinen elämä -puhelinrinkitoiminta pyörii vajaan 20 näkövammaisen vapaaehtoisen voimin. Koulutetut koollekutsujat ohjaavat puhelinrinkejä. Toiminta on yksinkertainen, mutta tehokas tapa olla valtakunnallisesti tavoitettavissa vaikka juuri sellaiselle henkilölle, joka asuu kaukana muista ihmisistä eikä ole aikaisempia kontakteja muihin näkövammaisiin. Puhelinringeissä toiminta perustuu siihen, ettei teknistä osaamista tarvita päästäkseen mukaan toimintaan. Riittää, että osaa vastata puhelimeen. Teknisen puolen hoitaa koulutettu koollekutsuja, joka kerää puhelimen kokoustoimintoa käyttäen ryhmän kasaan ilman, että toisten numerot näkyvät muille. Ryhmäpuhelu osallistujalle on maksuton.
Keskity hetkeksi hengitykseesi. Anna silmiesi painua kiinni. Tunne alusta allasi ja rentoudu. Nosta nyt kätesi rinnallesi sydämen päälle. Tunne, miten sydämesi sykkii. Tunne sen lämpö ja voima, joka siitä leviää. Tunne sydämesi tärkeys ja viisaus. Tunne, miten myös sinä olet tärkeä. Huomaa, miten olet osa ympäristöäsi ja mitä kaikkea iloa voit jakaa ympärillesi. Olen Maria ja toimin vapaaehtoisena Minun näköinen elämä -toiminnassa puhelinrinkien koollekutsujana. Mukaan toimintaan lähdin, kun hankkeen silloinen vetäjä kävi esittelemässä asiaa meidän Retinakerhon kokouksessa. Olen aina pitänyt ihmisten kanssa toimimisesta sekä puhelimessa puhumisesta, joten toimintamuoto tuntui omalta. Tosin pidän paljon myös ihmisten kanssa kasvokkain toimimisesta. Tuossa tekstini alussa oli esimerkki harjoituksesta, joita vedän jokaisen puhelinringin alussa. Harjoituksessa pysähdymme hetkeksi, keskitymme itseemme ja hyviin tunteisiin. Juuri tuossa harjoituksessa kiteytyy hyvin se, mikä saa minut toimimaan vapaaehtoisena. Haluan auttaa ihmisiä löytämään oman merkityksellisyyden tunteensa ja tuntemaan iloa elämästään. Kun tämä saavutetaan, tunnen itseni tärkeäksi ja voin iloita yhdessä ihmisten kanssa heidän onnistumisestaan.
Ivonen: Tämä oli jotenkin hieno nosto myöskin sillä tavalla, että itsehän mä en osaa tuota sanoittaa ja sanallistaa, mitä mä siitä saan ja mitä mä siitä annan. Mähän elän elämääni aika pitkälle intuitiolla ja sen takia mä olen vähän hunsvotti omassa elämässäni. Tuossa tuli myöskin tuo rentouttava ajattelu eli vähän mindfullia sillä tavalla, että kun tullaan siihen rinkiin tai mihinkä tahansa tilaisuuteen, niin viedään ne ajatukset jonnekin muualle. Tässä se oli sanotettu tällä tavalla, niin tämä oli hyvä muistutus. Se on sama asia, kun mä teen hierojan töitä, niin on aina hyvä käydä joskus hierottamassa itseään. Silloin aina muistaa, että aijaa, mä voisin myöskin tuota kohtaa ja tuota hieroa vähän paremmin ja keskittyä siihen asiaan.
Saanila: Joo, mä halusin tämän kohdan valita täältä sen takia, että silloin kun tätä hanketta tehtiin, niin se oli yksi tärkeä osa sitä, tämä mielen hyvinvointi. Ja silloinhan piti vain ylipäätään tehdä se mielen hyvinvoinnin valmennuksien aloittaminen, mutta kun oli se korona, niin me saatiinkin sitten tehdä näitä puhelinrinkejä. Se oli tavallaan vahinko, että tämä toiminta syntyi. Mutta se oli kuitenkin tärkeää, että se syntyi ja sitten tosi tärkeää se, että mä sain tuoda tämän ajatuksen siitä, että meidän kannattaa olla samassa vireessä siinä puhelinringin alussa. Jo ihan sillä perusteella, että kun me tullaan ihan eri paikoista siihen toistemme äärelle, niin mehän ollaan ihan eri aaltopituuksilla. Kun ihmiset on samaan aikaan samassa tilanteessa ja vielä hengittelee samaan tahtiin ja ajattelee samaa asiaa, niin ne virittyy samalle aaltopituudelle todellakin. Ja silloin on aivan eri asia jakaa asioita elämästään ja lähtee liikkeelle siihen rinkiin. Ihanaa, että Maria oli ottanut sen tässä omassa kertomuksessaan esille.
Vigg: Tämän Minun näköinen mieli -hankkeen aikana sä vedit Jutta meille paljon erilaisia läsnäolon ja läsnäilon harjoituksia. Ne on ollut kyllä tosi hyviä ottaa ihan omaan arkeen. Ja ne on kyllä hyviä tosiaan tuossa ringin alkamisessa myöskin, niin kuin sanoit, että päästään siihen yhteiseen olotilaan jotenkin ja samalle aaltopituudelle. Meidän rinkitoiminta on toki tässä myöskin muuttunut ja kaikki eivät välttämättä ota näitä rentoutumisharjoituksia tai hengitysharjoituksia. Mutta näitä rinkejä voidaan vetää siis kovin monilla eri tavoilla. Tämä oli hieno nosto just siitä, että miten tärkeää toimintaa se puhelinrinki on. Ja nythän me ollaan tässä pari viimeisen vuoden aikana kokeiltu myöskin tämmöisiä teemarinkejä. Eli ollaan puhuttu vanhemmuudesta, ollaan puhuttu loppuelämän tärkeistä asioista, opaskoirista. Me ollaan kyllä valmiita kokeilemaan erilaisia teemarinkejä, kunhan ne näkövammaiset rinkiläiset meille vinkkaavat, että mikä teemarinki voisi olla sellainen, joka kiinnostaa. Sitten Jutta, sinulla oli siellä, oliko mielen valmennuksista?
Saanila: Mielen hyvinvoinnin valmennukset. Valmennus aloittaa ihmisessä itsessään muutosprosessin. Valmennuskokemuksena istuttaa pienen siemenen, joka antaa työkaluja jatkaa itsenäisesti mielen hyvinvoinnin edistämistä omassa elämässä. Siitä aukeaa ovi prosessiin. Työkalut auttavat prosessin aikana kehon, mielen ja ajatusten väliseen viestintään ja läsnäoloon oman kehon kanssa. Tunneperäinen tuki ja sen osoittamisen rakentama kokemus aidosta yhteisymmärryksestä ovatkin keskeisiä vertaistuen parien hakeutumisen syitä.
Sari Karjalainen, mielen hyvinvointi on kokonaisvaltaista.
Tänään olen hyvin onnellinen. Sain iloisia uutisia ja tapasin tulevan opaskoirani. Poskiani kuumottaa, rintaa ja vatsaa lämmittää. Kädet ja jalat kihelmöivät. Suu vetäytyy tämän tästä leveän hymyyn. Hengityskin kulkee kevyesti ja puhe on iloista, vaikka puhun arkisia asioita. Takana on hyvin nukuttu yö ja tunnen itseni virkeäksi. Ulkona tunnen auringon lämmön kasvoillani, mikä vielä hieman kohentaa mielialaa. Jos minulta olisi kolme vuotta sitten kysytty, missä onnellisuus tuntuu, en olisi osannut sanoittaa sitä näin laveasti. Tunteet tuntuvat eri puolilla kehoamme. Joskus taas on syytä pysähtyä hetkeksi ja hiljentää ajatukset jonkin lempeän mielikuvan avulla. Onko se aaltojen loisketta järvellä, perhosen siiven hipaisu poskella tai jonkun ihanan ystävän kuvitteleminen siihen viereen nuuhkimaan järvenrannan tuoksuja? Ei ole noloa kohennella istuma-asentoa tai tehdä pientä kahdeksikonmuotoista liikettä seisaallaan, jos rasittunut selkä tai väsyneet lonkat sitä vaativat.
Ivonen: Tämähän on niin sanotusti sitä mielikuvaharjoitusta. Muistan, kun kokemattomana studiotyöskentelijänä tein puolitoista tuntia töitä, että sain kymmenen minuutin aikaansaannoksen mielikuvamatka-asiassa. Tässäkin tulee tavallaan mieleen, että monet ihmiset todennäköisesti tekevät mielikuvaharjoituksia tietämättä, että he tekevät sitä asiaa. Mutta tässä se on taas sanotettu, niin tämä on sellainen hyvä asia, että muistuu mieleen.
Vigg: Tämä on ollut tämän Minun näköisen mieli -hankkeen yksi aikaansaannos omassa elämässä, että on oppinut ymmärtämään sen mielen ja kehon yhteyden. Ja sen, että tosiaan niin kuin Sari tässä hienosti kuvasi, missä se ilo ja onnellisuus tuntuu. Nämä mielen hyvinvoinnin valmennukset on tehty yleensä pienille ryhmille. Ja nämä on auttaneet myöskin esimerkiksi erilaisten yhdistysten hallitustyöskentelyssä. Kerro Jutta vähän tästä mielen hyvinvoinnin valmennuksesta, että miten nämä syntyi?
Saanila: Nehän syntyi oikeastaan siitä, kun oli se STEA-hakemus ja sen pohjalla oli aika monia tavoitteita. Ja sitten mietittiin niitä, että mikä voisi olla se semmoinen valmennuskonsepti, joka tavoittaisi nämä kaikki tavoitteet. Siitä se syntyi, että just mieli, keho ja tunteet, jotka helposti aina unohtuu, niin että ne on yhteydessä jännällä tavalla. Ja kun sä opit tutkimaan niitä kaikkia itsessäsi, niin siitä syntyy väistämättä hyvinvointia. Eli jos me vaan posmotetaan tätä elämää miettimättä yhtään, pysähtymättä yhtään, niin me saatetaan joutua aikamoisiin vaikeuksiin elämässämme. Mutta jos me opitaan aina välillä pysähtymään ja tutkimaan, että hei, mitäs mä nyt ajattelin, kun tämä asia alkoi tuntua näin pahalta. Niin sitten me saadaan kerättyä itsemme siihen ja oivallettua, että hei, tämä tuntui niin pahalta, koska mä ajattelin nyt niin synkkiä ja mun mieli pääsi valloilleen. Ja se taas sitten johtuu ehkä jostakin, mutta ei tarvitse mennä niin pitkälle siinä analyysissä. Mutta tämä tehtiin semmoiseksi yksinkertaiseksi valmennukseksi, jossa jaetaan niitä asioita, tehdään tiettyjä harjoituksia, jotka vievät juuri mielen havainnointiin, tunteiden havainnointiin ja sitten sen kehon havainnointiin. Kehon havainnoinnissa just toi, että oppii tekemään semmoisia somaattisia liikkeitä, jotka ei ole semmoisia tavoitehakuisia, niin kuin just Sari tuossa kuvasi sen kahdeksikon, jota sä voit tehdä omalla lantiollasi. Niin siinä ei ole sitä semmoista ”hiki päässä” -pyrkimistä ja tavoitteellista toimintaa, vaan siinä on se kehon liikuttaminen, se ilo siitä, että keho liikkuu ja se tekee tosi hyvää keholle. Ja sitten se lisää sitä kehomieliyhteyttä, kun sä olet oikeasti läsnä siinä, mitä sä teet.
Vigg: Hienosti kuvasit tätä, ja tämä on minusta just jotenkin niin mielettömän hienoa. Kun ihminen tutustuu itseensä, omaan kehoonsa, tunteisiinsa ja mielensä, niin siitä tulee just sitä minun näköistä elämää. Kiitos Jutta tästä nostosta. Mitäs seuraavaksi?
Saanila: Seuraava nosto liittyykin podcasteihin. Minun näköinen elämä -toiminta tuottaa podcasteja. Podcastien tuottaminen on valtakunnallista toimintaa, joka lisää tietoisuutta ja tietoa näkövammaisuudesta, missä tahansa kuuntelija onkin. Podcasteissa tuodaan erilaisia aiheita esille niiden oikeilla nimillä. Minun näköinen elämä -podcastit tehdään etänä ja vapaaehtoisvoimin ja omalla persoonalla.
Harri Voutilainen, ottaako vai antaako?
Ajatus vapaaehtoistyöstä lähti liikkeelle siitä, että koin itse saaneeni valtavasti apua vertaistuesta ja kaltaisteni kohtaamisesta. Oman näkötilanteeni nopea heikkeneminen johti siihen, että meni niin sanotusti ”pata jumiin” ja mielessä kävi hyvinkin synkkiä ja pahoja ajatuksia. Ammattiapua sain tähän, kun vihdoin ymmärsin sitä pyytää. Mutta iso vaikutin elämän takaisin raiteille saamisessa oli Jutta Saanilan kohtaaminen ja hänen esittelemänsä puhelinrinkitoiminta. Aluksi olin useammassa ringissä mukana ihan perusrinkiläisenä, mutta pikkuhiljaa kehittyi ajatus, että voisin ehkä yrittää myös itse vetää rinkejä ja näin sitten tuoda kenties jonkun elämään jotain helpotusta. Ja siitä se sitten lähti. Podcast-kuvioihin ajauduin taas siten, kun kuulin muistaakseni Jutalta, että koollekutsujista oltaisiin perustamassa podcast-klusteri. Kaikki tekniikka kiehtoo ja äänen kanssa pelaaminen on alkanut näön heikentymisen myötä kiinnostamaan enemmän, niin ilmoittauduin mukaan. Editointihommiin päädyin, kun edellinen editoija, Burmanin Tuomo, siirtyi muihin hommiin ja hänelle tarvittiin korvaaja. Tekniikka ja äänen kanssa pelaaminen yhdistyvät tässä roolissa täydellisesti.
Vigg: Podcasteja tässä on tehty ja tehdään parhaillaan, kukin omalla persoonallaan. Meitä on ollut useampia tekijöitä ja podcastit on kovin erilaisia ja ne on niin kuin meidän näköisiä. Ja ollaan nostettu näissä erilaisia asioita esille ja se näkövammaisuus on aina jotenkin vähintään sivujuonteena näissä podcasteissa. Harri, sä olet tehnyt pitkään podcasteja. Mitä ne sulle antaa? Miksi sä teet podcasteja?
Ivonen: Podcastit, joo. Se oli jotenkin uusi avaus. Mulla ei ollut minkäänlaista tietoa niistä. Ja Juttahan ohjasi minut, ei velvoittanut, vaan antoi mahdollisuuden. Tapasin tällaisen henkilön kuin Tuure Wallin. Mä huomasin, että hänen kanssaan tekeminen oli niin kuin spontaania. Tuure ei koskaan myöskään tehnyt mitään käsikirjoituksia. Hän oli samanlainen Päivi kuin sinä. Mun taas piti jotenkin tehdä, että mä pysyisin kasassa, kun mä en kyennyt niin kuin sillä tavalla tekemään niitä asioita. Sitten mä huomasin myöskin Tuuren kanssa, että me voidaan puhua mistä tahansa asiasta, siis kunnioittaen ihmisiä ja kunnioittaen aihetta. Mutta me todettiin myöskin se, että ei meidän tarvitse joka käänteeseen sanoa, että ”tämä on näkövammaisten kannalta hyvä asia” ja ”me näkövammaiset teemme sitä”, vaan me ei korostettu sitä asiaa. Sitten me saatiin vähän kuullakin jostain kaukaa, että nämähän on kummallisia podcasteja, kun täällä ei mainita näkövammaisuutta. Ja mä taisin perustella joskus jollekin, että no eikö se nyt jumalisten riitä se, että tässä on näkövammaisia, jotka tekee tätä asiaa. Ja siitä asiasta mä olen tykännyt, että meitä ei ole rajoitettu näissä asioissa. Tuure lähti tekemään podcasteja tuonne toiseen sfääriin, niin Antin kanssa on jatkettu ja myöskin Päivi sinun kanssa. Ja on hieno tehdä näitä asioita, koska se luo koko ajan uutta ja se vie eteenpäin. Tässä on myöskin se auttamisen näkymä. Eli me näillä omilla jutuillamme, niin ehkä toivottavasti avaamme kuuntelijoiden silmiä ja korvia.
Saanila: Avaatte aivan varmasti. Avaatte tietoisuutta monenlaisille asioille. Ja nehän oli ihan hulvattomia ne podcastit, mitä te Tuuren kanssa teitte. Kiitos, kun otit hänet esiin, koska hän on kyllä kovasti hengessä mukana tuolta toiselta puolelta tälläkin hetkellä. Eli Tuure oli mun puoliso. Antin kanssa olette tehnyt tosi hienoja podcasteja myöskin. Eli aivan uskomattomia. Ja Mira on antanut samalla lailla vissiinkin toimintavaltuuksia kuin minäkin annoin. Se on todella tärkeää, että on se luova tila tehdä sitten vapaasti asioita. Nämä on koko ajan kehittyneet mun mielestä parempaan suuntaan vielä nämä. Leikkaaminen on toiminut mahtavasti. Hartsa on tosi hyvä leikkaamaan näitä podcasteja. Niistä tulee semmoisia kompakteja paketteja, vaikka vähän hölöteltäisi sitä sun tätä. Mutta ylipäätään tämä oli tosi mielenkiintoinen osa sitä toimintaa jo silloin, kun aloitettiin projektin myötä. Ja Burmanin Tuomo oli todella hyvä ammattilainen tässä ohjeistamaan tätä hommaa. Muutenhan me ei oltaisi päästy niin nopeasti käyntiin siinä hommassa. Siitä tuli semmoinen iloinen asia, että näitä aina sitten pukataan maailmaan. Ja siellä on ollut kyllä aika monta podcastia, että tämä on ollut upeata toimintaa kaikin puolin.
Ivonen: Ilmeisesti jos jonkun laskelman näin, niin tämän vuodesta 2020 näihin aikoihin, joskus katsoi, että oli 53, niin veikkaasi, että niitä on 55. Voisi tulla, että 56, joku tämmöinen lukema.
Saanila: Kyllä, ja niitä on striimattu tosi paljon eri alustoilla, siis kuunneltu tosi paljon. SoundCloudin puolella on aina vähintään se 250 kuuntelua melkein. Sitten Spotifyssa ne on pienempi ne luvut, mutta kuitenkin niitä on kuunneltu erittäin paljon.
Vigg: Näitä on tosi kiva tehdä näitä podcasteja just sen takia, että sinne saa tuoda sen oman näkemyksensä ja omat kiinnostuksen kohteensa. Me eletään tässä ihan tavallista minun näköistä elämää. Siksi on ihanaa, kun sä voit nostaa sieltä niitä asioita ja tuoda esiin muillekin, että hei, tällä lailla minä teen ja tällaisiakin tyyppejä löytyy. Nämä on ollut ihan todella hienoja. Mun täytyy täällä erikseen vielä välittää Burmanin Tuomolle kiitokset, että ilman Tuomon koulutusta ei koskaan varmaan ainakaan oma podcastien tekemisen ura olisi lähtenyt mitenkään liikkeelle. Ja Hartsa on kyllä ihan mieletön saksikäsi. Tämä on ollut tosi hyvä porukka tehdä näitä podcasteja, ja ollaan saatu kyllä hienosti kuuntelijoita. Kiitos ihan jokaiselle.
Ivonen: Kyllä. Siinä mielessä nyt kun me niin sanotusti, ei me nyt haudata Minun näköinen elämä -toimintaa, mutta ainakin toistaiseksi nämä mielenvalmennukset ja podcastit jäävät ehkä vähän taka-alalle, kun tämä toiminta siirtyy tuonne Näteryyn, eli Näkövammaisten terveys- ja hyvinvointi ry:hyn. Siellä puhelinringit jatkuvat edelleenkin. Eikö niin Päivi ollut, että kaikki nämä, ketkä tässä podcast-klusterissa, ryhmittymässä, joukkiossa ovat olleet mukana, niin haluavat jatkaa, jos vielä tulee tavallaan mahdollisuuksia? Niin toivottavasti näitä jatkossakin sitten on mahdollista tehdä.
Vigg: Joo, kaikki me vapaaehtoiset, jotka podeja teemme, niin ollaan kiinnostuneita jatkamaan, ja toivotaan, että kuviot selkiytyvät, ja saadaan tehdä näitä huikeita podcasteja kuulijoiden iloksi tai ikäväksi. Ihan kuinka vaan.
Saanila: Mäkin toivon todellakin, että te saatte jatkaa. Ihanaa toimintaa.
Vigg: Hieno nosto taas, Jutta, ja sulla oli vielä siellä yksi.
Saanila: Koulutukset vapaaehtoisille.
Puhelinrinkitoiminnan koordinaattorit kokoontuvat kahtena päivänä vuodessa kehittämis- ja havainnollistamispäiville. Kehittämispäivillä pohditaan toiminnan tavoitteita ja kehitetään menettelytapoja oikean suunnan löytämiseksi. Tavoitteita ovat muun muassa yksinäisyyden ja syrjäytymisen vähentäminen sekä tiedon lisääminen näkövammaistaidoista ja apuvälineistä. Tavoitteena on löytää keinoja, miten saadaan vertaistuki toimimaan. Nostetaan käsittelyyn kaikki toiminnan aikana esille nousseet haasteet ja ongelmat sekä syvennetään ja kirkastetaan tietoutta toiminnan tarpeellisuudesta. Puhelinrinkitoiminnan koordinaattorit järjestävät kokonkutsujille tukitilaisuuksia Teams-yhteydellä kolmen viikon välein. Rinkien koollekutsujat saavat tilaisuudessa kertoa omista kokemuksistaan ja kuulevat toisten mahdollisista onnistumisista ja toimintatavoista. Lisäksi mielen hyvinvoinnin valmentajilla on omat säännölliset tapaamiset. Toimintakoordinaattori ja valmentajat kokoontuvat säännöllisesti omissa ryhmissään noin kerran kuussa Teams-yhteydellä. Niissä keskustellaan esille nousseista pulmista ja ratkaistaan mahdolliset ristiriidat sekä suunnitellaan toimintaa eteenpäin.
Eli tämmöistä verhojen takana tapahtuvaa toimintaa on äärimmäisen tärkeää pitää yllä. Toivottavasti jatkossakin onnistuu. Tämä on sitä ikään kuin palkkaa, mitä vapaaehtoiset saavat, kun he saavat tavata keskenään ja he saavat koulutusta ja lisäosaamista ja sitten just sitä reflektointia. Koska siinähän tapahtuu kaikenlaista ja sitten on tosi tärkeää, että päästään vertailemaan kokemuksia ja oppimaan toisilta. Ja sitten kun tuossa oli toi, että kolmen viikon välein on tämä kokonkutsujien tukitilaisuudet, niin ei se ole pelkästään sitä semmoista asia-asiaa, vaan siellä aina joku huutaa, että saako jakaa kirjavinkkejä. Se on aivan ihana tapa, kun jaetaan kirjavinkkejä. Mä olen kanssa niihin tottunut. Ja mä aina kyllä otan sitten BookBeatista luettavaksi niitä kirjoja, mitä kirjavinkeissä tulee. Niitähän tulee muualtakin. Esimerkiksi mä luin tommoisen Frans Leijon, Hannu Salmen kirjottama kirja, joka kertoi kuurosokean elämästä 1800–1900 -luvun vaihteessa. Se oli tosi mielenkiintoinen, tosi tämmöinen dramaattinen elämä hänellä ollut.
Vigg: Ja näähän jatkuu meillä edelleen nämä koollekutsujien Teams-tapaamiset. Kolmen viikon välein sellaisten koollekutsujien kanssa tapaamisia, joilla on rinki just alkanut, menossa tai just loppunut. Eli tavallaan puhutaan vähän semmoisesta aktiivivaiheessa olevista koollekutsujista. Ja sitten meillä on Minun näköinen elämä -toiminnan vapaaehtoisille suunnattuja tapaamisia, joissa koko tämän yhteisön kaikki vapaaehtoiset on tervetulleita. Siellä Jutta, säkin olit vieraana. Kävit vähän kouluttamassa meitä lisää.
Saanila: Joo, se oli tosi kiva saada olla mukana kertomassa vähän, mitä mä olen itse opiskellut hermostosta. Mielenkiintoista, kun kaikki ovat niin uteliaita ja innokkaita tekemään töitä itsensä kanssa.
Ivonen: Mun mielestä juuri on hienoa, että saadaan tällaista asiatietoa. Mutta kyllä mä kuitenkin mietin tällaisena vapaaehtoisihmisenä, että se semmoinen niin sanottu ”vapaa lätinä” ja erilaisista asioista puhuminen, että siihenkin olisi tavallaan aikaa. Koska selvästi huomannut, että jossain vaiheessa ihmisillä on kuitenkin, ne haluaa sitä vapaata keskustelua. Ne keinot, miten se tehdään, niin se on sitten se oma asiansa. Mutta se ehkä tästä nostosta kommenttina.
Vigg: Meillähän oli aiemmin Tammipäivät, jossa me ihan kasvotusten kohdattiin. Ja ne oli tosi tärkeitä sen lisäksi, että käytiin läpi meidän toimintaa ja erilaisia kehitysajatuksia siihen liittyen. Tärkeätä oli just se toisten kohtaaminen ja se yhteinen jutustelu ja kuulumisten vaihto, toisiin tutustuminen. Valitettavasti, me kaikki tiedetään, että järjestöjen rahoitukset on tiukoilla, niin näitä Tammipäiviä ei sitten järjestetty enää tänä vuonna. Ja myöskin koordinaatioklusteri on aiemmin kasvotusten yrittänyt hioa tätä toimintaa. Ja nyt mekin kokoonnutaan vain etänä. Kyllä siitä itsellä on sellainen olo, että jotain jää uupumaan, kun toisia ei voi fyysisesti kohdata.
Saanila: Se on niin totta ja toivoisi, että sen pystyisi jotenkin järjestämään. Eihän se nyt hirveä investointi kuitenkaan ole. Katsotaan, miten asiat etenevät.
Vigg: Sen verran itse haluan katsoa taaksepäin ja tähän vuoteen, että se mitä tavallaan vahingossa syntyi, eli puhelinringit, niin on koonnut ihan älyttömän määrän ihmisiä kokoon. Joka vuosi rinkiläisiä on ollut enemmän. Ja siis nimenomaan yksittäisiä rinkiläisiä. Saatika sitten, kun tavallaan kaikki osallistujat on laskettu yhteen. Ja nyt vuonna 2025, niin me kolkutellaan sitä tuhannen osallistujan rajaa. Eli syyskuun loppuun oli 790 osallistujaa. Tosi hurjaa, miten hienosti tämä toiminta tavoittaa ihmisiä. Ja sitten kun me mietitään sitä, että tämä tehdään noin 15 vapaaehtoisen voimin, niin mun mielestä, Harri ja Jutta, eikö vaan, että kaikki Minun näköinen elämä -yhteisön vapaaehtoiset ja Mira ansaitsee aplodit?
Saanila: Kyllä.
[aplodien ääni]
Ivonen: Totta kai ansaitsee, mutta sehän tässä hieman arveluttaa, että kun meidän pitäisi saada niitä koollekutsujia myöskin mukaan. Sitä varmasti koordinaatioklusteri tekee parhaansa mukaan ja saadaan ihmisiä. Kyllä, tämä on ollut loistavaa työtä ja eteenpäin koko ajan mennään. Toivottavasti ihmiset jatkavat.
Saanila: Ja tärkeintä on just sen laatu, ei ehkä määrä siinä koollekutsujien kanssa, että mahdollisimman monta semmoista, jotka sitten oikeasti sitoutuu siihen toimintaan ja lähtee niin kuin sillä lailla kokosydämisesti, niin kuin te kaksi olette lähtenyt hienosti toimimaan.
Ivonen: Toisaalta hieno asia on ollut myöskin se, että meillä ne koollekutsujat edelleen säilyvät rekisterissä, koska ihmisille tulee aina erilaisia asioita ja muuta. Tuo sun toivomus Jutta on tietenkin ihan totta. Mutta aina pitää sitten huomioida, että ihmiselle voi tulla erilaisia elämänvaiheita.
Saanila: Nimenomaan.
Ivonen: Ja sen kautta sitten. Minusta on hyvä, että ihmisiä ei heitetä niin sanotusti pois. Itse tekevät sitten sen mahdollisen ratkaisun.
Saanila: Ja sitten, että aina saa lähteä myöskin pois. Sen täytyy olla selkeä se juttu. Ja jos joku lähtee pois, niin pidetään semmoinen pieni tilaisuus myöskin sille ihmiselle, että saa sanoa jäähyväisiä. Ei lähdetä vaan sillä lailla hiljaa ja mieli mustuneena, vaan todellakin iloisesti ja kutsutaan seuraavia ihmisiä toimintaan mukaan. Kaikki alut ja loput kuuluvat elämään.
Vigg: Näinpä. Sulla oli vielä, Jutta, joku juttu siellä takataskussa.
Saanila: Minulla on erikoistoivomus. Silloin kun olin pääsemässä mukaan tähän hankkeeseen, niin minä satuin näkemään TV:ssä semmoisen esiintyjän kuin Riikka Hänninen. Ja minä mielessäni vannoin, että jos minä saan tuon työpaikan, niin minä tuon Riikan jotenkin osallistan tähän hommaan. Ja niihin mä sain sen ja sitten Riikasta tuli tavallaan vähän niin kuin kummi tälle hankkeelle. Ja ilokseni olen huomannut, että hän on myöskin jatkanut Minun näköinen elämän yhteistyökumppanina. Hän on tehnyt tämän voimalaulun tälle toiminnalle. Ja minusta se olisi tosi hyvä tähän loppuun, jos se koko laulu laitettaisiin, eikä vaan sitä pientä osuutta.
Riikka Hänninen: Minun näköinen elämä
Naapurissa juhlakansa hoilaa cha cha cha.
Yksin valvon pitkää yötä, koetan nukahtaa.
Laitan äänikirjaa kovemmalle,
sänkykaverina vanha nalle.
Ruokapöytä, sänky, hylly kodin rakentaa.
Joskus mietin, asutanko pientä vankilaa.
Päivät kiertää samaa, vanhaa rataa.
Elämäni hiljaa ohi mataa.
Ja juuri kun alakuloon hautaudun,
sinä soitat kysellen, mitä kirjaa kuuntelen,
ja kun kohta nauretaan, kirjavinkit jaetaan, tunnen sen:
Tämä on minun näköinen elämä.
Kutsuit minut kerhoon yksinäisten sydänten.
Monta päivää tuskittelin, menenkö vai en.
Entä jos en pääse joukkoon mukaan?
Enhän ole heille yhtään kukaan.
Kahvin tuoksu, vieraat äänet vastaan tulvahtaa,
nimet päässä vilistää, en kiinni mistään saa.
Hädissäni etsin sanottavaa.
Oisko paras, jos en suuta avaa?
Ja juuri kun sohvan nurkkaan piiloudun,
joku kysyy kuinka voin, kehuu pullaa jonka toin.
Jutusteluun uppoudun, tunnin päästä havahdun hymyillen:
Tämä on minun näköinen elämä.
Pieniä tekoja, suuria tunteita.
Ne kanssasi jaan ja niin paljon saan,
kun uskallan sanoa sen, minkä tunnen.
Keräilen rohkeutta. Voin vihdoinkin sanoa pystypäin:
Tämä on, tämä on minun näköinen elämä.
[Naisääni kertoo: "Mitä on puhelinrinkitoiminta? Sinä sitoudut viisi kertaa olemaan mukana keskustelussa. Sinun ei tarvitse osata muuta kuin vastata puhelimeen. Kokoonkutsuja soittaa ja kokoaa ringin, jossa keskustellaan luottamuksellisessa ilmapiirissä. Voidaan jakaa yhteisiä asioita ja elämänkokemuksia. Osallistu sinäkin puhelinrinkitoimintaan!
Lisätietoa saat soittamalla numeroon 050 405 9057. Lämpimästi tervetuloa mukaan puhelinrinkitoimintaan!"]
[Lopputunnus: Pianomusiikkia ja naisääni laulaa: ”Tämä on, tämä on - Minun näköinen elämä.” Naisääni sanoo: "Näkövammaisten liitto."]