Työelämää poh­jois­mai­ses­ta nä­kö­kul­mas­ta

Konferenssi alkoi paneelikeskustelulla, jossa luotiin katsaus Pohjoismaiden tilanteisiin ja siihen, mitä esteitä näkövammaiset kohtaavat työelämässä ja sinne pääsyssä. Suuria eroja ei eri maiden välillä ollut eikä työllisyystilanne ollut useiden vuosien aikajänteellä muuttunutNäkövammaisten työllisyysaste vaihteli 30-50 %:n välillä. Suomessa olemme noin puolivälissä, sillä näkövammaisten työllisyysaste on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämän Näkövammarekisterin tilastojen mukaan 41 %.

Työelämään pääsy on kaikissa Pohjoismaissa vaikeaa. Ruotsissa etenkin näkövammaisten naisten ja maahanmuuttajien on vaikea työllistyä. Tanskassa ja Suomessa näkövammaiset nuoret eivät tahdo saada jalkaansa työpaikkojen ovien väliin. Islannissa ja Norjassa näkövammaiset poistuvat muuta väestöä aikaisemmin työelämästä eläkkeelle. 

Työelämään pääsyn esteinä ovat useimmin asenteet ja ennakkoluulot näkövammaisia kohtaan sekä teknologian digitaalisen saavutettavuuden ongelmat. Ennakkoluuloja kuvaa hyvin se, että Islannissa tehdyn tutkimuksen mukaan ihmiset sairastuisivat mieluummin syöpään kuin sokeutuisivat. Etenkin Norjassa ja Suomessa isona esteenä nähdään työsyrjintä, joka sisältää myös rekrytointisyrjinnän. Teknologian saavutettavuusongelmat liittyvät myös rekrytointiprosesseihin, sillä niissä käytettävät testit eivät läheskään aina ole näkövammaisille saavutettavia. Henkilökohtaisi ajomiinaisuuksia testatessa saatetaan todeta, ettei näkövammaisella ole empatiakykyä tai älykkyyttä, vaikka kyse oli siitä, että käytetty testausmenetelmä ei ollut näkövammaiselle saavutettava. Näin ihmiset eivät pääse tekemään koulutustaan ja kiinnostustaan vastaavaa työtä.

Nuorten siirtymä työelämään

Ruotsissa on tehty maisteritutkielma näkövammaisten nuorten siirtymästä opinnoista työelämään. Tutkielman mukaan opintojen aikana saadulla tuella ja toimivilla apuvälineillä on suuri merkitys työelämään siirtymisessä. Ne nuoret, jotka eivät olleet saaneet ohjausta ja tukea, kokivat epävarmuutta eivätkä luottaneet pärjäämiseensä. Ajatus, että näkövamma on resurssi - ei riski, auttaa eteenpäin. 

Pohjoismaiden näkövammaiset nuoret kävivät paneelikeskustelun työelämään siirtymisestä ja siitä, millaisia kokemuksia heillä itsellään on. Paneelissa puhuttiin kesätöiden, opintojen aikaisen työkokemuksen ja opintoihin liittyvien työharjoittelujen merkityksestä. Työkokemusta olisi tärkeää kerätä erilaisista työtehtävistä, jolloin oma näkemys laajenee ja myös työelämätaidot kehittyvät. 

Ruotsissa ja Norjassa mentoriohjelmia

Ruotsissa alkoi koronapandemian aikana työllistämishanke ja mentoriohjelma, jonka tavoitteena oli antaa näkövammaisten mentoreiden avulla lisätukea työtä hakeville näkövammaisille. Kyse oli pilottihankkeesta, jossa haluttiin selvittää työtä hakevien näkövammaisten tuen tarpeita. Hankkeen aikana järjestettiin kaksi lähitapaamista ja webinaareja. Hankkeen päättyessä osa oli työllistynyt, osa opiskeli ja muut kokivat saaneensa lisää ideoita ja työkaluja työnhakuun. Pilottihankkeen jälkeen Ruotsissa on aloitettu ESR-hanke, jonka tavoitteena on luoda toimiva ammatillisen kuntoutuksen malli. Hanke on käynnissä, joten sen tuloksia ei ole vielä tiedossa. 

Norjan uratyöpaja-mallissa on mukana näkövammaisia mentoreita, jotka eivät anna työnhakijoille erityisiä ohjeita tai neuvoja, mutta he ohjaavat työnhakijoita ohjausta ja neuvontaa antavien tahojen piiriin. Lähestymistapa on ratkaisukeskeinen, sillä jokaisen näkövammaisen työnhakijan tilanne on yksilöllinen. Mentorointijärjestelmästä on laadittu käsikirja, joka ohjaa prosessia. Vuonna 2026 NAV, joka vastaa Suomen Kansaneläkelaitosta, vastaa osallistujien kustannuksista. 

Suomen näkökulmasta molemmat mentoriohjelmat ovat kiinnostavia. Suunnittelimme mentorijärjestelmää useita vuosia sitten. Silloin se jäi toteutumatta, mutta ehkä nyt olisi uusi aika. 

Näkövammaiset yrittäjinä

Suomi on Pohjoismaissa poikkeus, sillä näkövammaisista yrittäjinä toimii lähes yhtä moni kuin valtaväestöstäkin. Muualla yrittäjyys ei ole yhtä yleistä. Paneelikeskustelussa suomalainen ja islantilainen yrittäjä kertoivat kokemuksistaan näkövammaisena yrittäjänä. Molemmat yrittäjät myivät tuotteita tai palveluja, ja toinen työllisti myös muita kuin itsensä ja perheensä. Yrittäjänä toiminen edellyttää pitkäjänteisyyttä, kykyä suunnitella ja nähdä kauas sekä loppumatonta kiinnostusta yrityksensä alaa kohtaan. 

Terveisiä Etiopiasta

Saimme konferenssiin terveiset Etiopian sokeiden liitosta. Etiopiassa 95 % kaikista vammaisista on työelämän ulkopuolella. Etiopian sokeiden liiton työssä työelämään liittyvät kysymykset ovat merkittävässä roolissa. He tekevät yhteistyötä työnantajien, viranomaisten ja yksityisen rekrytointitoimiston (Ethiojobs) kanssa sekä kouluttavat näkövammaisia työelämätaidoissa. Korkeakouluista valmistuneista näkövammaisista huomattava osa on juristeja. Myös vieraat kielet ja opettajana toimiminen ovat näkövammaisille tyypillisiä aloja.