Kuuma peruna -podcast: Minun polkuni, vieraana Santeri Mustaniemi
Kuuntele
Voit kuunnella Kuuma peruna -podcastia haluamastasi palvelusta.
Kuuntele jakso Soundcloudista.- Ulkoinen linkki
Kuuntele jakso Spotifysta.- Ulkoinen linkki
Kuuntele jakso Apple podcasteista.- Ulkoinen linkki
Kuuntele jakso Suplasta.- Ulkoinen linkki
Lue
Näkövammaisten liiton jingle:
Näkövammaisten liitto. Yhdessä näemme enemmän
Minun Polkuni -intro:
Minun polkuni (eri henkilöiden sanomana, eri äänimaisemissa)
Inhimillisiä kertomuksia ihmisistä näkövamman kanssa ja siitä huolimatta työelämän tuulissa ja vähän muuallakin. Tökkää napit korviin ja kuuntele! Kuuntele! Kuuntele!
Kuuma peruna. Minun Polkuni.
Soundcloudissa, Spotifyssa, suplassa, Apple Podcastissa ja Näkövammaisten liiton sivuilla.
No niin Mikael, rupeaa olemaan valmista
Minun polkuni (naurua)
Mikael
Tervepä terve metsiemme henkilöt. Kuuma Peruna palaa taas pohjaan. Ja siinä palaneen perunan käryn ohessa ilmoille kajahtaa Minun Polkuni -sarjan toinen osa.
Näin sarjan vastaavan johtojensotkijan ominaisuudessa pahoittelen, että tämänkertaisen vieraani ääni kuulostaa siltä kuin hän asuisi vanhassa puhelinkopissa. Tämä vähän kauhean paha tilanne pääsi muodostumaan siitä, että miksaajan äkillisesti sairastuttua, studioon oli eksynyt puolalainen putkimies, jota minä luulin tuuraavaksi äänihenkilöksi. Se hyvä tässä tietysti oli, että nyt on miksauspöydässä juokseva vesi meillä. Ei vaan, taas juksasin teitä. Päivän vieras muotoili yhteyden puhelimensa kautta ja me kokeilimme etukäteen miten päin puhelin pitää asettaa, jotta apparaatti välittäisi äänen parhaiten. Oikealle seinään päin oli se. Muistakaa tämä!
Mutta se esipuheesta. Vaikka äänenlaatu ei priimaa joka kohdassa olekaan, itse asia on sitäkin napakampaa. Eli minun polkuni, olkaat niin hyvät!
Minun polkuni tarinoissa on tänään yllätys yllätys eri vieras kuin viimeksi. Tässä mun työssä on silleen joitain kivoja elementtejä, että mä mä saan tavata oikeasti kivoja ihmisiä ja tää mun vieraani tällä kertaa on sellainen. Hän on nimeltään Santeri Mustaniemi. Tervetuloa tähän podcastiin.
Santeri
Kiitoksia. Olipa mukavat alkusanat.
Mikael
No niin oli niin oli mä mä olin suunnitellut näitä pitkän aikaa jo. Tuota mulla on täällä itselläni 2 tölkkiä energiajuomaa puolen litran kahvimuki vähän karkkia kurkkupastilleja ja ja kaikenlaisia muita varusteita. Miten sä oot varustautunut tähän istuntoon?
Santeri
Hyvä kysymys. Mulla ei oo kyllä mulla on ihan tyhjä pöytä tässä, että en ole varmaan varma valmistautunut mitenkään. Henkisesti kyllä.
Mikael
Henkisesti ja hengellisesti
Santeri
Kyllä joo, pärjätään niillä.
Mikael
Joo, minimalismi on myös yksi lähestymistapa, mutta kaiken kaikkiaan siis kiva, että halusit osallistua tai vähintäänkin suostuit osallistumaan pienen painostuksen ja pakotuksen alaisena tietenkin, eikö niin?
Santeri
Kiitoksia kutsusta. Ihan mielelläni minä oon tässä. Toivottavasti joku kuulijakin saa tästä jotakin ideaa tai apua.
Mikael
Näin minäkin toivon. Kertoisitko sä ihan alkuun että mikä mikä sä oot oikein miehiäsi.
Santeri
No joo, mä oon koulutukseltani merkonomi ja sen jälkeen lähdin sitten vielä ammattikorkeaan opiskelemaan hortonomiksi ja tota sitten oikeastaan, no aika lailla heti ei ihan heti, mutta melkein heti pääsin sitten opiskelun jälkeen tähän mun nykyiseen työhön ja m ä oon tässä tässä työssä ollut nyt tänä vuonna tulee 9 vuotta täyteen ja tota nykyisessä työssä mä oon valtion virkamies. Käytännössä tarkoittaa semmoisia toimistotöitä, asianhallintaa asiakirjojen laatimista, asiakirjojen tarkistamista. Siinä on tosi paljon, siinä on tosi paljon kaikennäköistä. Pystyy hyvin kiteyttämään siihen, että semmoista toimistotyötä, tietokoneella tekemistä mitä semmoinen työ on.
Mikael
Mutta sä et sä et oo niinku hortonomina siellä kovin paljon ilmeisesti sitten sitten ole kädet mullassa.
Santeri
Joo totta, mä oon tehnyt myös hortonomin koulutuksella töitä ennen tätä, että olen ehtinyt tehdä kesät ja valmistumisen jälkeen pikku pätkän myös hortonomin töitä, mutta se oli ehkä vähän liian semmoista visuaalista että. Että sait autocadillä tekemät suunnitelmat, niin ehkä ne ei ehkä mulle sitten ole hirveästi luonnistunut, vaikka viherpeukalo onkin, mutta että tämä nykyinen työ mikä on ollut on tosi paljon visuaalista, että ajan saatossa on h ankaloitunut tosi paljon, että en en voi sitä sanoa, että tämäkään helppoa olisi.
Mikael
Niin eli nyt nyt kun sanoit tuon hankaloitumisen niin tästä on hyvä tehdä aasinsilta sinne näkemiseen. Sulla on joku silmäsairaus, eikö niin?
Santeri
Kyllä, retinitis pigmentosa, eli perinnöllinen verkkokalvo rappeuma se on. Se alkaa ihan lapsesta tai alku teini-iästä hämäränäön heikkenemisenä ja sen jälkeen sitten näkökenttä alkaa tavallaan tekemään semmoista rengasmaista puutosta tuohon keskeisen näön ympärille ja sitten se siitä kapenee pikkuhiljaa. Riippuu ihmisestä kuin nopeasti. Nää kaikki tapahtuu, mutta että tää joka tapauksessa on etenevää eli tää johtaa sokeuteen jossain vaiheessa. Ei tarkoita sitä, että ei sitten loppupeleissä näkisi yhtään mitään. Mutta että joskus myöhemmällä iällä voi nähdä sitten jotakin, esimerkiksi tietää, että onko valo päällä vai onko pimeää, että tuommoiset jutut sitten näissä ihan hirveissä kauhuskenaarioissa mitä itse olen miettinyt, mutta tällä hetkellä mulla on tosi kapea tuo. Tarkan näön alue eli mä luen ehkä semmoisella noin yhdellä asteella. Jos ajattelee kuinka laaja ihmisen näkökenttä on normaalisti, niin se yksi aste on aika pieni. Ja siitä vielä kun ajattelee niin siinä näön tarkkuuskin on vielä 0,4.
Mikael
OK se on selvästi tippunut normaalista jo.
Santeri
Kyllä kyllä, eli aikalailla pitää siristellä, mutta mulla kuitenkin on sivuilla pienet suitaleet millä mä näen tavallaan. Eihän sillä tarkasti näe, että ei sillä pysty lukemaan, mutta liikkumaan pystyy ehkä vähän paremmin.
Mikael
Joo joo se jeesaa siellä sen verran että että hahmottaa liikenteessä, että punainen auto yrittää ajaa päälleni juuri nyt.
Santeri
Suurin piirtein. Välillä ei kyllä huomaa niitäkään.
Mikael
Niin joo, toiset yrittää ajaa ajaa niin kovaa ettei sitä ehtis huomata.
Santeri
Niin niin sanoppa muuta.
Mikael
Ja tietysti yllätys on aina paras paras hyökkäys vai mitenkä se oli? En minä tiedä noista asioista mitään.
Santeri
Mutta näitä yllätyksiä niitä nyt sattuu arjessa ihan koko ajan.
Mikael
Niin, nyt puhuttiin miten sinun liikkuminen sujuu.
Santeri
Toissa paikoissa mä pystyn liittymään ihan, ja no tutuissa paikoissa ja semmoisissa hyvissä valaistus olosuhteissa niin pystyy liikkumaan. Mutta sitten jos paljon ihmisiä tai sitten jos on joku vähän tuntematon paikka, niin en mä siellä. En mä siellä itsenäisesti kyllä pysty liikkumaan, että en mä tiedä missä pyörätie menee tai missä menee katukiveykset ja muuta että että kyllä siinä sitten alkaa tulla. Ja varsinkin sitten kun mulla ei ole hämäränäköä, niin talvet syksyt kevät, että onneksi kun itse asun täällä pohjoisessa niin on valoisaa myös yöllä tai pitkälle iltaa.
Just joku valkoinen keppi ja avustaja. Ne on ihan OK.
Mikael
OK tätä mä olisin seuraavaksi kysynytkin, että että mitenkäs sen valkoisen kepin kanssa on? Mutta sä sanoit nyt myös, että että sulla on avustaja
Santeri
Joo joo. Se on mulla ihan, se ei ole työasioihin se avustaja, mutta se on mun vapaa-ajan asiointeihin eli henkilökohtaiset henkilökohtainen avustaja näihin kotijuttuihin.
Mikael
Niin niin. OK no toi toi kuulostaa hyvältä. Onko se ollut hyvä juttu?
Santeri
On se on ihan älyttömän hyvä juttu, jos ajattelee harrastuksiakin, niin enhän mä ole välttämättä päässyt mihinkään, salille tai muualle muualle paikkoihin m ihin olisin halunnut mennä, jos joku ei olisi lähtenyt mun kanssa. Mutta nyt kun se avustaja on, niin nythän mä pääsen itse lähtemään, että mihin mä haluan ja milloin haluan, mutta pitäähän sen nyt tietenkin avustajan kanssa, että ei sekään nyt ihan yötä päivää vaan ole.
Mikael
Joo sä meet menet salille nostelee. Siellä on niitä painavia rautasia esineitä. Pakotatko sä sen avustajankin sitten treenaamaan.
Santeri
Mä oon antanut mahdollisuuden, että jos se haluaa koittaa niin mä voin neuvoa ja opettaa sille sen tekniikan, mutta ei ainakaan vielä ole hirveästi innostunut siitä, että se sitten auttaa mua nostamaan tai ei nostamaan mut valitsemaan painot sieltä ja niitähän on niin paljon erilaisia, levypaineet ja käsipainot ja siellä on erilaista tankoa ja erilaista penkkiä. Niin ja sitten kun niitä laitteitakin on niin monenlaisia, ei sitä vaikka olen itsekin käynyt melkein 10 vuotta salilla, niin ei sitä välttämättä tiedä missä ne laitteet siellä on. Eli apua tarvitsee.
Mikael
Joo joo. Onko se tehnyt sulle koskaan semmoista jäynää että se kun sä pyydät 5 kilon painoa siihen tankoon niin niin se laittaakin 50 kiloa.
Santeri
Avustaja ei ole, mutta mulla on myös henkilökohtainen valmentaja.
Mikael
OK ja se on.
Santeri
Se on tuota, se ei ole tuota sairaanhoitopiirin hommaama. Niin se saattaa tehdä vähän jäynää, mutta me ollaan sovittu että niin saa tehdä.
Mikael
No niin.
Santeri
Mulla ei ole mitään painetta, että okei, nyt tuli. 10 kiloa lisää.
Mikael
Ihmettelet vaan että että kylläpä se rauta tuntuu tänään painavalta, mutta kyllä se täytyy nyt vääntää kun on ennenkin väännetty.
Santeri
Niin justiinsa. Näinhän se on. Siinä on aina yleensä semmoiset henkiset esteet että en minä jaksa, jos nyt laitetaan noin paljon lisää, mutta sitten meiltä ei tiedä että mitkä painot siellä on niin sehän onnistuu älyttömän hyvin.
Mikael
No näin, näin se on. No mutta tässä on nyt tällainen pieni tutustuminen tullut suhun. Mutta niinku tää meidän sarjan nimi on minun polkuni, niin mä oletan että täällä fazadin takana on se sun polkusi. Minkälainen se sun polkusi on ollut?
Santeri
No. Jos otetaan nyt pelkästään tää mun nykyinen työ eli sitä ennen ei ajatella ollenkaan mitään, koska siinä vaiheessa kun mä aloitin nämä työt sen 9 vuotta sitten niin tilanne oli sen verran hyvä, että mä en tarvinnut sen suurempia apuvälineitä tai koin pärjääväni erittäin hyvin töissä ja muun muassa kaikki tämmöiset pyöräilyt ja työmatkat ja. Tämmöiset meni tosi hyvin. Mulla ei ollut mitään ongelmaa. Joo, tai ainoastaan ehkä just se hämäränäköhomma. Just semmoinen toimistolle kulkeminen bussilla tuotti vaikeuksia just pimeinä vuoden aikoina, mutta sekään ei ollut mitenkään semmoinen. Ihan niinku ylitsepääsemätön että totta kai mulla aina vähän silleen jänskätti se, että minkälaiset olosuhteet on kun töihin lähtee ja töistä palaa että.
Mikael
Sä bussista nousit toisten perässä ja kävelit niitten perässä oli ne menossa sitten mihin tahansa vai?
Santeri
Suurin piirtein.
Mikael
Ja joskus joskus päädyit omallekin työpaikalle.
Santeri
Joskus pääsin omalle työpaikalle. Mutta että siinäkin oli se, että ihmisiä virka-aikana, tai siis niin paljon ihmisiä menee töihin klo 8 ja lähtee klo 4. Meillä nyt oli vähän liukumavaraa, että mä yritin mennä aina mahdollisimman aikaisin. Ja lähteä kolmelta että koska oli vähän helpompi kun ei tarvi olla ruuhka-aikaan, mutta että että just se että on paljon ihmisiä liikenteessä samaan aikaan ja varsinkin se pimeys vielä siihen kaupan päälle, niin on se stressaava.
Mikael
Joo kyllä. Kyllä se ihan varmasti on.
Santeri
Kyllä, että siinä mä onneksi sain sitten sen kyytipalvelun että mähän kuljen sitten taksilla.
Mikael
Ok
Santeri
Ehkä ensimmäinen vuosi meni silleen, että mä pinnistelin sitten bussin kanssa. Mutta sen jälkeen mä alkoin menemään siellä Kyytipalvelulla. Taksilla oli niin helppo kun se tuli hakemaan ja oli hyvä kun pysty tekstiviestilläkin laittamaan toimistolta hiljaisesti vaan viestin että milloin tulee hakemaan niin. Sitten sä oot jo vaan toimiston edessä.
Mikael
Helpottaa kummasti kun jää se paine Siitä pois että löydänkö oikeaan bussiin.
Santeri
Kyllä justiinsa näin.
Mikael
Joo. No mitäs muuta, miten se polku sitten tästä eteenpäin?
Santeri
Joo, mähän olin ensin määräaikainen. Mun työsuhde alkoi 3 kuukauden jaksolla, jota on sitten aina jatkettu 3 kuukautta. En muista kuinka monta kertaa jatkettiin 3 kuukaudella, sitten sitä jatkettiinkin vuosi ja että sitä aina sitten jatkettiin. No mähän sitten jossain vaiheessa päätin, siis tiesin että näkö tulee heikkenemään. Joo ajattelin, että mä haluan nyt mennä ammatilliseen kuntoutukseen, että selvitellään se perinpohjaisesti että miten mä pystyn pärjäämään tässä työssä ja kävin sitten sen kuntoutuksen. Silloin mun lukunopeus tai mitähän kaikkea siellä katsottiinkin näkötestiä, niin tähän työhön liittyen, niin sieltä mä sainkin ihan semmoiset hyvät sanoisinko ei niitä varmasti arvosanoiksi sanota, mutta siis hyvät tavallaan sillein tulokset, että mä pärjään tässä työssä.
Mikael
Milloin tää oli oli tää kuntoutusselvitys.
Santeri
Sanotaan, että mä olin ehkä vuoden ollut töissä. Ja sitten kun mä huomasin että että OK, että ihmiset ehkä haluaisi että mä jatkaisin siellä, tuli semmoista semmoinen kuva itselle, että okei, tässä saattaisi olla ihan vakipaikkakin, vaikka sitä nyt ketjutettiinkin niitä määräaikaisuuksia. Niin halusin myös senkin takia käydä siellä kuntoutuksessa, että mulla on tavallaan semmoinen varmuus siihen, että mä pystyn jatkamaan sitä.
Mikael
No okei, sä kävit kuntoutusselvityksen, vai oliko se kuntoutustutkimus siihen aikaan. Hällä väliä, sama asia.No mitäs sitten?
Santeri
Joo mä sain sieltä kuntoutuksesta apuvälineen eli zoomText -ohjelman ja se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi tuo osoitin, se mitä siellä näytössä näkyy, niin siihen saa erilaista suurennusta tai tai erilaisia merkkejä, että erottaisi paremmin missä se hiiri menee, koska se oli mulla ensimmäinen asia, mikä mulla aina ehkä stressasi työtehtävissä oli se että mulla oli hiiri ihan jatkuvasti hukassa. Kun ei näkökenttä silloin riittänyt siihen hiiren hakemiseen, vaikka mä pystyin ihan lukemaan.
Ja no työkone ei hirveästi tykännyt siitä, että ZoomText -ohjelmasta, se meni ihan lagiseksi. Se oli aivan hajalla se kone sen jälkeen.
Ja sitten mä sitten luovuin siitä sun ohjelmasta ja windowsin omia näitä sottimeen muokkaustoimintoja käytetään. Tähän suuren ja laitoin sen mustaksi, että se erottuu valkoisesta taustasta tai asiakirjat. Siellähän nyt taustaa yleensä valkoinen erottu paremmin se piiri siitä.
Mikael
Mä olen laittanut punaiseksi sen.
Santeri
Se erottuu kanssa varmasti ihan hyvä paremmin kuin se valkoinen.
Mikael
Kyllä.
Santeri
Siinä oikeastaan oli ne mun antimet mitä sillä reissulla sitten oli ja se riitti niille vuosille niillä ensimmäiselle vuosille.
Mikael
Joo no mut sitten tilanne alkoi ilmeisesti vaikeutua jossain kohtaa.
Santeri
Joo. Ja niin kun etenevästä silmäsairaudesta on kyse, niin se näkökenttä kapenee ihan jatkuvasti. Se näön tarkkuus ja sitä myötä siis sehän kasvaa ihan henkisesti ihan älyttömästi se taakka ja siinä työtehtävissä missä on. Joo, minähän olen luonteeltani semmoinen, että jään minä haluan tehdä ne saman työtehtävät mitä aina ennenkin. Otan lisää projekteja opasta muita oikein siellä niinku kahvin sieltä kaikki semmoiset, että minähän enkaan kyllä että minä pystyn tekemään.
No. Voit varmaan arvata, niin se ei loppupeleissä ollut ihan semmoinen optimaalisin ratkaisu.
Mikael
Mä olen ymmärtänyt tässä pikkuhiljaa, että ne ihmiset jotka tekee rauhassa sen oman duuninsa eivätkä kahmi ylimääräisiä vastuita ja projekteja, niin ne on oikeastaan aika viisaita ihmisiä.
Santeri
No sanopa muuta, näin se on ja siinä justiinsa kun alkoi se näkö heikentymään koko ajan enemmän, niin meilläkin sitten asiakirjoissa mitä oli kaikkia kuvia taulukkoja. Kaikkia semmoista graafista visuaalista, niin mullahan meni ihan täysin moti siihen, että että mä en vaan niinku pärjää tossa että mitä niinku kaikki vaan kasaantuu ja sitä jotenkin ihan lamaantuu, ja sitten saattoi olla meilläkin työtehtävä, että monesti menee silleen, että tietty jakso on hirveä kiire. Sitten joku jakso on että ei ole kiire ollenkaan, että voi olla tosi rennosti.
Mikael
Joo.
Santeri
Siinä sitten yksi yksi kerta yks kerta kun alkoi niitä jonoja sitten kasvamaan ja ja tuntui että painekin kasvaa siinä ja näkötilanne oli mitä. Niin kyllä oli ihan hiuskarvanvaraista, että otanko vaparit ja lähden jonnekin jonnekin muualle kuin toimistolle. Ja onneksi sitten otin puheeksi sen meidän esihenkilön kanssa, koska se pelasti meikäläisen siinä tilanteessa. Mulle siis kevennettiin semmoiset määräpäivät tai meillä on hyvin ollut semmoiset hyvin tarkat deadlinet, että milloin kaikki pitää tehdä niin vähän niinku kevennettiin niitä ja just ehkä myös se, että pystyi kertomaan sen, että nyt on ihan liikaa. Se helpotti siihen tilanteeseen hyvin paljon.
Mikael
Joo.
Santeri
Tässä tähän mennessä mä olin ollut töissä, että 6 vuotta että 6 vuotta varmaan joo. Ne sopeutukset sitten auttoi siihen hetkeen.
Mikael
OK joo no näinhän se monesti menee, että sitä vaan. Venyy ja venyy ja venyy oikeastaan niin kun yli sen rajan mihin pystyisi venymään ja ja sitten sitten on ihan ihan just silleen että. Että nyt mä nostan ison pankkilainan ja pakenen borneon viidakkoon tai jotain muuta vastaavaa, mutta mutta. Että silloin sitten kun sen saa otettua puheeksi sen asian on, se on se sitten esihenkilö tai työkaveri tai joku muu. Niin kuinka paljon se taakka keveneekään se on ihan ihan käsittämätöntä ja niin se sitten ilmeisesti sulla keveni ja sähän pystyit jatkamaan töitä.
Santeri
Se keveni. Mulle sitten myös laitettiin tavallaan niinku mahdolliseen mahdollistettiin se, että että mun ei tarvitsisi mennä toimistolle. Mä pystyisin tekemään etänä, että ihan samoin mitä jossain linjataan, että nyt on kokous että sun pitää vaikka toimistolla niin mä on etänä.
Mikael
OK.
Santeri
Tää oikeastaan siinä vaiheessa mulla oli vielä tilanteessa. Semmoinen että että mun täytyy pari kertaa vuodessa matkustaa aika kauaskin toiselle paikkakunnalle semmoinen että se on 2 päivän reissu yksi yö ja niissä mulla oli tosi paljon hankaluuksia. Nämä nämä on vielä siinä vaiheessa olin niin itsepäinen, että minähän en tarvitse apua junaan mennessä. Minä en tarvitse lentokoneessa apua. Minä en tarvitse hotellissa apua ja kaikkea tuommoista se on. Meillähän siis työpaikalla esihenkilö tiesi näköongelmista ja hän oli auttamassa työpaikassa työpaikalla. Me ei oltu samalla paikkakunnalla, mutta niin. Siellä missä se esihenkilö oli niin siellä hän auttoi mua. Sitten kun mä olin siellä käymässä. Mutta kyllä se oli aivan järkyttävää mennä toiselle paikkakunnalle en tuntenut mistään mitään.
Kerrankin on pakko hakea iltapalaa ja menin sitten katsomaan google mapsista, että okei tuossa Jossain lähellä kauppa no just osasin suunnistaa sinne. Silloin oli just syksyn pimeys. Oli ihan järkyttävää ja oli satanut vielä vettä. Sitten mä siellä kaupassa, mulle ihan uusi kauppa. En mä tiennyt siellä yhtään mitään missään missä tavarat on. Mä en meinannut osata sieltä poiskaan. Niin outo se paikka, että mun piti tavallaan ihan kuulon perusteella kuunnella mistä kuuluu se kassan piipitys ääni.
Mikael
Joo.
Santeri
Ja jotenkin en mä tiedä. Mä seikkailin siellä ihan missä sattui. Siitä käy vähän semmoiset. Kyllä mä päätin että ihan oikeasti mun ei ole pakko tulla tämmöisiin että silloin mä en jotenkin mä ajattelen, että se tämmöinen avustaja sinne töihin niin olisi jotenkin ihan älyttömän byrokraattista ja vaikeata saada, että hirveät luvat pitää saada joka paikasta. En tiedä onko se. Ja kokemusta töihin saadusta avustajasta tai työmatkoihin saadusta avustajasta, mutta että silloin nää alkoi miettimään ihan vakavissaan niin sitä että mä en tule tänne enää uudestaan, että jos sitä ei hyväksytä, että mun ei tarvitse liikkua niin lähdetään käräjille. No ei nyt oikeasti. Mutta siis hyvin semmoiset vahvat tunteet tuli siitä, että se oli niin niin rankka.
Mikael
Joo joo, kyllä mä mun on pakko kysyä että kun sä menit sinne menit sinne kauppaan niin löysitkö sä sieltä sitten mitään syömistä?
Santeri
No hädin tuskin. Onneks se oli saman ketjun kauppa, mistä mä normaalistikin käyn niin siellä jollain tavalla voi olettaa, että tietyt asiat on jossain tietyssä paikassa.
Mikael
Että kyllä että on vähän sitä samaa järjestystä.
Santeri
Kyllä vaikka se oli hyvin sekasorto se kauppa vanhasta rakennuksesta tai jossain en en minä tiedä.
Mikael
Joo.
Santeri
Se oli, se oli sekava.
Mikael
Joo, oliko sulla silloin valkoinen keppi käytössä?
Santeri
Mä olin silloin vielä niin itsepäinen, että minähän pärjään.
Mikael
No niin joo kyllä no OK. No toi oli semmoinen vaihe sitten sitten ruvetaan, tulee lähemmäs tätä tätä päivää ja sitä mitä on tässä. Sanotaanko niin että työn alla?
Santeri
Joo.
Mikael
Mitä mitä tässä on nyt niin kun mitä tässä on tapahtunut, mitä on, mitä on meneillään?
Santeri
No tästähän on tapahtunut nyt vaikka ja mitä. Eli tuosta meni kanssa aikaa pitkään ennen kuin sitten. No siinä nyt sitten päätettiin se, että että mun ei tarvitse lähteä niille työmatkoille, koska mä osasin sillä lailla vähän tietää oikeuksistani. Että lähdetään hakemassa työterveydestä lausunto et mun ei tarvitse lähteä niihin työmatkoihin jos ne ei mua usko, mutta kyllä siellä sitten uskottiin että OK mun ei tarvitse lähteä tuommoiselle reissulle enää. Se se auttoi mua jonkun verran taas eteenpäin.
Mutta sitten kun vuodet taas siitä ja niin eteenpäin, niin sitten se näkötilanne koko ajan vaan heitti niin enemmän ja enemmän. Ja sitten jossain vaiheessa mä olin jo niin kypsynyt siihen työhön ja myös tavallaan siihen kun mä vaan otin liikaa niitä töitä ja oli liian paljon tehtävää niin sitten mä kävin työterveydessä sanomassa, että nyt mulle riitti ja ja sanoi siellä että että OK saman tien sairaslomalle. Älä missään nimessä irtisanoudu vaan että nyt sairaskunnalle katsotaan kuukauden päästä mikä olo.
Mikael
No niin.
Santeri
No sehän oli sitten taas sen hetken pelastus, että siinä oli niinku jotakin hengähdystaukoa. No sitten olin yhteyksissä myös Näkövammaisten liiton työelämäpalveluihin.
Mikael
Sä oot sä oot sinnekin ollut yhteydessä?
Santeri
Joo.
Mikael
Mä saatan muistaa jotain sellaista.
Santeri
Joo kyllä ja kyselin just sitä, että mitä mitä vaihtoehtoja mulla on. Ja stoppi tuli kerta kaikkiaan nyt niihin töihin. Mä en tiennyt yhtään mitään, että mitä kaikkea mä pystyisin tekemään muuta kuin se, että olen sairaslomalla tai jotain. No työelämäpalveluista sitten sain ihan älyttömästi suuntaa siihen, että mitä kannattaa tehdä seuraavaksi. Ja sitten mä lähdinkin uuteen ammatilliseen kuntoutukseen ja tai kuntoutusselvitykseen ja siellä sitten katsottiin kaikki taas kuntoon niin että mun työtehtävät laitetaan ihan uusiksi. Eli periaatteessa kaikki ne mitä mä oon tehnyt silloin niin pinnistelemällä ja stressaantuneena niin ne lähtee nytten pois ja katsotaan ihan kokonaan uudestaan se tilanne, katsotaan työtehtävät niin tarkasti läpi miten vaan pystyy ihan tyhjältä pöydältä ja tota no siihen, että sehän on kelan hakemusta ja kaikenlaista hakemusta ja näin poispäin että siihen kuluu aika pitkä aika että mä ehdin olla sairaslomalla vuoden verran.
Kuntoutuksessa mulle ihan ensimmäisenä tai ei ihan ensimmäisenä, mutta yksi vaihtoehtona keksittiin että mä voisin mennä mun työpaikkaan työkokeiluun. Ja katsotaan siinä ne, että miten mä pystyisin, miten mä pystyisin tekemään mun töitä niin että se ei kuormittaisi oikeastaan. No työkokeilu alkoi 2. Ei ole 2 kuukautta kun 3 vähän päälle 3 kuukautta sitten ja tällä tiellä nyt ollaan eli minun onko se nyt? Mikähän se mikähän sen nimi on? Onko se se että joku eläkerahoitusyhtiö se nyt on?
Mikael
Niin eläkevakuutusyhtiö.
Santeri
Just just se. Niin se lähti tota mielellään tukemaan mua tässä työkokeilussa ja ensin oli 3 kuukautta ja nyt kun se on ylittynyt niin nyt me jatketaan sitä vielä seuraavat 3 kuukautta. Se on semmoinen puolen vuoden, normaalisti puolen vuoden jakso millä niitä työtehtäviä tarkastellaan ja tässä tilanteessa sitä nyt ollaan.
Mikael
Tota silloin kun sulle alunperin ekaa kertaa esitettiin tätä että tämmöinen työkokeilu voisi olla mahdollinen ja ehkä hyvä ratkaisu. Miltä se kuulosti? Miltä se tuntui siinä vaiheessa?
Santeri
No en silloin vielä tiennyt, että mitä työkokeilu tarkoittaa. Kyllä tuli e nsimmäisenä mieleen, että että ruvetaan vähän niinku joku työharjoittelu, että piti mennä harjoitteluun, että onko tämä vähän semmoinen että tavallaan, että oliko mun työura nyt tavallaan taputeltu, että mä jotenkin niin kun alenisin harjoittelijaksi.
Mikael
Niin niin.
Santeri
Mutta eihän se sitä tarkoittanut. Ei, ei missään nimessä vaan siinä nimenomaan vaan niinku halutaan avata sitä mun työnkuvaa ja tehdä siitä semmoinen että mä pystyn jatkamaan mun töissä ihan samalla nimikkeellä. Se nimikekin voi kyllä muuttua. Ei välttämättä tarvitse olla sama, niin kun täysin samaa mitä ennen vaan että nyt just nimenomaan katsotaan, että mitkä ne työtehtävät on mitä mä pystyn tekemään. Joo sieltä kuntoutuksesta mähän sain sieltä ruudunlukuohjelman.Ei tavallaan tarvitsisi nähdä näyttöä enää ollenkaan. Mä tarkistan näytöltä joitain asioita, mutta ruudunlukuohjelma on älyttömän iso apu, koska en mä sieltä enää erota niitä pikku asioita tai en välttämättä niitä isompiakaan asioita, mutta niinku ei tarvitse enää tirkistellä sen lukemisenkaan kanssa.
Ruudunlukuohjelman käyttöön niin siinä on opettaja, johon vielä vielä on tunteja käytettävissä, että kyllä niinku kaikki tavallaan eväät siihen että menestyisi ja onnistuisi, niin on kyllä annettu.
Mikael
Joo että että sitten niitä niitä apuja rupeaa löytymään kun kun vaan onnistuu eksymään sen oikean lähteen äärelle.
Santeri
Kyllä. Tavallaan sitten sitten kun aloitin tämän työkokeilun niin hyvin paljon kollegat oli ihmetelleet, että mihin mä oikein jäänyt. Mutta en mä siinä vaiheessa kun mä lähdin sairasmaan, En mä jaksanut selittää kenellekään, mulla jäi työkone auki toimistolle.
Mikael
Ai jaa.
Santeri
Oli sitten sairaslomalla, että että nyt mä jään jään tästä vähän hengittelemään, että se, että nyt on tavallaan kollegat auttaa ihan älyttömästi ja eri tavalla. Nyt kun on avoin siitä että miksi ei ole pärjännyt aikaisemmin tai miksi on suorittanut aikaisemmin niin ihmiset ostaa kohdella ihan eri tavalla työpaikallakin, kun ne tietää että mikä on homman nimi ja sitten ne on oikeastaan oikeastaan vaan tosi niinku kiinnostuneita siitä, että että miten se toimii se ruudunlukuohjelma ja mitä kaikkea sillä pystyy tekemään.
Mikael
Joo.
Santeri
Kyllä lähimmäiset kollegat niin on aina ollut tosi tärkeitä. Vaikka ne silloin aikaisemmin ei tiennytkään mun näköongelmista. Samalla tavalla niinku niin syvällisesti mitä nykyään niin silti mä oon ihan sama ihminen ja ymmärtää mua tosi paljon paremmin. Niin kuin haasteita siinä, että mulla vaihtui esihenkilö monta kertaa just niissä pahimmissa ajoissa, kun valinnat edelliselle esihenkilölle selittänyt mun näkötilanteesta ja kaikesta, että miksi mä en tätä pärjää tai tai niinku miksi tämä on niin hankala tehdä joku asia niin sitten sitten minulla vaihtui taas esihenkilö ja sitten minä olin jossain vaiheessa jo niin kypsä siihen, että no en mä jaksa edes kertoa mitään että ihan sama.
Mikael
Niin niin joo.
Santeri
Mutta nytten on tuota tilanne se, että meillä on tuota niinku työpaikalla tosi kova halu siihen, että mä jatkaisin ja löytyisi niitä työtehtäviä silleen hyvässä tasapainossa ja tukevat siellä ihan älyttömästi ja vahvistaa. Sanotaan että aika rauhallisin mielin saa olla. Saa olla töissä vaikka hirveästi on opiskelua, koska ennen olen tehnyt visuaalisesti kaikki työt näönvaraisesti, mutta nyt sitten opiskellen kaikki asiat ruudunlukuohjelmalla niin se vaatii kyllä jonkun verran hermoja.
Mikael
Joo joo ihan varmasti kyllä. No siinä siis työterveys on ilman muuta ollut niin kuin aika suuressa roolissa. Tässä tässä mukana. Tietysti näissä neuvotteluissa, mutta mutta. Että myös muuten, miten sä itse oot niinku oot kokenut sen työterveyshuollon avun.
Santeri
Joo. No mä oon kokenut sen linkin hyödylliseksi tai semmoiseksi, että siellä on kuunneltu että mitkä mun ongelmat on. Mutta kun tämä ei ole semmoinen sairaus, mikä näkyisi mitenkään ulospäin muuta kuin sillä, että mä törmään seinään ja jään auton alle. Mutta mutta, siis tottakai sielläkin joutui silleen todistelemaan, mikä mulla on ongelma, kun nyt tämä ei näy ulospäin.
Mikael
Joo.
Santeri
Että kaikki lausunnot silmälääkäriltä ja kaikki tämmöiset niin tutkimukset ne piti tehdä ensin että sitten oli tehty niin sitten otettiin vakavasti. Otettiin kyllä sitä ennenkin, mutta niinku vakavammin nyt ja laitettiin asioita siellä sitten eteenpäin ja tietenkin siellä oli koko ajan semmoinen seuranta on siis edelleenkin.
Mikael
Joo noin henkisesti kun ajattelee tätä tätä sun polkua. Niin tota minkä mitä sä ajattelet siitä koska tota eihän tää helppo tie ole ollut niin niin tota onko minkälaisia pohjamuttia sä oot käynyt.
Santeri
Kyllä voi sanoa, että on ollut tosi stressaavaa. Ensinnäkin se, että että on tavallaan joutunut hyväksymään ja omaksumaan sen, että tilanne on tämä mitä on, että mä en sitä näkökykyä tällä lääketieteellä saa takaisin ja tavallaan tämä prosessi on ollut hyvin pitkä. Hakemuksia on ollut laittaa myös minne ja sitten kun se se on ollut hyvin semmoinen epävarmaakin välillä, että että hyväksytäänkö ne muut hakemukset? Pääsenkö mä kuntoutukseen, pääsenkö mä työkokeiluun? Mitä mitä se työeläkevakuutus mikä sen nimi olikaan niin mitä se miten se sanoo ja sitten että mitenitse mä turvaan sen, että että pärjää rahallisesti, mutta kaikesta ollaan pärjätty.
Mikael
Niin niin joo, kyllä se niin kuin kokonaisuudessaan tästä välittyy se, että että tuota että kuitenkin selvitään, että kun vaan jaksaa sinnitellä taas yhden päivän eteenpäin, niin taas taas siitä selvitään.
Santeri
Kyllä se on ja kaikki on aina loksahtanut kuitenkin sitten paikoilleen. Mä mietin tässä, että jos olkoon mikä tahansa tämä työkokeilun loppu tai siis mitä sen jälkeen tapahtuu tai mihin tää päättyy niin, tai päättyykö niin ihan sama mitä tapahtuu, niin tämä on ollut yksi tämmöinen prosessi mikä nyt vaan kuuluu tähän asiaan. Se on, se on käytävä läpi. Ilman työelämäpalveluita ja ilman sitä sinun antamaa tukea niihin työterveysneuvotteluihin tai henkinen tuki mikä tässä on ollut niin on ollut ihan älyttömän tärkeätä, että enhän mä olisi tiennyt mistään mitään ja olisi jos mä en olisi saanut sieltä tietoa.
Mikael
Tähän loppuun kysyisin vielä että onko onko sulla jotain viisauden sanoja? Jotain jotain viestiä kuulijoille.
Santeri
No joo, en tiedä että onko nää nyt niin viisaita. Mutta kyllä mä sanoisin että kannattaa kannattaa mennä sinne työterveyteen jos siltä tuntuu. Kannattaa ottaa työelämäpalveluihin yhteyttä. Mä itse toivoisin, että olisin aikaisemmin jo ottanut yhteyttä ja tunnistanut sen, että nyt on vähän liikaa. Tuosta sitten olisi tosi moni vaihe jäänyt välistä. Tää nyt on mun tämä minun polku.
Mikael
Tää on ollut ollut mukava haastattelu ja. Kiitos erittäin paljon Santeri siitä, että läksit tähän mukaan ja jaoit tämän sun oman polkusi näin avoimesti kuulijoille.
Santeri
Kiitoksia. Toivottavasti tämä hyödyttää jotakin niin.
Mikael
Näin näin minäkin toivon ja toisaalta uskon. Kiitoksia paljon ja ja tuota me tulemme olemaan vielä yhteydessä jatkossa.
Santeri
Kyllä näin se että no kiitos.
Mikael
Moi.
Santeri
Moikka.
Mikael
Siinä oli tämänkertainen Minun polkuni. Kiitos kaikille teille siellä, että olitte kuuntelemassa tätä polkua. Seuraava Minun polkuni ilmestyy vasta elokuussa, koska ei anna työnantaja tulla kesälomalla työmaalle hitsaamaan podcastia kasaan. Pakottavat ihmisen lomailemaan....ihan niinkun tässä ei muka parempaa tekemistä olisi. Ja mikä siinäkin on, että aina kesällä täytyy lomailla kun on ulkona kuumaa ja hikikarpalot vain valuvat otsalta tuskaisen olon merkkinä. Outoa on se.
Siitäkin huolimatta, jos nyt tunsit sisuskaluissasi, että haluaisit jakaa oman polkusi tämänkaltaisessa internet-hupailussa, niin laitapa minulle sähköpostia osoitteeseen mikael.mustonen@nakovammaistenliitto.fi
Ja jos siellä työ- tai opiskelumaailmassa jokin tökkii kovasti ja tulee mieleen, että noinkohan ne työelämäpalveluiden tyypit osaisivat asialle jotakin tehdä, niin sitä varten meillä on sähköpostiosoite tyoelamapalvelut@nakovammaistenliitto.fi
Ei se näköjään helpota yhtään tuon sanominen vaikka sitä kuinka opiskelee. Ja tuossa alapuolella...tuossa noin....pitäisi löytyä linkki semmoiseen ovelaan palautelomakkeeseen. Antakee hyvät ihmiset palautetta kun kerrankin siihen on mahdollisuus.- Ulkoinen linkki Vastanneiden kesken arvotaan ilmainen kävelymatka Joroisille ja takaisin....tosin palaute on anonyymi, että taitaa jäädä palkinto jakamatta. Hehheh. Ei vaan, vitsit sikseen....Ihan tosissaan, että kyllä siihen puolisen minuuttia saa tuhrattua.... on sitten taas vähän lähempänä se aika kun saa käydä nukkumaan. Kiitos ja kumarrus! Palaamme elokuussa.
Minun Polkuni -sarja äänitunnus
Näkövammaisten liiton äänitunnus