Kuuma peruna -podcast: Työn­ha­kusyr­jin­tä

Kuuntele

Voit kuunnella Kuuma peruna -podcastia haluamastasi palvelusta.

Kuuntele jakso Soundcloudista.- Ulkoinen linkki

Kuuntele jakso Spotifysta.- Ulkoinen linkki

Kuuntele jakso Apple podcasteista.- Ulkoinen linkki

Kuuntele jakso Suplasta.- Ulkoinen linkki

Lue

Alkutunnus:
Näkövammaisten liitto, yhdessä näemme enemmän.

Nimettömänä kerrottua:
Minulle on tarjottu etätyötä, koska minulla on opaskoira. Minulle on suoraan sanottu, etten voi tuoda opaskoiraa työpaikalle, koska voi tulla allerginen asiakas. Tästä syystä minulle myös ilmoitettiin, ettei minulla ole työyhteisöä, koska tekisin etätyötä. Olen lähestynyt erästä työnantajaa avoimella hakemuksella ja minulle on vastattu, ettei heillä ole työtä minun kaltaisille.

Ville Lamminen:
Esimerkiksi tällaista se on, työnhakuun liittyvä syrjintä. Se oli työelämäpalveluiden viime vuoden keskeisin teema. Mitä tällä teemalla tavoiteltiin, mitä tehtiin ja mitä opittiin? Pyydetään Taru Tammi, työelämäpalveluiden päällikkö, kertomaan meille asiasta. Taru, tervetuloa.

Taru Tammi:
Kiitoksia.

Ville Lamminen:
Miten se on, vuosi 2026, lähtenyt käyntiin?

Taru Tammi:
No ihan lomilta palattua työelämäpalveluissa on ensinnäkin viime vuoden raportoinnin aika, ja sitten myös porukalla tässä käytännön suunnittelua, että mitäs kaikkea sitä vuonna 2026 tehdään. Että ihan vauhdikkaasti on lähtenyt vuosi käyntiin.

Ville Lamminen:
No mistä tuli idea valita juuri tämä työnhakuun liittyvä syrjintä viime vuoden teemaksi?

Taru Tammi:
No meillähän me saadaan kuitenkin asiakastyössä paljon ja monenlaisia kokemuksia siitä, että on tuntunut pahalta ja on tuntunut epäasialliselta. Ja siellä asiakastyössä ollaan saatu sellaista palautetta, että se on tuntunut hirveän hyvältä ja tärkeältä, kun jollekin voi olla siinä tilanteessa edes kertoa tästä ja että on kuunneltu ja myöskin ymmärretty. Että näin on. Samalla sitten työelämäasiantuntijat on yleensä sitten kertonut, että kyllä muillakin näkövammaisilla on ollut ihan vastaavia kokemuksia. Eli asiakastyössä saatu jo tästä kokemusta, että ihmiset on tosi yksin näiden käytäntöjen kanssa, mitä he ovat kohdanneet.
Mä olin yhdenvertaisuusvaltuutetun järjestämässä tilaisuudessa, jossa kuulin eräästä vähemmistöryhmästä. Ja heidän osalta yhteydenottoja omaan järjestöönsäkään ei juuri enää tullut rekrytointisyrjinnästä, koska koettiin, että totta kai meitä syrjitään työnhaussa. Sehän on selvä, ei sille kukaan mitään mahda. Turhaahan tästä nyt on kellekään puhua ja minnekään lähteä ilmoittamaan.
Ja tämän vähemmistöryhmän oma järjestö sitten järjesti tämmöisiä keskustelutilaisuuksia, jossa he keskenään saivat jakaa näitä kokemuksia. Ja tästä minä sitten sain sellaisen idean, että jospa meillekin järjestettäisiin niin, että näkövammaiset pääsee toistensa kanssa keskustelemaan turvallisesti ja anonyymisti pystyisivät jakamaan näitä kokemuksia.
Että se oikeastaan lähti tästä, että haluttiin koota kokemuksia ja mahdollistaa sitä vertaiskeskustelua. Työsyrjinnästä tietysti yleensäkin, mutta erityisesti nyt haluttiin puuttua tähän rekrytointisyrjinnästä kokemukseen ja tietoon, koska tällä hetkellä jotenkin koetaan aika yleisestikin, että rekrytointisyrjintä on muuttunut hyvin rakenteelliseksi ja koetaan, että siihen ei oikein voida puuttua.
No siihen ei varmasti voidakaan puuttua, jos nämä kokemukset ei edes millään tavalla tule esille. Eli sen takia ajateltiin, että lähdetään meillä Näkövammaisten liitossa tällä lailla kokoamaan kokemuksia ja mahdollistamaan vertaiskeskustelua.

Ville Lamminen:
No mitä tällä teemalla tavoiteltiin ja mitä ehdittiin tekemään?

Taru Tammi:
No tavallaan just tää, että työelämäpalvelut liitossa saisi kokemustietoa vielä sen asiakastyössä kootun lisäksi erilaisista syrjivistä käytännöistä rekrytointitilanteissa.
Sitten meillä oli ajatus siitä, että me saataisiin myöskin kokemuksia ja kokemustietoa siitä, kuinka näkövammaiset on näitä rekrytoinnin ongelmia ratkaisseet, kuinka ovat selvinneet, kuinka ovat kuitenkin päättäneet jatkaa työn hakemista. Koska se kokemus meillä on, että vaikka ihmiset on kokenut todella inhottaviakin juttuja, niin sitten kuitenkin on sitä työn hakemista jatkettu ja päätetty suunnata sinne työelämään kaikesta huolimatta.
Sitten meillä tavoiteltiin sitä, että saataisiin myöskin näissä keskusteluissa vieläkin selvemmin esille, että minkälaista neuvontaa, minkälaista tukea näissä tilanteissa näkövammaiset haluaa ja tarvitsee, ja sitten että me voitaisiin sitä kautta vahvistaa työelämäpalvelujen ohjausta ja neuvontaa.
Ja sitten ihan semmoisena vähän laajempana yhteiskunnallisena asiana, että löytyisi semmoisia rekrytointisyrjinnän tapauksia, joita voidaan sitten käydä läpi yhdenvertaisuusvaltuutetun kanssa ja käyttää sitten näitä myöskin siinä vaikuttamistyössä.

Nimettömänä kerrottua:
Viimeisimmässä työhaastattelussa minua epäiltiin ja työkykyni ja ammattitaitoni asetettiin kyseenalaiseksi. Minulta kysyttiin, onnistuuko minulta puhelimeen vastaaminen neuvontatyössä. Lisäksi kyseenalaistettiin kykyni liikkua työpaikalla huoneesta toiseen. Lopuksi haastattelijat pohtivat, miten voin hoitaa asiakastyötä, kun en näe. Epäilivät siis, etten huomaa asiakkaita.

Taru Tammi:
No sitten mitä me tehtiin, niin se oli sitten taas vuoden 2025 aikana. Meillä oli tämmöisiä kuulemistapaamisia, keskusteluja. Ne toteutui kaikki etäyhteyksillä, mutta tämmöistä keskustelua syntyi. Sen jälkeen sitten syksyllä meillä oli tämmöinen rekrytointisyrjinnän käytäntöjä syventävä Webropol-kysely. Sitten järjestettiin marraskuussa webinaari aiheella Näkövammaisten syrjintä rekrytoinnissa näkyväksi, jossa näitä kokemuksia anonyymisti käsiteltiin, mutta oli koottuna jonkun verran. Ja sitten siellä oli myös puhujana erityisasiantuntija Jussi Aaltonen yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistosta.
Tämän vuoden aikana myös sitten tosiaan tiivistyi tämä yhteistyö yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston kanssa näistä työsyrjinnän kysymyksistä, ja sehän toki jatkuu edelleen.

Ville Lamminen:
No nyt kun sä mietit tuloksia ja sitä mitä me löydettiin, niin mikä sulle jäi eniten mieleen?

Taru Tammi:
Minulla on henkilökohtaisesti, ja varmasti se nyt nousi muillekin meidän työntekijöille, se että kun näistä keskustelutilaisuuksista pyydettiin palautetta, niin se palaute oli voittopuolesta sellaista, että vertaistuki on erittäin tärkeää.
Että siellä oli muun muassa tämmöisiä kommentteja, kun että mykistyneenä kuuntelin muiden kokemuksia, niin samanlaisia juttuja kun on tullut itsellekin vastaan. Niihin ratkaisuihin ja tavallaan niihin, että miten on voimaantunut sitten kuitenkin jatkamaan työnhakua, niin niihin kokemuksiin ei itse asiassa päästy.
Enemmänkin esille nousi se näkökulma, että tämmöiset syrjivät tilanteet esimerkiksi työhaastattelussa, ne on ollut niin kipeitä, ettei itse oikein haluaisi edes muistella, puhumattakaan että niistä puhuisi kenellekään tai lähtisi viemään jotenkin eteenpäin jonnekin yhdenvertaisuusvaltuutetulle tai julkisuuteen.
Ja tästä ainakin minulle henkilökohtaisesti syntyi se oivallus, että ei näissä keskustelutilaisuuksissa oikeastaan vielä voitu niihin ratkaisuihin ja kunkin näkövammaisen kehittämis- ja selviytymistarinoihin päästäkään. Että eihän näitä näkökulmia oikein omassa elämässäänkään voi tunnistaa, koska sen itse vaikean asian tunnistaminenkin on vasta alussa. Että nyt päästiin vasta niistä puhumaan toisten näkövammaisten kanssa.
Niin löydettiin se polun alku, mahdollisuus vertaisuuden kautta ensin purkaa näitä tilanteita. Kun me asiakastyöstä tiedetään, että näistä epäasiallisuuksista ja melkoisista esteistäkin työn hakemisen vaiheessa on jaksettu jatkaa kohti työpaikkaa ja työelämää.
Niin tämä näiden käsittely yhdessä toisten näkövammaisten kanssa voisi just olla se seuraava askel. Ja silloin työelämäpalvelujen rooli tässä olisi mielestäni juurikin se, että me järjestetään näitä niin sanottuja vertaisuuden paikkoja, elikkä mahdollisuutta tämmöiseen keskusteluun ja ihmisten kokoontua yhteen niistäkin sitten puhumaan. Samalla tavoin kun nyt puhuttiin niistä raskaista ja vaikeista kokemuksista.
Asiakastyön kokemuksia me ei niinkään pystytä oikein vaikuttamistyössä käyttämään. Meillä on niin ehdoton salassapitovelvollisuus, että asiakastyössä kuultujen kokemustenkin anonyymisti kertominen on hyvin vaikeata, mahdotonta.
Nytkin kerätyt kokemukset ovat ehdottoman anonyymejä, eikä missään tule kenenkään henkilöllisyys esille. Mutta kuitenkin näitä on nyt kerätty ihan tämmöisessä tilaisuudessa, jossa on keskustelemassa ollut muitakin henkilöitä kuin vaan meidän asiakas ja työelämäpalvelujen työntekijä. Niin näitä voidaan paremmin käyttää sitten vaikuttamistyössä ja nimenomaan tässä yhteistyössä esimerkiksi yhdenvertaisuusvaltuutetun kanssa.
Ja sitten tavallaan saatiin kyllä työelämäpalveluihin tässä samalla sitä niin sanotusti mandaattia jatkaa sitä työtä, mitä ollaan tehty ja tehdään. Eli ohjausta ihan tämmöisessä, että kehen otetaan ensin yhteyttä, jos haluaa tehdä syrjintäilmoituksen, ja miten nää prosessit etenee. Millaisia papereita täytetään, me ohjataan niiden täyttämisessä.
Ja sitten oikeastaan, kyllä se tossa jo aikaisemmin tosta vertaistuesta puhuin, niin kyllä me jälleen opittiin tässäkin asiassa se, minkä aikanaan meidän eräs asiakas on sanonut: toinen näkövammainen on paras asiantuntija neuvomaan. Näin se on, että meidän työntekijöilläkin asiantuntijuutta monenlaista on, mutta voidaan käyttää sitä sitten tän vertaistuen järjestämiseen, ja toiset näkövammaiset toimii sitten varsinaisena asiantuntijana.

Nimettömänä kerrottua:
Teams-haastattelun aikana rekrytoija läväytti näytölle kaavioita ja tilastoja ja kysyi niistä mielipidettäni. Rekrytoija tiesi hyvin, että olen näkövammainen, eikä hän silti kertonut tällaisesta kysymyksestä mitään etukäteen.

Ville Lamminen:
Sä mainitsitkin tuossa sanan vaikuttaminen. Jäin vielä miettimään, että onko meillä joitain keinoja, joilla me voidaan käyttää näitä tuloksia ikään kuin vaikuttamisen välineenä?

Taru Tammi:
Joo, kyllä ihan tähän vaikuttamistyöhön saatiin evästä myös. Että tässähän ymmärtää se, että työsyrjintä on usein rakenteellista, että se jää piiloon hyvin monistakin syistä.
Se mikä usein jää myös piiloon tai varjoon on se, että rekrytointiin ylipäänsä ja työelämäosallisuuteen liittyvät asiat, niin eihän ne ole vaan työnantajan ja työntekijän välisen suhteen ja niiden rakenteiden tarkastelua, eikä sitä että työhaastattelussa haastattelija syrjii tai jotain tämmöistä.
Vaan tässä kokonaistarkastelussa esimerkiksi rekrytoinnin osalta on ihan tärkeätä huomata, että työllisyyspalvelut, ammatillisen kuntoutuksen palvelut, erilaiset työkykyä parantavat ja tukevat palvelut, ne kuuluu kaikki tähän kokonaisuuteen. Myös kokemuksia epäasiallisesta kohtelusta ja syrjivistä käytännöistä esiintyy näissäkin. Että se ei ole aina se työnantaja se, jolla on asenteita ja joihin on tärkeätä vaikuttaa.
Mitä se meidän vaikuttamistyö ja mihin kaikkeen se suuntautuu, niin siihen tavallaan tuli myös laajempi näkökulma.
Ja sitten yhdenvertaisuuslain noudattaminen tässä, välillä ennen kuin tulee semmoinen mieleen, että onko sitten se, että lain kirjain toteutetaan perustasolla, niin se sitten on omiaan ehkä häivyttämään sitä ihan todellista rakenteellista syrjintää, sitä mitä tapahtuu sitten siellä yksilötasolla, yksittäisillä työpaikoilla, yksittäisissä tilanteissa.
Jos ajatellaan laajemmin vammaisten ihmisten oikeuksia, niin kyllähän yhdenvertaisuusvaltuutettukin on muistaakseni jossain raportissa todennut, että ne oikeudet on muodollisesti jopa hyvät, mutta toteutuuko ne sitten aidosti ja yksilöllisesti? Niin se onkin ihan kokonaan toinen kysymys.
Että yhdenvertaisuushan ei tarkoita sitä, että kaikkia työpaikkojen ja palveluiden piirissä olevia ihmisiä kohdeltaisiin aina täsmälleen samalla tavalla. Tosiasiallinen yhdenvertaisuus edellyttää nimenomaan yksilöllisten erojen huomioon ottamista.

Ville Lamminen:
Tässä oli tämänkertainen Kuuma peruna. Äänessä olivat Ville Lamminen, Taru Tammi ja Google-ääni Iapetus. Taru, paljon ehdimme oppia viime vuonna, ja nyt sitten luvassa uusi vuosi ja uudet opit. Kiitoksia.

Taru Tammi:
Kiitos, ja kyllä ilman muuta vuonna 2026 edelleen jatketaan, ja työelämäpalveluissa olemme jokaista näkövammaista varten.

Lopputunnus:
Näkövammaisten liitto, yhdessä Näemme enemmän.