Kuuma peruna -podcast: Kun kaikki ei mene putkeen

Kuuntele

Voit kuunnella Kuuma peruna -podcastia haluamastasi palvelusta.

Kuuntele jakso Soundcloudista.- Ulkoinen linkki

Kuuntele jakso Spotifysta.- Ulkoinen linkki

Kuuntele jakso Apple podcasteista.- Ulkoinen linkki

Kuuntele jakso Suplasta.- Ulkoinen linkki

Lue

Alkutunnus:

Näkövammaisten liitto, yhdessä näemme enemmän.

Marina Baarman:

No kyllä mä yleensä sanoisin että rähinä ei ole koskaan oikea keino.

Ville Lamminen:

Asia selvä, ei sitten rähistä. Tämänkertaisessa Kuumassa Perunassa varustaudutaan sen sijaan tiedolla sellaisista asioista, joita toivottavasti emme koskaan kohtaa. Puhumme syrjinnästä, tai oikeastaan oletetusta syrjinnästä. Asiathan eivät ole syrjintää ennen kuin ne ovat sellaiseksi todettu. Puhumme epäasiallisesta kohtelusta ja häirinnästä. Meitä asian äärelle johdattaa Näkövammaisten liiton työelämäpalveluiden työelämäasiantuntija Marina Baarman. Minä olen Ville Lamminen. Ensimmäinen kysymys Marinalle: mistä mä tiedän, onko mua syrjitty? Onko mulle oltu epäasiallisia tai muuten vaan huvikseen ilkeitä? Miten siis tää määritellään tää koko syrjinnän käsite?

Marina Baarman:

No syrjintäänhän ei varsinaisesti liity semmoista kuin että ollaan ilkeitä tai puhutaan rumasti tai jotain tällaista. Vaan nimenomaan syrjintä on määritelty hyvinkin tarkkaan niin, että se on toisen ihmisen laittamista epäedullisempaan asemaan kuin muut sellaisella kielletyllä perusteella kuten ihonväri, ikä, vammaisuus ja uskonnollinen tausta.

Ja se tarkoittaa sitä, että joku voi olla ihan tietämättäänkin ja ymmärtämättäänkin syrjivä. Vaan joku järjestelmä tai valintaperuste on laitettu sellaisilla vaatimuksilla ja säännöillä, että se pudottaa automaattisesti jonkun näistä ryhmistä pois.

Tyypillisestihän meillä on ollut tää mies-naisasetelma, että ei saada miestä tai naista johonkin tehtävään vaan se on syrjivää, koska se blokkaa toisen sukupuolen pois. Tällä tavalla asetetaan ihmiset ikään kuin sellaiseen tilanteeseen, että ryhmässä joku putoaa pois tai joutuu epäedullisempaan asemaan kun toiset.

Sitten jos ajatellaan kiusaamista ja epäasiallista käyttäytymistä, niin siihenhän yleensä liittyy henkilökohtaisemmat asiat ja niihin liittyy aina enemmän tai vähemmän semmoinen, että tahdotaan olla ilkeitä tai tahdotaan tehdä pahaa tavallaan sille ihmiselle. Se ei ole näin tarkkaan määritelty ja se on paljon monimuotoisempaa ja se on semmoista toistuvaa pahantekoa.

Ville Lamminen:

Sanoit "tietämättään". Toi on kiinnostavaa. Otetaan tää uudestaan. Vaikka mulla olisi hyvä tarkoitus eikä aikomustakaan tehdä mitään kielteistä, niin jos en tiedä mitä on syrjintä, niin mä voin vahingossa syrjiä. Onko tää näin?

Marina Baarman:

Kyllä se voi tapahtua, ja sitten voi olla rakenteita, ihan tämmöisiä järjestelmällisiä rakenteita: millä tavalla vaikka tehdään ilmoitus, mitä siinä vaaditaan, minkälaisia perusteita on johonkin tehtävään. Tai oletetaan vaikkapa näkövammaisen kohdalla, että "eihän se nyt näkövammainen johonkin pysty" ja etukäteen jo rajataan pois esimerkiksi.

Ja silloin ei välttämättä tarkoita, että se on pahansuopa, vaan se perustuu ennakkoluuloihin tai siihen, että on rakennettu semmoisia järjestelmiä, jotka ikään kuin vähän vahingossa blokkaa pois. Ettei tulla ajatelleeksi, että esimerkiksi ajokortin pyytäminen joihinkin tehtäviin, vaikka se ei ole olennaista, tekee mahdottomaksi sen, että näkövammainen voi täyttää kriteerit, ja se blokkaa pois mahdollisuudet yhdeltä ryhmältä. Mutta se on siitä huolimatta syrjintää vaikka sitä ei tee tahallaan tai tietoisesti, se ei poista sitä syrjinnän tapahtumaa.

Ville Lamminen:

Mihin lakeihin me viitataan kun me puhutaan syrjinnästä?

Marina Baarman:

No se on aika monessakin laissa määritelty, mutta työelämää ajatellen nyt varmaan tärkeimpiä on työsopimuslaki, työsuojelulaki ja yhdenvertaisuuslaki.

Ville Lamminen:

Olen ymmärtänyt, että syrjintää voi esiintyä monessa muodossa. Kerrotko näistä vähän tarkemmin ja olisiko sulla jotain esimerkkejä antaa näistä eri muodoista?

Marina Baarman:

Joo, no otsikkoina näitä on välitön syrjintä, välillinen syrjintä, häirintä, kohtuullisten mukautusten epääminen ja ohje tai käsky syrjiä. Ja nämähän on tietenkin vähän erilaisia ja erilailla tunnistettavissakin.

Välitön syrjintähän on sitä, että suoranaisesti jo vaikka haastatteluun mennessä, kun menet valkoisen kepin tai koiran kanssa, niin sitten todetaan siinä vaiheessa kun sun pitäisi mennä haastattelijan luokse: "Joo, että ei tätä haastattelua tarvitakaan, kun ei tää ole enää olennaista tässä tilanteessa," jolloin selkeästi se, että sä oot näkyvästi näkövammainen, niin sut torpataan.

Välillinen syrjintä on sitten vähän vaikeammin tunnistettavaa, koska se piiloutuu ihan sanansakin mukana, se ei tapahdu suoraan. Mutta siinä on nimenomaan näitä rakenteita ja järjestelmiä missä se tapahtuu. Esimerkiksi se, että johonkin työhön edellytetään ajokorttia. Sanotaan, että sosiaalityöntekijältä pyydetään hakemuksessa ajokorttia, ja todetaan, että "me ei voida valita, kun sulla ei ole ajokorttia, ja meillä on näitä asiakaskäyntejä." Niin silloin tapahtuu syrjintää, koska sosiaalityöntekijän ammattikuvaan ei autolla ajaminen kuulu, sitä ei suoriteta siinä tutkinnossa.

Siitä voi helposti tunnistaa, että jos sun ammattiin ei ajokortti suoranaisesti kuulu, niin sitä ei voi vaatia. Voihan se olla toiveena, mutta sitä ei voi vaatia. Silloin täytyisi siirtyminen pystyä tekemään kohtuullisena mukautuksena jollain toisella tavalla – joko niin että käytät taksia, julkisia, avustajan kanssa, tai peräti avustajaa ja omaa autoa. Kohtuulliset mukautukset kuuluu rekrytointitilanteeseen myöskin, ja silloin siitä pitäisi keskustella, miten se voitaisiin toteuttaa mukautetusti. Se ei ole syy torpata hakijaa, ja jos sen takia jää valinnoista ulkopuolelle, niin silloin se on ollut syrjivä peruste. Mutta se piiloutuu vähän näiden kysymysten ja vaatimusten alle, ja tää on semmoinen tyypillinen rakenteellinen juttu.

Häirintä menee jo vähän epäasiallisen käytöksen tyyliin – toistuvasti vaikkapa kyseenalaistetaan työstä selviytymistä, tai häiritään jatkuvasti sillä, että vaikka on sovittu kohtuulliset mukautukset, niin sitten niitä toistuvasti joutuu pyytämään ja toistuvasti niihin palaamaan.

Kohtuullisten mukautusten epääminen on tietenkin sellaista, että kieltäydytään tekemästä näitä mukautuksia, elikkä räätälöintiä, tai vaikkapa sitä, että autolla ajamisen sijasta kulkee jollain toisella välineellä, niin suoranaisesti siitä kieltäydytään.

Ohje tai käsky syrjiä on sitten jo vähän vaikeampi asia ainakin itse huomata. Sehän tarkoittaa sitä, että esimerkiksi esihenkilö määrää toisen työntekijän tekemään jotain sellaista, joka on syrjivää.

Välittömiin syrjintöihin kuuluu myös työpaikkailmoitukset. Työpaikkailmoitus voi olla rakenteeltaan sellainen, että se on jo syrjivä. Siellä on vaatimustasona vaikkapa ajokortti tai auto. Nyt sanoisin kuitenkin, että aina kannattaa silti hakea, vaikka siellä olisikin tämmöisiä kriteereitä, koska varsinaisesti niistä voi ilmoittaa aluehallintoviranomaisille, että on syrjivä työpaikkailmoitus. Mutta siitä ei varsinaisesti vielä synny mitään korvausvelvoitteita, ja aluehallintoviranomainen voi sakon uhalla pyytää korjaamaan ja poistamaan sen ilmoituksen.

Mutta jos on hakenut ja ei tule sen takia valituksi, että vedotaan siihen, että hakutilanteessa jo edellytettiin ajokorttia, niin silloin voi syntyä jo korvausvelvoitekin.

Ville Lamminen:

Jos sitten syntyy kokemus siitä, että nyt mua syrjittiin, niin varmaan on hyvin inhimillistä, että lämpö nousee ja tekisi mieli haukkua kaikki pystyyn. Mutta lienee selvää ettei se ole se oikea tapa. Mikä sinun mielestäsi on oikea tapa toimia, jos koen että olen tullut syrjityksi?

Marina Baarman:

No kyllä mä yleensä sanoisin että rähinä ei ole koskaan oikein keino, että kyllä diplomatia ja asiallinen toiminta on sitten se oikea reitti. Sanoisin, että ainakin matalalla kynnyksellä kannattaa olla meihin työelämäpalveluun yhteydessä, jos kokee että hakutilanteessa on ollut tunne, että nyt ei ole kaikki mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Tai on kysytty jotain vähän kummallista, jota ei kuuluisi kysyä, tai että ei varmaan keneltäkään toiselta kysyttäisi tällaista asiaa, tai ei kenellekään toiselle vastattaisi tällaisella tavalla.

Jos tulee tällaisia epäilyksiä, niin kyllä silloin kannattaisi vähintäänkin olla meihin työelämäpalveluun yhteydessä ja keskustella siitä asiasta oman itsensä takia. Koska usein jo se, että saa jonkunnäköisen selvyyden siihen, että olenko mä nyt ajatellut jotain omituisia omalta kohdaltani, vai onko tässä oikeasti jotain asiaa? Ja tietysti siinä samalla voidaan miettiä, mikä on järkevä toimintatapa kulloisessakin tilanteessa lähestyä asiaa.

Yleensähän aina tietenkin lähestyminen tehdään ensin siihen tahoon, joka sitä oletettua syrjivää tai epäasiallista käytöstä on tehnyt, ja lähdetään sieltä purkamaan sitä asiaa – että mitä on oikeasti tapahtunut, onko oikeasti tapahtunut jotain semmoista mikä ei kuulu asiaan, tai onko esimerkiksi rekrytointitilanteessa ohitettu syrjivillä perusteilla. Että siitähän se lähtee.

Tietenkin sitten valvovat viranomaiset ovat Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto ja AVI, jotka viranomaisina pystyvät siihen sitten puuttumaan. Mutta hekin edellyttävät yleensä, että tämä on ensin lähikontaktissa selvitetty, että mitä siellä on oikeasti tapahtunut. Että kyllä se sieltä lähtee, mutta meiltähän siihen saa apua, että ei siinä tilanteessa tarvitse kenenkään yksin olla.

Ville Lamminen:

Kun tämä syrjintä on nyt laissa määritelty asia, niin tietysti lain rikkomisesta voi jotain seurata. Mitä syrjinnästä voi seurata?

Marina Baarman:

No kyllähän syrjinnästä on laissakin säädetty hyvitysoikeus. Tietenkin silloin jos on graavit tapaukset tai se pystytään riittävän hyvin todentamaan, niin oikeusteitse on mahdollisuus saada siitä myöskin hyvitystä. Jos Yhdenvertaisuusvaltuutettu ja valtuutetun toimisto ja AVI toteaa, että kyllä tässä on tapahtunut syrjintää, niin tietenkin se voidaan sitten viedä oikeuteen ja siitä on oikeus saada rahallista hyvitystä.

Mutta mun mielestä harvoin kannattaa sitä pitää päätavoitteena. Ennen kaikkea varmasti se tärkein asia on itse kullekin, että tulee oikein kohdelluksi ja saa sitä oikeutta. Ja toisaalta isommassa mittakaavassa tietenkin tärkeätä on, että tää maailma muuttuisi oikeudenmukaisemmaksi. Näitä asioita kannattaa käsitellä ja pitää tapetilla silloin kun sellaisia tilanteita tulee, jo sen takia, että mikäänhän ei muutu jos ei niitä nosteta näkyviksi. Se on mun mielestä tärkeämpi asia kuin se rahallinen korvaus mitä siitä kenties voisi saada, jos tai kun se on pitkä tie oikeusteitse kuitenkin senkin hakeminen.

Ville Lamminen:

Jos epäilet, että olet kokenut syrjintää työnhaussa, niin mainio tapa tulla jakamaan sitä kokemusta tai kysymään neuvoa on osallistua Näkövammaisten liiton työelämäpalveluiden järjestämiin teemailtoihin tästä aiheesta, eli siis rekrytointisyrjinnästä. Järjestämme toukokuussa kaksi tällaista teemailtaa. Syksyllä tulee sitten vielä uusi.

Ensimmäinen on kahdeksas päivä toukokuuta Tampereella ja toinen 21. päivä toukokuuta Helsingissä. Tarkemmat tiedot löydät Näkövammaisten liiton tapahtumat-sivuilta, mutta toki vastaamme kyselyihin myös osoitteessa tyoelamapalvelut@nakovammaistenliitto.fi. Nämä teemaillat ovat luonnollisesti täysin anonyymejä. Elikkä voit tulla kertomaan, voit tulla kysymään, voit tulla kuulolle. 

Marina Baarman:

Tälleen lopuksi niin voisin kuitenkin todeta vielä, että kaikki näkövammaisuudesta kysyminen tai puhuminen ei kuitenkaan sitten työnhakutilanteessakaan ole syrjintää, että toki työnantaja voi hakijalta kysyä erilaisia työstä selviytymiseen liittyviä asioita silloinkin kun ne esimerkiksi liittyy vaikka näkövammaisuuteen. Kunhan se keskustelu pysyy siinä työ genressä. Miten selviydyt työstä tarvitsetko apuja? Miten sinulta onnistuu? Nämä ja noi työtehtävät miten olet ajatellut että ja tämä tämä tai toi asia vaatii järjestelyjä, niin se on ihan OK ja silloin se ei ole syrjintää. Mieluumminkin kehottaisinAvaamaan keskustelun näistä asioista, jolloin ikään kuin pitää sen aloitteen ja siitä keskustelun hallinnan omissa näpeissään voisi hyvinkin esittää esimerkiksi avauksen, että että mulla on tällainen näkövamma. Olen heikkonäköinen tai kuten huomaat, olen sokea niin mitä haluaisit siitä tietää. Kun ajatellaan, että olisit minua palkkaamassa töihin. Ja sitten hyvät valmiudet itselle siitä, että miten asioita ratkaisee ratkaisukeskeisesti työstä selviytymisestä ja näin ollen poistaa sen mahdollisuuden, että sillä sitä tietoa voitaisiin käyttää syrjivästi päinvastoin. Silloin sä olet tuonut esille asiat. Silloin sä olet avoimesti keskustellut siitä asiasta ja silloin sulla on oikeus olettaa, että myös rekrytoija ottaa sen oikealla tavalla huomioon. 

Ville Lamminen:

Kiitos Marina Baarman. Kiitos Kuuman Perunan kuuntelija.

Lopputunnus:

Näkövammaisten liitto, yhdessä näemme enemmän