Haastattelu ammatillisessa kuntoutusselvityksessä
Kuuntele
Kuuntele jakso Soundcloudissa.- Ulkoinen linkki
Lue
Anu: Moi. Olen Anu. Opiskelen kuntoutuksen ohjaajaksi. Opinnäytetyönä teen jaksoja näkövammaisten nuorten aikuisten kuntoutukseen liittyen. Aluksi käydään läpi kuntoutusvaihtoehtoja. Moniammatillinen yksilökuntoutus on lääkinnällistä kuntoutusta ja sen tarkoituksena on parantaa toimintakykyä ja helpottaa arkea. Siellä opetellaan näkövammaistaitoja ja sinne hakeudutaan lääkärin B-lausunnon avulla. Ammatillinen kuntoutusselvitys on puolestaan ammatillista kuntoutusta ja sen tarkoituksena on työkyvyn ja työllistymisen tukeminen ja sinne hakeudutaan yleensä sitten työterveyden kautta. Tässä jaksossa keskitytään ammatilliseen kuntoutusselvitykseen. Jaksossa on mukana Juho, joka on ollut Kuntoutus-Iiriksessä ammatillisessa kuntoutusselvityksessä viime keväänä. Moikka Juho.
Juho: Moro moro.
Anu: Mitä kuuluu?
Juho: Lokakuusta lähtien on ollut työkokeilussa ja joulukuusta ihan täyttä työaikaa, että semmoinen pieni muutos verrattuna aiempaan, mutta ihan hyvin menee.
Anu: Kiva kuulla. Jos palataan aikaan ennen sinun kuntoutustasi, niin mistä sait tietoa siitä?
Juho: Joo se oli tosiaan -23 syksyllä jäin sairauslomalle, koska sokeuduin kokonaan, minkä jälkeen juttelin meidän työterveyden työvalmentajan kanssa. Hän oli keksinyt, että otetaan puheluun mukaan Kuntoutus-Iiriksen kuntoutusasiantuntija. Siinä yhteydessä tuli esille, että ennen kun lähdettiin eläkettä tai muuta hakemaan, kannattaa kuntoutuksessa käydä, ettei eläkehakumusta hylättäisi ja muutakin olisi hyödyllistä sinne mennä. Siinä välissä tilanne kuitenkin muuttui, koska sokeutuminen ei ollutkaan lopullista, vaan minulla oli kypsä kaihi tullut todella nopealla aikataululla. Tavallaan ensimmäinen ajatus kuntoutuksesta oli siinä sokeana. Lopulta meni niin, että leikkaukset oli tehty ja näin taas jonkin verran. Mutta tosiaan se ensimmäinen tieto tästä oli sieltä työterveyden työvalmentaja ja yhdessä kuntoutusasiantuntijan kanssa käyty ryhmäpuhelu.
Anu: Eli sait mielestäsi riittävästi tietoa silloin?
Juho: Kyllä, se oli oikein hyödyllinen tieto, koska eihän työterveydessäkään tuommoisesta ollut tietoinen niin se oli kyllä hyvä. Hyvä että se työhönvalmentaja oli niin noheva, että oli keksinyt ottaa siihen puheluun mukaan kolmannenkin osapuolen ja siitä lähti hommat sitten etenemään, vaikka leikkauksen takia asiat viivästyivätkin.
Anu: Hyvä juttu. Oliko mielestäsi kuntoutukseen helppo päästä? Joudutko esimerkiksi odottamaan kauan Kelan päätöstä?
Juho: No kyllähän sitä jokunen kuukausi meni, että se silloin tammikuun alussa, kun oli sitten lopulta leikkausprosessit ohitse ja saanut uudet silmälasit päähän, niin siinä sitten tein hakemuksen ja olisiko se ollut maaliskuussa, kun tuli tieto siitä, että kuntoutus on myönnetty. Ja sitten toki sen jälkeen tuli heti Iiriksestä se aikaehdotus, että eka jakso huhtikuussa ja toinen kesäkuussa. Kyllähän siinä kelan käsittely pari kuukautta.
Anu: Mitä sinun kuntoutuksesi piti sisällään?
Juho: Siellä on aina nämä Kelan vaatimat, että on yleislääkäri ja psykologia, fysioterapeutti ja sosionomi tavattiin molemmilla kuntoutusjaksoilla, ja sitten oli ihan virkistystoimintaa muiden kuntoutujien kanssa. Oli myös näköön liittyviä testejä, tein esimerkiksi lukunopeustestin, hämäränäkötestin ja näkökenttätestin, siinä aika lailla laajamittaisesti käytiin läpi kaikki näköön liittyvät ominaisuudet, että millä tasolla ollaan tällä hetkellä leikkauksen jälkeen. Tuli myös tietotekninen puoli, neuvottiin apukeinoja koneen käyttöön ja työllisyysasiantuntijan kanssa puhuttiin työn jatkosta. Jälkimmäisellä kuntoutusjaksolla oli työterveysneuvottelu, siinä oli myös työnantaja ja työterveyslääkäri Teamsin välityksellä mukana. Työterveysneuvottelussa sovittiin minun työkokeiluni aloittamisesta.
Anu: Kuulostaa todella laajalta. Olitko se tyytyväinen siihen kaikkeen, mitä siellä tehtiin?
Juho: Kyllä se oli mukava ja monipuolinen. Oli sekä konkreettista asiaa, että iltaohjelmaa, sai tavata muita näkövammaisia. Mielenkiintoista ja hyödyllistä oli myös tavata Kelan vaatimia asiantuntijoita, kuten psykologit ja lääkärit. En kokenut mitään osiota turhaksi ja viikko-ohjelma oli rakennettu hyvin.
Anu: Mainitsitkin muut näkövammaiset, niin oliko siellä hyvä vertaistuki? Juho: Joo, kyllä. Jokaisella on oma tarinansa ja oma elämäntilanteessa. Kuulun paikalliseen yhdistykseen, mutta meillä on pohjois-Savossa työikäisten joukko kuitenkin suhteellisen pieni, että oli mukava tavata muualtakin päin Suomea ihmisiä, koska aiemmin ei paljon kontakteja ollut. Kun oli 2 jaksoa niin osittain siellä oli samoja ihmisiä molemmilla jaksoilla, mutta osittain oli myös eri ihmisiä.
Anu: Hyvä. Mitä teit iltaisin jaksojen aikana?
Juho: Kyllähän siellä oli Iltaohjelmaakin. Sauna oli aina kahdesti viikossa, katsottiin kuvailutulkattua elokuvaa yhtenä iltana ja oli musiikkiaiheinen visa. Tämänluonteisia juttuja siellä oli, että hyvin järjestetty, vaikka muu henkilökunta oli jo poistunut, mutta siellä oli sivareita, jotka hoitivat tämän iltaohjelman ja heillä oli kyllä korkea motivaatio ja olivat oikeassa paikassa, heidän kanssaan oli mukavaa. Iltaisinkin riitti hyvin tekemistä eikä tarvinnut huoneessa miettiä, mitä tekisi.
Anu: Kuulostaa, ettei tylsää ainakaan ollut.
Juho: Ei suinkaan, viikko meni nopeasti.
Anu: Hakeuduitko omasta mielestäsi kuntoutukseen oikeaan aikaan?
Juho: Kyllä se oikeastaan oli. Olisi ollut liian aikaista hakea, kun oli vielä sokeana ja leikkausprosessi vielä kesken, vaan hakeutui leikkauksen jälkeen, jolloin olin saanut uudet silmälasit.
Anu: Hyvä juttu. Mainitsitkin, että olet palannut työelämään eli elämäsi on ilmeisesti muuttunut kuntoutuksen jälkeen. Mutta haluatko kertoa, miten se on muuttunut?
Juho: No. Leikkauksen jälkeen vähän arki helpottui, mutta kyllähän tuo oli tavallaan silloin -23 syksynä ajatus, että minun työni on tehty, niin nyt sitten olenkin taas töissä. Kyllähän se tuki arkirytmiä siinä mielessä merkittävästi, että olen taas siinä tilanteessa missä olin silloin aiemminkin. Kyllähän tässä tuli pari vuotta taukoa, mutta nyt on taas tavallaan palattu vanhaan.
Anu: Kuulostaa todella hyvältä, että olet saanut toivoa semmoiseen niin sanotusti normaaliin elämään palaamisesta.
Juho: Joo, Minulla on mukava työyhteisö ja kiinnostava työ, niin se tavallaan olisi ollut turhauttavaa, jos se olisi jo näin nuorena päättynyt. Olisi ollut lyhyt pätkä, minkä olisi saanut olla koulutusta vastaavassa työssä. Positiivinen fiilis ollut nyt pari kuukautta.
Anu: Haluaisitko tähän loppuun sanoa kuuntelijoille jotain, jos kuuntelemassa joku nuori aikuinen, joka miettii, hakisiko kuntoutukseen?
Juho: Sanoisin, että kannattaa hakeutua. Itse silloin ensimmäistä kertaa, kun kuulin kuntoutuksen, niin stressasi mitenk, minä pääsen sinne Helsinkiin. Mutta jos on tosi heikkonäköinen, niin nykyään pääsee kelataksilla kotiovelta Iiriksen ovelle ja siitä eteenpäin siellä otetaan koppia. Siellä on aina mukavia ihmisiä ja hyödyllistä tietoa. Vaikka itsekin näkövammaisena kuvittelin tietävänsä jo kaikki mahdolliset apukeinot ja apuvälineet, niin siitä huolimatta sieltä tuli paljon asioita, mistä on ollut hyötyä, ihan pieniä yksinkertaisiakin asioita. Esimerkiksi itse, kun tietokoneella teen työtä, niin uusia asetuksia mitä voi käyttää muutamassa minuutissa, mutta niistä saattaa olla merkittävä hyöty siihen, mitenkä paljon helpompaa koneen katsominen, vaikka on. Kannattaa sinne hakeutua, jos on vähän semmoinen olo, että on kokenut jonkin asian vaikeaksi tai jos ei vaikka tällä hetkellä ole töissä ja miettii, mitä työtä voisi ylipäänsä tehdä, niin siellä on osaamista, mitä ei ole missään muualla.
Anu: Tarina kuulostaa kuntoutuksenpolulla oikein mielenkiintoiselta ja että siitä on ollut paljon hyötyä. Kiitos Juho, että jaoit tarinasi.
Juho: Eipä mitään, mukavaa, jos voi olla hyödyksi. Varsinkin, jos joku ihminen joskus sattuu kuuntelemaan, joka tästä rohkaistuu tai innostuu. Silloinhan se on vielä suurempi hyöty tästä ollut.
Anu: Niinpä, kiitos ja moikka.
Juho: Moro moro.