Te­vey­den­huol­lon asia­kas­mak­su­ja kos­ke­vas­ta luon­nok­ses­ta hal­li­tuk­sen esi­tyk­sek­si ja val­tio­neu­vos­ton ase­tuk­sek­si

Esityksessä ehdotetaan samanaikaisesti uusia erityistutkimus- sekä leikkaus- ja toimenpidemaksuja, nykyisen päiväkirurgisen maksun korottamista sekä muita asiakasmaksujen korotuksia. Vaikka yksittäisten maksujen euromäärät voivat vaikuttaa kohtuullisilta, niiden yhteisvaikutus on merkittävä niille henkilöille, jotka tarvitsevat paljon tutkimuksia, hoitoa ja seurantaa. Maksujen korotukset kasaantuvat samoille ihmisille ja heikentävät erityisesti jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden taloudellista tilannetta.

Esityksen vaikutusarvioissa tunnistetaan, että maksujen korotukset ja uudet maksut kohdistuvat erityisesti ikääntyneisiin, vammaisiin henkilöihin sekä muihin paljon palveluja käyttäviin ryhmiin. Lisäksi esityksessä todetaan, että asiakasmaksujen korottaminen voi vaikuttaa yksilön harkintaan hakeutua palveluihin ja että tämä voi johtaa siihen, että tarpeelliset palvelut koetaan taloudellisesti saavuttamattomiksi, mitä ei voida pitää perus- ja ihmisoikeuksien tosiasiallisen toteutumisen kannalta ongelmattomana. Näkövammaisten liiton näkemyksen mukaan nämä arviot osoittavat, että esityksen seuraukset voivat olla sekä yksilöiden hyvinvoinnin että julkisen talouden näkökulmasta haitallisia.

Esityksen vaikutuksia on arvioitava myös näkövammaisten henkilöiden näkökulmasta. Näkövammarekisterin tilastot osoittavat, että näkövammaisten henkilöiden työmarkkina-asema on selvästi muuta väestöä heikompi ja heidän tulotasonsa keskimäärin huomattavasti alhaisempi kuin suomalaisilla yleensä. Näkövammaisten liiton ylläpitämä lakisääteinen Näkövammarekisteri on yksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) valtakunnallisista henkilörekistereistä.

Näkövammarekisterissä työikäisten näkövammaisten koulutusastetta on seurattu säännöllisesti vuodesta 1985. Kun tarkastellaan näkövammaisten koulutustason ja työllisyysasteen kytköstä, nähdään, että pelkän perusasteen varassa olevista näkövammaisista on työelämässä kokoaikaisesti, osa-aikaisesti tai yrittäjinä 24 %. Korkeakoulututkinnon suorittaneista vastaava luku on 78 %. Näkövammaisten työllisyysaste on noin 41 %, joka on kaukana koko väestön työllisyysasteesta. Näkövammaisten taloudellisen aseman osalta on huomattava, että näkövammaiset elävät muuta väestöä useammin yhden ihmisen talouksissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämän lakisääteisen näkövammarekisterin tilastojen mukaan tilastoiduista näkövammaisista on yksin asuvia 50 %. Kaksin asuvia on 35 %, kolmestaan asuvia 7 % sekä neljästään tai suuremmissa perheissä asuvia 8 %.

Näkövammarekisterin tilastojen mukaan näkövammaisten valtion veronalaisten tulojen keskiarvo oli vuoden 2020 lopussa 20 701 euroa vuodessa ja mediaanitulo 16 796 euroa vuodessa. Tilastokeskuksen mukaan suomalaisen palkansaajan mediaaniansio oli vuonna 2021 3 314 euroa kuukaudessa eli 39 768 euroa vuodessa. Huomattava osa näkövammaisista on kaukana tästä ansiotasosta. 

Vaikka hallituksen esityksessä vedotaan asiakasmaksukattoon suojamekanismina, maksukatto ei käytännössä poista maksujen kasaantumisen ongelmaa. Ensinnäkin maksukatto on jo nykyisellään varsin korkea. Toiseksi asiakkaan on seurattava maksukaton täyttymistä itse. Viranomaisen vastuulla tulisi olla maksukaton seuraaminen. Esityksessä tunnustetaan, että osa asiakkaista ei havaitse maksukaton täyttymistä ja voi maksaa maksuja enemmän kuin olisi lain mukaan tarpeen. Paljon palveluja käyttäviltä henkilöiltä ei voida edellyttää monimutkaisen maksujärjestelmän aktiivista seuraamista tilanteessa, jossa heidän voimavaransa kuluvat sairauden, vamman tai muun elämäntilanteen hoitamiseen. Lisäksi maksukatto suojaa vasta sen jälkeen, kun henkilö on jo maksanut merkittävän määrän asiakasmaksuja. Pienituloiselle henkilölle jo muutaman sadan euron lisäkustannus voi muodostaa tosiasiallisen esteen palvelujen käyttämiselle.

Näkövammaisten liitto katsoo, että esityksessä ei ole riittävästi huomioitu uusien maksujen ja aiempien maksunkorotusten yhteisvaikutuksia heikossa asemassa oleviin henkilöihin. Vaikutusarvioiden perusteella maksurasitus kohdistuu erityisesti ikääntyneisiin, vammaisiin henkilöihin, pitkäaikaissairaisiin ja muihin paljon palveluja käyttäviin henkilöihin. Nyt ehdotettavia asiakasmaksujen korotuksia tulee tarkastella yhdessä aiempien asiakasmaksukorotusten, sekä sosiaaliturvaan kohdistuneiden heikennysten kanssa. Pienituloisille näkövammaisille henkilöille maksujen yhteisvaikutus voi muodostua kohtuuttomaksi ja lisätä riskiä siitä, että tarpeellisia tutkimuksia, hoitoa tai kuntoutusta jätetään käyttämättä taloudellisista syistä. Tämä on ongelmallista yhdenvertaisuuden sekä perustuslain turvaaman riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuden näkökulmasta.